Kaupan rahoitusta Keniaan

Finnvera julkaisi hyvän kirjoituksen pk-yritysten vientikaupoista eksoottisiin maihin. Kirjoituksen voit lukea täältä. Olen työssäni huomannut pk-yritysten hallitsevan riskejään ja kaupan kassavirtaa maksupostien avulla. Monesti 70 % kauppasummasta on maksettu viejälle ennen kuin tavara on edes lähtenyt. Toinen ääripää on, se että ostajalle myönnetään maksuaikaa ilman mitään turvaavia vakuuksia. Ensimmäisessä vaihtoehdossa riskit ovat hyvin hallinnassa. Toisessa vaihtoehdossa kaupan saanti ei ainakaan jää maksutavoista kiinni.

Tarkoituksena on löytää kultainen keskitie. Tällöin riskit ovat vientiyrityksen kannalta hallinnassa, mutta ostajalle pystytään myöntämään maksuaikaa ja itse saamaan maksu nopeasti.

Alla on todellinen esimerkki siitä, miten pankki ja Finnvera voi tukea kaupankäyntiä esimerkiksi Keniaan.

Vientiyritys oli myymässä teollisuuskonetta kenialaiselle asiakkaalle. Maksunsaanti haluttiin varmistaa jo ennen valmistuksen aloittamista. Yritys tiesi, että mikäli maksuaikaa ei pystytä ostajalle tarjoamaan, ei kauppaa tultaisi voittamaan. Ratkaisuksi syntyi 10 % ennakkomaksu, jonka myyjä sai heti kauppasopimuksen jälkeen. Vuoden maksuaika pystyttiin myöntämään vientiremburssin avulla. Remburssin arvo oli 90 % kauppasummasta. Remburssi on ostajan pankin peruuttamaton lupaus maksusta myyjälle.

Vientiyrityksellä oli oman pankkinsa lupaus koko kauppasummasta ennen kuin yritys aloitti koneen valmistuksen.

Myyjä ei halunnut ottaa kenialaista maa- ja pankkiriskiä, vaan halusi oman pankkinsa kantavan riskin ulkomaisesta pankista. Finnveran maariskitaulukon mukaan Kenian maaluokka on 6/7. Tämä tarkoittaa heikkoa maksukykyä. Ostajan maan maksukyvyn ollessa heikko myös pankit suhtautuvat riskinottoon varauksella.

OP jakoi maa- ja pankkiriskin puoliksi Finnveran kanssa. Tällä järjestelyllä myyjä sai OPn peruttamattoman lupauksen koko remburssin määrän maksamisesta. 10 % saatiin ennakkomaksulla ja 90 % maksusta tulisi remburssin alla. Edellytyksenä oli remburssiehtojen mukaisten asiakirjojen esittäminen.

Suomalaisella yrityksellä oli kauppasumma kokonaisuudessaan tilillään, kun kone oli laivattu. Kenialainen ostaja maksoi kuitenkin 90-prosenttia kauppasummasta vasta vuoden kuluttua laivauksesta.

OP siis maksoi remburssisaatavan myyjälle asiakirjaesityksen yhteydessä. Alla olevasta kuvasta näkyy tarkemmin kaupan eri vaiheet.

kaupanvaiheet-2

Tämä oli siis vain yksi esimerkki. Turvalliseen kaupanrahoittamiseen löytyy monia muitakin vaihtoehtoja.

 

Väärinymmärretty ja väärin kohdeltu Venäjä

Rion olympialaiset antoivat hyvän päivityksen Venäjän kokemasta epäreilusta ja väärästä kohtelusta koko muun maailman suunnalta. Seurasin kisoja venäläisiltä kanavilta ja lähetyksissä, joissa selostajat tietenkin puivat loputtomiin Venäjän doping-tuomiota, käytiin myös pitkiä filosofisia keskusteluja Venäjän ainutlaatuisuudesta ja saavutuksista. Välillä taustalla pyörineet kisat unohtuivat kokonaan. Nämä polveilevat keskustelut kuvastivat kuitenkin hyvin venäläisten tämänhetkistä tarvetta tulla ymmärretyiksi.

Koska venäläiset ovat jo vuositolkulla kuunnelleet valtiollisen median Venäjän ja lännen vastakkainasetteluun perustuvaa propagandaa, on monen venäläisen vaikea ymmärtää, että koko muu maailma ei puhu Venäjästä jatkuvasti. Ero takavuosiin on se, että venäläiset heittäytyvät nopeasti maailmanpolitiikkaa käsittelevissä keskusteluissa hyökkäyskannalle. Ehkä Venäjä erehtyi hieman yhdessä asiassa, mutta entä sitten lännen toiminta kymmenessä muussa? Venäläisten kannoissa on myös aimo annos uhrimentaliteettia – vika ei ole Venäjässä vaan kyse on erityisesti USA:n masinoimasta ajojahdista. Rion kisojen päättäjäispäivänä ykköskanava ”Pervyj” esitteli pääuutisissaan ”todellisen” mitalitaulukon, jossa doping-ajojahdin takia poissuljetut venäläisurheilijat olivat saaneet ansaitsemansa. Siinä ei epäröity laittaa kultamitaleita uusjakoon.

Venäläisten kanssa väittelyihin joutuessa useimmiten riittää, että yksinkertaisesti kuuntelee. Muuten huomaa joutuvansa puolustelemaan koko EU:n ja USA:n ulkopolitiikkaa laajalla rintamalla. Ennen venäläiset myös vitsailivat oman maansa hieman vinksallaan olevista puolista. Nyt kuulen sitä ulkomaalaisena paljon vähemmän.

Ymmärryksen ja arvostuksen janoaminen ei välttämättä ole merkki varauksettomasta Putinin tuesta. Silti se on yhdistävä tekijä myös niiden joukossa, jotka pitävät koko valtakoneistoa vastenmielisinä rosvoina. Aikalailla kaikki ovat sitä mieltä, että Venäjä ei ole viime vuosikymmeninä saanut ansaitsemaansa arvostusta maailmalla.

Väittelyihin liittyy myös iso kulttuuriero maidemme välillä – venäläiset tuulettavat mielipiteitään avoimesti, eikä arkaile tarttua hyvinkin lyhyen tuttavuuden jälkeen aiheisiin, jotka meillä koetaan yksityisiksi. Minulta on parin minuutin tuttavuuden jälkeen kysytty sekä kuukausipalkkaa että avioliiton tilaa.

Kulttuurieroista puhuminen tuntuu kliseiseltä ja kuluneelta, mutta viime aikoina olen pohtinut asiaa usein, koska Venäjä on liukunut kauemmas myös läntisestä talousyhteisöstä. Olen itsekin urani aikana ollut todistamassa läjäpäin tilanteita, joissa puutteellinen liiketoimintaympäristön ja vastapuolen realiteettien ymmärtäminen on johtanut syviin ja kalliisiin väärinymmärryksiin. Nyt osaan jo ennakoida tilanteet, joissa osapuolet puhuvat eri kieltä.

Venäjän kanssa toimiessa – ja tämä pätee ihan yhtä hyvin muihin kehittyviin markkinoihin – tarvitaan osaajia, jotka jaksavat jumpata välikäsinä ja tulkita asiaa molempien osapuolten kannalta, kirkastaa tilanteen ja viedä sitä kohti nopeampaa ratkaisua. Venäjällä siihen liittyy yleensä raskas byrokratia. Mutta yhtälailla olen venäläisille monesti joutunut selittämään, miksi Suomessa kaikki on niin hidasta. Heidän on vaikea ymmärtää, miksi tapaaminen onnistuu vasta kolmen kuukauden päästä ja miten helpolta tuntuvan päätöksen tekemiseen menee puoli vuotta.

Myyntiä ja kauppoja tehdessä on hyvä pitää nöyryys mielessä. Kolmen pointin pitchaus ei välttämättä toimi, jos venäläinen vastapuoli vain haluaa tulla kuulluksi ja tuntea itsensä tasavertaiseksi. Venäläinen ystäväni, joka oli monta vuotta johtoasemassa yritysoston jälkeisessä haltuunotossa, ihmetteli viimeksi tavatessamme, että miksi venäläiset saivat kaikki haukut niskaansa pieleen menneessä integraatiossa. Hänen mielestään oli kohtuutonta, että epäonnistuminen pistettiin Venäjän bisnesmaailman vääristymien ja petollisten venäläisten piikkiin, kun suomalainen osapuoli samanaikaisesti sortui Venäjän toiminnoissaan moneen oppikirjavirheeseen. Jos ei muuta, niin tehdyistä virheistä pitää ottaa oppia. Nykyisessä taloustilanteessa niihin ei yksinkertaisesti ole varaa.

Sijoittajat rahoittaisivat Kreikkaa mielellään

Ajattelet ehkä että nyt puhut kyllä sekavia. Mutta malta hetki niin perustelen, millä tavoin ja edellytyksin otsikkoa pitäisi paikkansa.

Nyt näköpiirissä on siis ratkaisu, jossa Kreikka pitää yllä vaadittua talouskuria ja saa vastapainoksi rahoitusta euromaiden pääomittamalta Euroopan vakausmekanismilta (EVM). Kreikan vanhojen lainojen ehtoja on kuitenkin höllennettävä, jotta IMF tulisi mukaan. Niinpä laina-aikoja pidennetään ja korkoja lasketaan edelleen.

Olisiko tälle vaihtoehto? Voisiko Kreikka saada pidempiaikaista lainaa markkinoilta? Argentiina tarjoaa mielenkiintoisen esimerkin.

Argentiina ei pystynyt laskemaan lainoja liikkeelle kansainvälisillä markkinoilla noin 15 vuoteen vuoden 2001 defaultin jälkeen. Huhtikuun 19. päivä Argentiina tuli markkinoille rytinällä laskemalla liikkeelle dollarimääräisiä lainoja yhteensä 16,5 miljardin Yhdysvaltain dollarin arvosta. Tämä oli kehittyvien markkinoiden uusi ennätys. Sijoittajakiinnostus oli suurta ja markkinat olisivat imeneet enemmänkin. Korko 10 vuoden lainalle oli Argentiinan tapauksessa kohtuullinen 7,5 %.

Sijoittajien kiinnostus Argentiinan lainoihin on, sanotaanko, mielenkiintoista. Argentiinan on järjestellyt velkojaan tämän tästä. Maassa riehuu kymmenien prosenttien inflaatio. Julkinen vaje on kuutisen prosenttia BKT:sta ja velkasuhde noin 60 %. Puhumattakaan siitä, että talous on taantumassa, ja näkymät epävarmat. Politiikassa maa on kuitenkin heilahtanut markkinamyönteisempään suuntaan. Näytöt ovat vielä antamatta.

Argentiinan tapaus rohkaisee ajattelemaan, että myös Kreikka voisi kiinnostaa sijoittajia. Kreikan korkea velkataakka on tietysti omiaan karkottamaan sijoittajat, joten velkoja pitäisi tietysti leikata. Tämänhetkisen markkinahinnoittelun perusteella puolet pois olisi harkittava mittaluokka. Kohtuullisella talouskasvulla Kreikan velkakehitys näyttäisi kestävältä.

Näillä järjestelyillä luulisi Kreikan liikkeelle laskemille uusille lainoille löytyvän sijoittajakiinnostusta vähintään siinä missä Argentiinallekin.  Luonnollisesti suurin osa sijoittajista ei edes vilkaisisi Kreikan lainoihin, mutta riskinottajia olisi mitä todennäköisimmin riittävästi.

Aluksi uusista markkinoille liikkeeseen lasketuista lainoista voisi hyvin maksaa argentiinalaista hintaa. Ajan myötä korot laskisivat, kun luottamus tilanteen vakautumiseen kasvaisi.

EU-maiden ei tarvitsisi rahoittaa Kreikkaa edelleen kymmenillä miljardeilla. Vanhoista lainoista saataisiin reaalisesti hyvä osa takaisin, kun järjesteltyjen velkojen laina-ajat olisivat kohtuulliset ja niille ehkä maksettaisiin pientä korkoa.

Näinhän tuskin tulee käymään. Poliittisesti ei ollut ongelma tehdä vuonna 2012 historiallisen suurta velkajärjestelyä, jossa yksityisten sijoittajien velkoja leikattiin yli 100 miljardia euroa. Nythän Kreikan velat ovat lähes täysin julkisilta tahoilta. Poliittinen logiikka kuitenkin estää veronmaksajien saamisten kannalta suotuisamman ratkaisun, jota asiantuntijuuden takia mukaan haluttu IMF olisi myös valmis puoltamaan.

Reijo Heiskanen

Kiitos ei oo kirosana – entä muutos?

Joka päivä etsin heti aamulenkillä merkkejä kevään saapumisesta. Jospa edes pieni muutos eiliseen löytyisi, olisi hitusen vähemmän lunta tuossa tai tässä kohtaa. Sekin, että lemmikkien jätöksiä on eilistä enemmän näkyvillä, tarkoittaa että ihana kevät on ihan nurkan takana. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.

Muita muutoksia ei tarvitse etsiä, ne ovat läsnä kaikessa ja kaiken aikaa. Työelämä muuttuu, työmme muuttuu, kun esimerkiksi automaatio ja digitalisointi muuttavat arkeamme kouriintuntuvalla tavalla. Huomaamme omassa työssämmekin olevamme ikuisia opiskelijoita, tosin ilman opintovelkaa. Ammattitaitomme vaatii jatkuvaa päivittämistä, jatkuvaa kehittämistä ja jopa kokonaan uuden työn opettelemista.

Siitä selviämme vain tarkastelemalla omaa asennettamme, ymmärtämällä sopeutumisen välttämättömyyden ja tarttumalla toimeen. Itse selviän eteenpäin kertaamalla erään Assisilaisen sanat asioiden hyväksymisestä silloin, kun en voi niihin vaikuttaa ja taistelemisesta niiden muuttamiseksi, jos vaikuttamiseen on mahdollisuus. Ja yritän vielä ymmärtää, kumpaa sorttia käsillä oleva asia kulloinkin on.

Yhteiskunnassa meneillään olevat muutokset koskevat meitä kaikkia eivätkä ne ole helppoja niellä. Itse en tykkää siitä, että kukkaroani kevennetään ilman lupaani esimerkiksi nostamalla osuuttani työeläkemak-susta. Mutta en tykkää siitäkään, että niin moni ihminen on vailla työtä ja toimeentuloa. Hyväksyn palkkapussini laihtumisen ja työaikani pidentämisen, jos sillä todella saadaan ihmisille työtä ja parempaa tulevaisuutta. Ymmärrän myös niitä, jotka yrittävät vaikuttaa sellaisiin asioihin, joissa muu kuin traktori- tai muu mielenilmaus ei auta. Pienyrittäjille ja ammatinharjoittajille pelkkä lämmin käsi ei lohtua tuo, mutta ehkäpä tulevaisuus muuttaa senkin. Onhan arvioitu, että yhä useampi työtä vaille jäänyt ryhtyy itse itsensä työllistäjäksi. Tähän huutoon päättäjien on ennen pitkää vastattava.

Sana muutos on siis monesti kirosana, jos siihen liittyy epämieluisia asioita. Muoti muuttuu neljästi vuodessa, sille emme mahda mitään. Mutta ne ovat niitä hyviä muutoksia, koska voimme halutessamme ohittaa ne olankohautuksella. Ikääntyminen tuo muutoksia ulkonäköömme ja terveydentilaamme, eli se on ikävä muutos, mutta siihen pystymme sopeutumaan, kyseessähän on luonnonlaki.

Vuodenajan muuttuminen on meille suomalaisille itsestäänselvä tapahtuma, jonka hyväksymme sen kummemmin murisematta. Pimeää kohti kulkeminen syksyllä tuppaa olemaan monille raskasta, mutta kevään tullen nousemme taas tuhkasta ja voimaannumme valosta, lintujen laulusta ja lämmöstä. Kevään tultua kaikki taas muuttuu, värit, tuoksut, koko maisema. Mahtavaa uudistumista ja kasvua on nähtävissä kaikkialla, joka päivä. Jospa jaksaisimme myös muissa muutoksissa nähdä vaikkapa pienen hyvänjyväsen, myös niissä, jotka vaativat meiltä itseltämmekin jotain. Tarvittaessa voisimme kylvää hieman kanankakkaa sinne, missä se hyvänjyvä sitä kaipaa. Yhteistyö käy hyvin kanankakaksi useimmissa tilanteissa.

Ihanaa kevään odotusta kaikille!

Kristiina Kalinainen

Päätösten tekeminen pienentää vahinkoriskiä – myös metsässä

Noin puolet Suomen yksityismetsistä on vakuuttamatta. Se on hämmästyttävää, kun vertaa tätä siihen, etä reilusti yli 90 prosentilla suomalaisista on kotivakuutus. Kun metsänomistajalta kysytään, miksi hän ei ole vakuuttanut metsäänsä, hän ilmoittaa syyksi usein vakuutuksen kalliin hinnan. Asiaa kannattaa miettiä hieman tarkemmin. Metsänomistaja voi miettiä, minkä kokoisen vahingon hän voi kantaa itse. Jos hän päätyy siihen, että vaikkapa 5000 euroa on sellainen vahinko, jonka hän voi itse kantaa, niin se kannattaa laittaa omavastuun suuruudeksi metsävakuutukseen. Omavastuun nostaminen laskee vuotuista vakuutusmaksua merkittävästi.

Olipa kyseessä omakotitalon, auton tai metsän vakuuttaminen, voi omilla päätöksillä ja ratkaisuilla vaikuttaa vahinkoriskiin merkittävästi. Omakotitalossa vahinkoriskiä voi vähentää rakennuksen vuosihuollolla, hyvällä valaistuksella ja vaikkapa pihan liukkauden torjunnalla. Autoilun riskit pienenevät ennakoivalla ajotavalla, mutta myös auton ja vaikkapa tuulilasin kunto vaikuttaa vahinkoriskiin merkittävästi. Olen itse huomannut 40 ikävuoden merkkipaalun ohitettuani, että ikänäkö on totta. Hämärässä ja varsinkin sateessa ajaminen on hankalaa,  jos tuulilasi on huonossa kunnossa.

Myös metsätilan tuhoriskiin voi vaikuttaa tekemällä hyviä päätöksiä sen hoidosta. Metsän kohdalla huoltaminen tarkoittaa taimikonhoitojen ja harvennusten tekemistä oikeaan aikaan. Hoitamaton metsä on alttiimpi erilaisille tuhoille,  ja vaikka vahinkoa ei tapahtuisikaan, niin hoitamattomuus joka tapauksessa laskee metsän tuottoa. Metsävahingoista suurin osa on myrskyjen aiheuttamia, mutta myös lumituhot aiheuttavat isoja vahinkoja. Myrskyn ja lumikuorman aiheuttamia vahinkoja voi merkittävästi vähentää hoitamalla metsää niin, että pituuden lisäksi myös puiden paksuus kasvaa. Maan alla myös juuret reagoivat lisääntyneeseen kasvutilaan. Aukealla paikalla yksi kasvava puu kaatuu harvoin tuulessa, sillä se on koko ikänsä voinut sopeutua tuuleen.

Metsävakuutuksen omavastuun suuruuden voi päättää itse,  ja se kannattaa mitoittaa oman riskinkantokyvyn ja metsätilan mukaan. Metsän vakuuttamispäätökseSSÄ ajoitus on erityisen tärkeää: vakuutus ei nimittäin auta,  jos sen ottaa myrskyn jälkeen.

Mikä kumma näitä korkoja oikein riivaa?

Vai pitää sitä tätä nykyä maksaa siitä ilosta, että voi lainata rahaa Suomen valtiolle?

Kuulostaa oudolle, mutta pitää paikkansa. Suomen valtion (kuten monen muunkin valtion) sijoittajille myymien joukkolainojen korot ovat todellakin negatiiviset aina 6-vuoden maturiteettin asti ääriesimerkkinä Sveitsi, jonka 3-vuoden valtionlainan korko on -1% (kyllä, miinus yksi). Tämän lisäksi rahamarkkinakorot, eli ”Euriborit”, ovat nekin kaikki negatiivisia.

Negatiivinen korko, ”mitä ihmettä?”-kysyy joku ja syystäkin. Negatiivinen korko tarkoittaa sitä, että lainanantaja, ei lainanottaja, joutuu maksamaan korkoa, eli Suomen valtion myydessä joukkolainan sijoittajlle negatiivisella korolla, maksaa sijoittaja käytännössä korkoa siitä ilosta, että saa lainata rahaa Suomen valtiolle.

Miten tällaiseen luonnonvastaiseen tilanteeseen on tultu? 

Globaali korkotaso on ollut laskevalla trendillä jo 80-luvun alkupuolelta asti. Tähän on vaikuttanut monta syytä, joista eräs merkittävä on vuotuisen inflaation jatkuva aleneminen, samoin kuin tämän aiempaa matalampi heilunta eli volatiliteetti. Alhainen volatiliteetti merkitsee parempaa ennustettavuutta ja korkosijoittajan maailmassa tällöin vaaditaan pienempää korvausta riskinotosta, eli matalampaa korkoa.

Inflaatio syö rahan ostovoimaa ja osittain korko on korvausta tästä. Jos inflaation uskotaan pysyttelevän aisoissa ja matalana, ei sijoittaja vaadi yhtä korkeaa korkoa kuin korkean voimakkaasti heiluvan inflaation ilmastossa, joka saattaisi syödä hänen sijoituksensa ostovoiman hetkessä.

Inflaatiodataa Euroopan keskuspankin sivulla

Inflaatio on globaalisti hyvin alhainen ja keskuspankkien pelkona finanssikriisin jälkeen onkin ollut ja on edelleen deflaatio, eli hintojen aleneminen, jolla olisi vaikutusta sekä velkojen nykyarvoon, että kulutukseen. Euroopan keskuspankki on leikannut ohjauskorkoaan kasvuakin tukeakseen negatiiviseksi, kuten moni keskuspankki. Lisäksi on toteutettu joukkolainojen osto-ohjelmia, jotka entuudestaan painavat korkoja negatiivisiksi myös pitemmissä kuin rahamarkkinakoroissa. Keskuspankit pyrkivät pakottamaan varoja talouskasvua tukeviin kohteisiin.

Sääntely, tuo finanssialan uusi supertyöllistäjä, on myös osaltaan lisännyt kysyntää korkean luottokelpoisuuden vakuusmateriaalissa, kuten Suomen valtionlainoissa jälleen painaen korkotasoa alemmas. Tämän lisäksi korkea velka, matala kasvu sekä vaihtotaseiden kumulatiiviset ylijäämien kertyminen tiettyihin maihin ohjaavat varoja erityisesti valtionlainamarkkinoille.

Miksi kukaan haluaisi maksaa antaakseen lainaa?

Erinomainen kysymys. Tuskin kukaan tätä tekisikään, jos tarjolla olisi vähäriskisiä vaihtoehtoja. Negatiivisen koron vaihtoehdot merkitsevät käytännössä valuutta-, korko- tai luottoriskejä, joiden lisääminen loputtomasti ei ole järkevää sekään. Vaikka käteisestä ei negatiivista korkoa joudu maksamaan, ei toistaiseksi Roope Ankan rahasäiliöitä ole nähty rakennettavan. Laskelmien mukaan yksi kuutiometri pian lakkautettavia 500 euron seteleitä olisi arvoltaan noin 330 miljoona euroa.

Milloin tilanne muuttuu?

Historiallisesti talouskasvun kiihtyminen on johtanut korkeampaan inflaatioon ja keskuspankkien ohjauskorkojen nostoihin. Jos markkinahinnoittelua on uskominen (usein ei ole…) kolmen kuukauden Euribor nousee nollan päälle nykyiseltä -0.2%:n tasoltaan vasta maaliskuussa 2019, eli pysyttelisi negatiivisena vielä kolme vuotta. Toivottavasti markkinat kuitenkin ovat väärässä tästä, koska tämä tulema merkitsisi melkoisella varmuudella sitä, että taloustilanne pysyttelisi heikkona, ellei jopa nykyistä heikompana vielä vuosia.

Korkosijoittajan kannalta tilanne on ikävä. On vaikeaa nähdä todellista arvoa etenkään negatiivisen koron omaavissa valtionlainoissa, vaikka korkotason edelleen aleneminen yhä syvemmälle fantasiamaailmaan ei mahdotonta olekaan.

Ennen inflaatio oli keskuspankeille pelottava peikko, nyt se on ystävä, joka ei piittaa kutsuista.

 

Harri Kojonen