Tervetuloa tylsille synttäreille!

Kun tyttäreni täytti viisi vuotta, hänellä oli juhliinsa kaksi toivetta: prinsessakakku ja pinkkiä. Vieraslistaan hän luetteli kolme pakollista nimeä.

Luojan kiitos lapseni ei haaveile ponijuhlista, McSynttäreistä tai Hoplop-hulinoista, joilla on kolminumeroinen hintalappu. Kaverisynttäreistä, joissa maksetaan elämyksistä ja järjestelyjen helppoudesta rahalla, jolla minä kustannan taloutemme puolen kuun kauppalaskun.

Ovathan ne varmasti helppoja ja mieleenpainuvia juhlia, sitä en kiistä. Jos vain vanhempien kukkaro kestää.

Minulla ei kestä. Ei vaikka lapsia on vain yksi. Joten niin kauan, kun pystyn välttämään rahalla rakennettavat elämykset ja kekkereiden kilpavarustelukierteen, me järjestämme kotisynttäreitä.

”Ei se kotona juhliminenkaan ilmaista ole”

Ei tietenkään. Mutta kotisynttäreiden loppulaskun voi päättää itse. Meillä kustannuskysymykset ratkaistiin näin.

  1. Montako vierasta kutsutaan?

Nuppiluvuksi sovimme korkeintaan saman kuin sankarilla on ikävuosia. Ei ole tarpeen kutsua puolikasta päiväkotiryhmää. Siis niitäkin ”kavereita”, joiden kanssa ei päivisin vietetä sen enempää aikaa, kuin mitä kuluu puuron viskelyyn aamupalapöydässä.

  1. Millaiset kutsut ja koristelut?

Kutsut askartelemme itse. Käyttöön värikkäät piirustuspaperit, tussit ja muutama tarra teeman mukaan. Se on vallan riittävä panostus lopputuloksen elinkaareen nähden. Ja koska kotisynttäreitä ei kukaan täysijärkinen kestä paria tuntia pitempään, ei koristeluunkaan kannata liikaa tuhlata. Fiilistä nostattavat ilmapallot ja teemaan sopivat servetit, kertakäyttöastiat, ja -pöytäliina. Mehupillitkin ovat ekstraa arkeen verrattuna.

  1. Kun itse tekee, on lopputulos juuri sellainen, kun sattuu tulemaan. Kotileipomossa on tuotannossa helppo toteuttaa päivänsankarin visioita.

    Kun itse tekee, on lopputulos juuri sellainen, kun sattuu tulemaan. Kotileipomossa on tuotannossa helppo toteuttaa päivänsankarin visioita.

    Leivotaanko tarjoilut itse, kärrätäänkö kaupasta vai tilataanko konditoriasta?

Leivomme yhdessä, jolloin kutsuilla näkyy myös sankarin kädenjälki. Ja se munaton, laktoositon, gluteeniton ja pähkinätön kakku tulee edullisemmaksi vääntää itse kuin hakea leipomosta. Samoilla talkoilla valmistuvat tarjoilut kahteenkin kattaukseen ja ylijääneet voi työntää pakkaseen.

  1. Ohjelmassa ongintaa vai ulkopuolisia esiintyjiä?

Lapselta jos kysytään, on kotisynttäreiden ykkösohjelma leikkiminen. Joten se siitä suorituspaineesta, että tarvitsisi hommata taikuri tai temppurata. Ohjatuksi ohjelmaksi ovat kelvanneet lahjojen avaaminen pullonpyörityksellä, aasinhännän kiinnitys ja onginta. Viime vuonna askarreltiin pahvikruunut ja liimattiin tatuointeja. Halpoja lystejä.

  1. Vieraslahjat? Siis MITKÄ?!?

Kun sinä ja minä olimme pieniä, kukin juhli vuorollaan. Päivänsankarille vietiin paketti, ja itse pääsi avaamaan lahjoja sitten omilla synttäreillään. Ne olivat aikoja ne. Nykyisin vieraatkin lähtevät juhlista lahjakassin kera. Onko heidät oikeasti lahjottava, jotta he saapuisivat paikalle – tai sankari kutsuttaisiin heidän juhliinsa? No, sen näkee ensi vuonna, sillä meillä kaverit saivat ”vieraslahjaksi” vain onkimansa parin euron askartelusetit tilpehöörikaupasta.

+ Vinkki vieraille: Lapsen lahjassa jos missä on ajatus tärkein

Harva lapsi arvottaa lahjoja hinnan perusteella. Siksi kerroin päivänsankarin lahjatoiveiksi värityskirjat ja automarketin alelaarista löytyvät piirretyt DVD:t. En halua, että yksikään lapseni toivomista vieraista jättäisi tulematta sen vuoksi, ettei päivänsankarille olisi varaa kiikuttaa lahjapakettia – kutsuja kun voi olla vaikka kymmenet vuodessa. (Rivien välistä voit lukea, minkä kokoluokan lahjoja minun lapseni kaverisynttäreille vie.)

Pohjimmiltaan kyse ei kuitenkaan ole rahasta, vaan juhlimisen kulttuurista, jota haluan lapselleni opettaa. Hauskan eteen pitää itsekin puuhata jotain, eikä elämyksiin lopulta tarvita isoja euroja. Tyttäreni puhuu synttäreistään vielä kuukausi niiden jälkeen, vaikka kyseessä olivatkin vain ”tylsät” kotisynttärit. Toiveet täyttyivät, sillä kakussa törötti keijuprinsessa, pöytäliina oli pinkki ja – mikä tärkeintä – ne rakkaimmat vieraat pääsivät paikalle.

Kaisa Järvisalo

14 ajatusta artikkelista “Tervetuloa tylsille synttäreille!

  1. Nimetön

    Siis ymmarsinko oikein, lykkasitko tyttaresi barbien keskelle kakkua?? Ihan mahtava idea! Meilla vietetaan naita ”vanhanaikaisia tylsia” myos, ja alkuun mietin miten mahtaa kaveripiiriin (tai siis niiden vanhempiin) upota. Kaikki ovat tulleet uudestaan ja lapset ovat edelleen kutsuttu myos niille elamyssynttareille. Asumme Englannissa,

    Vastaa
    1. Kaisa Järvisalo Kirjoittaja

      Jep, siellähän se nukke töröttää! Netistä löytyy hakusanalla ”barbiekakku” hyviä vinkkejä kakun kokoamiseen. Tein siis ensin peruspyöreän täytekakun, jonka keskelle nuken tökkäsin. (Tosin nuken jalat oli kääritty hygieniasyistä ensin elmukelmuun.) Sitten leikkasin siivut reunoilta ja kasasin ne ”mekon” yläosaksi. Päälle kreemiä ja marsipaania, jotka kuin ihmeen kaupalla pitävät virityksen kasassa. 🙂 Mietinkin muuten blogia kirjottaessani, kuinkahan Isossa Maailmassa synttäreitä oikein juhlitaankaan. Uskoakseni kuitenkin ulkomailta tämä elämyssynttäriperinnekin on meille rantautunut.

      Vastaa
  2. titti

    Meillä on kans just ’tylsät’ synttärit ilman vieraslahjoja. Ei niitä tosiaan silloin omassa lapsuudessa ollut, miksi nykyään? Kaverisynttäreille lahja valitaan ajatuksen kanssa lahjan saajaa ajatellen. En halua viedä mielipahaa aiheuttavaa heti hajoavaa krääsälelua, mutta sillä max. 10€ budjetilla voi löytää juurikin vaikka alesta lelun, legoja, väritysjuttuja, dvd:n ym kivaa. Hinnan ei tarvitse olla kallis ja ihan hirvittää jos joku kaveri toisi lapsilleni kalliin lahjan. Ei meillä ainakaan lapsi ajattele lahjan hintaa, on tyytyväinen kun saa jotain pientä ja kaverit tulee leikkimään 🙂

    Vastaa
    1. Kaisa Järvisalo Kirjoittaja

      Olen titti samaa mieltä: kun alelaarit ja kanta-asiakastarjoukset hyödyntää avoimin silmin, saa pikkurahallakin osuvia – ja laadukkaita – lahjoja. On ilo antaa kunnollista ja kestävää.

      Mutta päätäni pyörittelin synttäreillä, jossa tarhakaverit toivat juhlakalulle kymmenien eurojen rekka-autoja ja ilmakiekkopelejä. Siis sen kokoluokan lahjoja, joita itse ostan kummilapsilleni tai sukulaisille. 😳 Jos samat kaverukset kiertävät toistensa synttäreillä, niin lahjoihin pitäisi laittaa satoja euroja vuoden mittaan. Vai millä perusteella muka lahjaperinteen voisi ykskaks jonkun kohdalla katkaista? Mitäpä tuumaisi se lapsi (tai kaiketi hänen vanhempansa), joka avaisi kääreistä piirustustarvikkeita kaverilta, jolle hän itse vei kauko-ohjattavan auton…?

      Vastaa
  3. Sosiaalisesti lahjaton äiti

    Itse taas olen miettinyt jos synttärit voisi jotenkin ulkoistaa. Mutta ei todellakaan kilpavarustelun vuoksi vaan muista syistä. Voin hieman avata.
    5-vuotiaat kaksostyttöni olivat viikko sitten elämänsä toisilla kaverisynttäreillä, ensimmäiset olivat paria päivää aiemmin jolloin isänsä vei tytöt juhliin (olemme eronneet siis). Vein ja hain tytöt ja loppuillan tunsin paniikkikohtauksen vaanivan koska synttärisankarin juhlissa oltiin ongittu, askarreltu ja touhuttu kaikenlaista mihin itselläni ei ole energiaa eikä kykyä toisten lasten kanssa. Omieni kanssa osaan touhuta, mutta muiden lapset pelottavat samalla tavoin kuin aikuisetkin. Olen sosiaalisesti todella kömpelö, en osaa keskustella vieraiden ihmisten kanssa ja kärsin paniikkihäiriöstä, joka usein laukeaa sosiaalisessa paineessa. Sukulaissynttärit vielä menee ja niitä olenkin järkännyt joka vuosi (paitsi kaksosten 3v-synttärit jolloin olin sairaalassa synnyttämässä kolmatta tytärtäni). Sukulaissynttäreilläkin kuitenkin stressaannun nopeasti ja joudun hakeutumaan välillä hiljaisuuteen niiden läheistenkin luota. Sukulaisten lapsiinkin olen tottunut, mutta en silti osaa näiden kanssa liiemmin olla ja useimmat lapset (sukulaiset ja vieraat) arastelevat yhtälailla minua. En pidä vieraista ihmisistä enkä halua näitä myöskään kotiini. Tästä syystä yritänkin nyt keksiä kuinka voisin järjestää lapsilleni näiden ensimmäiset kaverisynttärit syksyllä. Juhlia tarjoavat paikat voivat siis olla myös pelastus joillekin tällaisille kuin minä, joita muut ihmiset pääasiassa pelottaa. Nyt kun vain löytäisi paikan joka ei riistä vuosituloja juhlillaan.

    Vastaa
    1. Kaisa Järvisalo Kirjoittaja

      Ihan varmasti ostosynttäreille on paikkansa. Yhdeltä loppuvat kotoa neliöt, toiselta hermot tai into. Monet lapset kuitenkin nauttivat siitä, että saavat olla päivän synttärisankarina, joten onneksi vaihtoehtoja järjestelyihin löytyy, ja juhlat saadaan aikaiseksi tavalla tai toisella.

      Synttäreiden ulkoistamisenkin voi tehdä monenlaisilla hintalapuilla. Jos haluaa täyden palvelun synttärit, joissa talon puolesta järjestyvät niin tarjoilut, ohjelmat kuin lapsenvahditkin, täytynee kuvetta kaivaa enemmän. Jos taas tyytyy vuokraamaan pelkän tilan ja tuo syötävät paikalle itse, voi päästä halvemmalla. Itse esimerkiksi yllätyin oman kotikuntani liikuntatalon hinnoista: tilaa vuokrataan todella edullisesti pariksi tunniksi kaverisynttäreitä varten, ja kakut ja naposteltavat saa tuoda mukanaan – kahvion palveluja ei ole pakko käyttää. Sitä voisin harkita, jos joskus siirrymme juhlimaan ulkopuolisissa tiloissa. Toki tuollaisissa paikoissa täytyy kyllä olla paikalla itse – tai jonkun muun luottoaikuisen – lapsia vahtimassa ja leikittämässäkin.

      Aika moni yritys hinnoittelee juhlat osallistujamäärän mukaan, eli vieraslistaa kriittisesti arvioimalla voi hintaa varmasti säädellä.

      Vastaa
  4. 3 lapsen äiti

    Meillä leivotaan itse ja lahjapusseja ei oo 🙂 viimeeksi tyttären 4-vuotis synttäreillä oli 5 tarhakaveria ja ensimmäiseksi kun paikalle tulivat ”leivoimme” suolataikinasta pipareita.sopivasti kuivuivat juhlien ajan ja jokainen sai kyseiset kappaleet mukaansa.
    mieleen ei edes tule järjestää juhlia mäkkärissä tai muualla koska matkaa tulisi yhteen suuntaan jo noin 75km.
    ohjelmana oli lapsilla keskenään leikkimistä.enemmän siitä on ”hyötyä” lapset käyttävät mielikuvitustaan ja samalla oppivat leikkimään yhdessä.
    lapsisynttäreille tarjoilu oli pienempää kuin kummi/sukusynttäreille.niille oli sitten voileipäkakkua ym.mutta itsetehtynä.turhaan maksan kymmeniä euroja asiasta jonka osaan itse tehdä.pakkaseen voi leipoa pullia ja karjalanpiirakoita valmiiksi.
    eli turha stressi pois.eivät lapset hirveitä halua.tärkeintä on että kaverit käyvät 🙂

    Vastaa
    1. Kaisa Järvisalo Kirjoittaja

      Juurikin jotkut pienet askartelut tms. on hyviä hommia juhliin. Ainakin, jos lapsia on paikalla sopivasti, jolloin heitä ehtii vähän neuvoakin, jos tarvis on. Puuhastelu kun saa porukan hetkeksi aloilleen. 🙂 Ja kokemus on opettanut, että askartelut kannattaa ajoittaa juhlien alkuun, ennen kuin päällä on totaalinen hulabaloo – silloin ei enää kukaan malta keskittyä. Sitä paitsi askartelut saa aikaiseksi tosi pienellä budjetilla: muovihelmistä voi tehdä korun tai pahvista, tarroista ja kimallepapereista kruunun. Ja mikä parasta: kotona on aina niitä leluja, joiden kanssa saa leikin aikaiseksi, kun ”virallinen” ohjelma on ohi. (Itselleni on muuten jossain määrin mysteeri, mitä tehdään niillä hamppariravintolan synttäreillä loput 1,5 tuntia, kun ateriat on syöty ja lahjat avattu. Ehkä joku itseäni fiksumpi voisi valistaa?)

      Varsinkin lastenkutsujen tarjoiluissa ja sitä kautta kustannuksissa on helppo oikaista. Jos jauhopeukalo on keskellä kämmentä, voi kakun korvata itse koristellulla jäätelö”kakulla”. Vähän isommille voi järkätä vaikka jätskibaarin, jossa jokainen vieras saa väkertää kippoonsa mieleisen annoksen parista eri jätskimausta ja lisukkeista. Toimii, ellei vieraslistalle sitten osu kovasti niitä maitoallergikkoja…

      Vastaa
  5. Heidi

    Meilläkin on tähän asti vietetty kotisynttäreitä ilman vieraslahjoja (en vaan tajua tuota lahjomista). Kakun ovat saaneet toivoa (sen tilaan tutulta) ja siitä sitten olen napannut teeman kattaukseen, mutta muuta koristelua ei ole ja kaikki muut tarjottavat leivon itse (lapsille tuntuu sitä paitsi olevan tärkeämpää sipsit ja karkit kuin pullat ja piirakat). Viihdykkeenä tähän asti olen luottanut siihen, että meidän lastenleikkihuoneen järjetön lelumäärä riittää viihdyttämään paikalle saapuneita lapsia.

    Ensi vuodesta en tiedä, joko siirrytään ulkoistettuihin synttäreihin vai nappaanko esim. edellisen vastauksen jätskibaari-idean 🙂

    Vastaa
    1. Kaisa Järvisalo Kirjoittaja

      Olet Heidi niin oikeassa tuossa tarjoilupuolessa! Monelta jäävät kakut syömättä, mutta popcornit, karkit ja muut naposteltavat tekevät kauppansa aina. Ihanan helppoja ratkaisuja – jos ei tarvitse murehtia erikoisruokavalioista…

      Vastaa
  6. Rita

    Hyvä kirjoitus. On hienoa, että lapsi pääsee itse osallistumaan synttäreiden valmisteluihin – kutsujen tekoon, leipomiseen yms. omien taitojensa mukaan. ”Itse tehdyt” synttärit ovat kaikkein parasta ja antavat myös päivänsankarille aitoa juhlafiilistä. Meillä isommilla lapsilla (koululaisilla) on kotisynttärikonsepti muuttunut nyt suosituiksi yökyläsynttäreiksi. (Sinne ei tosin kutsuta kymmentä poikaa, muutama riittää.) Nekään eivät vaadi vanhemmilta kovin suurta taloudellista panostusta – lähinnä vain idearikkautta ja kohtalaisen hyviä hermoja 😉 Ohjelmaksi riittää hyvin vaikkapa leffailta, öinen metsäretki ja aamuiset lettukestit 🙂

    Vastaa
    1. Kaisa Järvisalo Kirjoittaja

      Nuo yökyläsynttärit ovat mainio idea – kiitos ajatuksesta, Rita! 🙂 Siinähän sitä elämystä on tosiaan jo itsessään, kun saa bestikset hihittelykavereiksi pikkutunneille asti. Mitähän mieltä alakerran naapurit olisivat tästä konseptista…? 😀 Ehkä tosiaan testaan sitä vasta muutaman vuoden päästä.

      Vastaa
  7. iskä

    Kirjoitin jo erääseen toiseen blogiin, jossa oli samantyyppisestä asiasta postaus, mutta kirjoitan myös tänne. Meidän kaveripiirissä ovat suosittuja olleet yllätyssynttärit. Näissä synttärisankari ei tiedä lainkaan, millaiset synttärit saa, vaan kaverit valmistelevat ne vanhempien suosiollisella avustuksella. Valmisteluajaksi synttärisankari tietysti hoidetaan pois kotoa.

    Esimerkki oman tyttäreni kohdalta tämän vuoden helmikuulta: aamiaisen jälkeen isovanhemmat kävivät hakemassa synttärisankarin mukaansa hiihtoretkelle. Hiihtoretken jälkeen he söivät isovanhempien kotona. Tämän jälkeen synttärisankari söi lounaan isovanhempien luona. Tällä välin vieraat tulivat meille ja koristelivat talon, laittoivat tarjottavat esille jne. Sitten kun oli valmista, isovanhemmat toivat synttärisankarin kotiin, talon edessä hänen silmänsä sidottiin ja hänet talutettiin sokkona keskelle olohuonetta, jossa side otettiin pois silmiltä ja synttärisankari näki, millaiset järjestelyt oli tehty.

    Samanlaiset synttärit on myös pidetty kesällä erään kaverin lapselle, jossa synttärivieraat veivät piknik-tarpeet rannalle ja sitten synttärisankarin vanhemmat toivat sankarin silmät sidottuna paikalle.

    Myös tällaiset synttärit ovat halpoja ja hyviä elämäyksiä.

    Vastaa
    1. Kaisa Järvisalo Kirjoittaja

      Kiva idea tuokin! 🙂 Tuo on myös järjestävän tahon kannalta mukava ratkaisu, kun kaikki valmistelut eivät jää yhden harteille – ja hoituvat itse asiassa aika rivakalla tahdilla alta pois.

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s