Vähän paheellista, mutta niin hyvää

Tiedättekö sen tunteen, kun on väsyneenä ja nälkäisenä työpäivän jälkeen ahminut kahdeksan lakritsipatukkaa. Ja tunkenut käärepaperit hätäisesti juuri ennen kotiintuloa takintaskuun niin, etteivät lapset vain huomaisi?

Pitäisi syödä säännöllisesti ja terveellistä ruokaa. Lapsille varsinkaan ei pidä opettaa sellaista tapaa, että korvaa lämpimän aterian suklaapatukalla tai karkkipussilla.

Joulussa on minulle jotakin samaa – jotakin paheksuttavaa, mutta silti oikeasti tosi hyvää ja tarpeellista. Jouluun liittyy vahvasti turha kuluttaminen. Olen toivonut, etteivät omat lapseni omaksuisi asennetta, jossa Joulu on päivä, jolloin saa paljon tavaraa. Kaikkea jouluun liittyvää ”hömpötystä” olen pitänyt pahana: Meillä ei vieraile joulupukkia, ja vain kerran on kotiin on kannettu kuusi. Kortteja en ainakaan lähetä.

Nyt moni ajattelee, että kamala äiti, kieltää kaiken kivan.

Realiteetit tulevat lasten kanssa kuitenkin nopeasti eteen ja monissa asioissa olen antanut periksi. Perheellemme on kehkeytyneet vuosien varrella omat jouluun liittyvät perinteet: piparkakuista tehty joulukalenteri, perheen naisten humputteluretki Porvooseen, suvun yhteiset kokoontumiset, glögit ystävien kanssa, jouluherkkujen valmistelu. Ja kyllä me niitä lahjojakin annamme toisillemme.

En voi väittää, etteikö perinteisiimme liittyisi kuluttaminen. Mutta kuluttamista tai lahjojen antamista paljon enemmän ja tärkeämmässä osassa on yhdessäolo: yhteinen joulun odotus, yhteiset hetket – oli se sitten ostoksia tehden, leipoen tai hyvästä ruoasta nauttien.

Omia, itse luotuja perinteitä, joita odotan, ja joita tiedän myös lasteni rakastavan. Jouluna olen enemmän yhdessä rakkaitteni kanssa kuin minään muuna aikana vuodesta. Joulun paras lahja on ihan ehdottomasti yhdessä oleminen.

Jos jotain on oppinut, niin aina ei kannata pitää kiinni ennakkoajatuksista, jotka pyrkivät sanelemaan, mikä on oikea tapa tehdä. Joskus voi olla järkevämpää, tarpeellisempaa ja paljon mukavampaa syödä ne kahdeksan lakritsipatukkaa kuin kärvistellä nälässä ja vihaisena.

Noora Kuikka

6 ajatusta artikkelista “Vähän paheellista, mutta niin hyvää

  1. Tarja Ilvonen

    Kiitos Noora lohduttavasta postauksestasi 🙂
    Lisäksi tämän myötä kerrottakoon miten sain havahtua tuohon perinneasiaan ihan hiljattain: toki minäkin toivon että lapset saisivat kotoa perinteitä jotka kantavat tulevaisuuteen ja heidän aikanaan perustamiensa perheiden elämään, esim. jouluun. Mutta ehkä olen kuitenkin suhtautunut tähän toiveeseeni realistisesti, tai jopa vähemmän toiveikkaasti, ajatellen sen olevan äidin ”hömpötystä”. Kunnes kävi näin: ehdotin perheelle 1. adventin viikolla, voisimmeko nauttiakin joulun ensimmäiset glögit 1. adventtisunnuntain jälkiruoan sijaan jo lauantai-iltana (joku kilpaileva jälkiruokaresepti taisi olla mielessä joululehden houkuttelevilta sivuilta). Tähän murrosikäisemme (huom!) selkeästi tuohtuneena totesi: ”äiti, kuinka sinä voit ehdottaa jotain noin hölmöä? Ensimmäinen glögi KUULUU 1. adventtiin eikä sen vierelle, pöh!” No hyvänen aika, tietysti pidättäydymme perinteissä (äidillä punehtuvat posket siitä työpaikalla jo kertomatta kulautetusta glögistä…) mutta totuus on se etten ollut oikeasti ymmärtänyt että nämä ovat tärkeitä asioita! Ihanaa: siis perinteitä kunnioittaen, tarkasti eikä sinne päin.

    Vastaa
    1. Noora Kuikka Kirjoittaja

      Kiitos Tarja. Oikeastaan aika ihana kuulla, miten säntillisesti perheesi suhtautuu perinteisiin. Luulen, että ne tuovat turvallisuuden ja jatkuvuuden tunnetta. Meidänkin perheessä lapset kyselivät jo hyvissä ajoin ennen joulukuuta, koska on piparkakkujoulukalenterin rakentamisen aika ja ollaanhan me jouluna omassa kodissa? Viime jouluna kun lapset kokivat järkytyksen ihan vaan siitä, että jouluaatto vietettiin poikkeuksellisesti muualla kuin kotona.

      Vastaa
  2. Nimetön

    Ihana kuulla jouluperinteistänne! 🙂 Me olemme olleet ”aina” vanhempieni luona jouluaattona. ”Aina” tarkoittaa siis niitä kahdeksaa joulua, jotka suvun pienimmät muistavat. Olemme sisareni perheen kanssa yrittäneet siirtää aaton viettoa vähitellen omiin koteihimme. Ei onnistu, olemmehan ”aina” olleet mummolassa. Ja kun olemme kysyneet, miksi näin, vastaus on ollut selvä: ”Joulu ei tunnu joululta, jos me ei saada olla mummulassa”. Tämä tärkeä perinne siis jatkukoon niin kauan, kun lapset niin haluavat ja tuta ja tummu jaksavat meidät ottaa vastaan 🙂

    Vastaa
    1. Noora Kuikka Kirjoittaja

      Kiitos kun jaoit myös oman jouluperinteesi. Kyllähän sitä itsekin muistaa omasta lapsuudesta, miten tärkeää oli noudattaa tiettyä perinteitä, ja millaisia joulun tuoksuja kodissa oli, valot ja tunnelman. Ja kyllä samanlaisia asioita tietysti toivoisi voivan antaa myös omille lapsille.

      Vastaa
  3. Harri Nieminen

    Jouluun liittyy vahvasti käsitys kuluttamisesta, usein negatiivisessa mielessä. Olen aina ostanut joululahjat harkiten, vähemmän on enemmän. Viime vuonna heräsin joulun lähestyessä faktaan, ettei mielessäni ollut yhtään ideaa mitä ostaa lahjaksi. Mainitsemasi joulun perhekeskeisyys on meillä isossa roolissa ja siitä syttyikin lamppu – ostin koko perheelle (vaari, vanhemmat, siskot puolisoineen) lahjaksi lahjakortin lempiravintolaani. Joulu on vuoden ainoa juhla, jolloin olemme kaikki samaan aikaan samassa paikassa. Kuluneena vuonna tapahtui historiaa, kun keräännyimme eräänä kesäisenä lauantaina Gaijiniin ja illastimme lähes viisi tuntia. Taidan toistaa tämän uuden perinteen tulevana jouluna.

    Vastaa
    1. Noora Kuikka Kirjoittaja

      Onpa mainio idea Harri, voisin napata vaikka omaan käyttööni!

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s