Intohimosta ammatti – nuori puuseppä tähtää maailman huipulle

Lähellä Lapin etelärajaa, pienessä Portimon kylässä Ranualla, kasvoi poika puukko kädessä. Toisin kuin monissa surullisissa suomalaisissa tarinoissa, ei tämä poika käyttänyt puukkoa pahaan, vaan Vaahteramäen Eemelin tavoin veisteli sillä kaikenlaista. Puu oli mielenkiintoinen elementti. Sitä pystyi vuolemaan, leikkaamaan, sahaamaan, liimaamaan ja vääntämään. Siitä pystyi tekemään melkein mitä vain.

Poika kasvoi mieheksi, kävi lukion menestyksekkäästi ja suunnitteli lähtevänsä Otaniemeen lukemaan robotiikkaa. Diplomi-insinöörin ammatti olisi turvallinen valinta ja robotiikka tulevaisuuden ala. Jotain tärkeää silti puuttui. Sisäinen palo. Omilla käsin tekeminen. Omilla käsillä tekeminen oli se, mikä aidosti kiinnosti.

2008 hän lähti Pikisaaren ammattiopistoon Ouluun opiskelemaan puusepäksi. Vaatimustaso ei kuitenkaan riittänyt. Osaaminen ei ollut omasta mielestä lähelläkään sitä tasoa, mitä hän halusi tehdä. Siispä lisää koulutusta. Maailmalla on lukuisia verstaita, joissa tehdään maailman parhaita puuseppiä mestari-kisälli –mallilla. Hän haki Italiaan kuuluisaan veistokouluun, jonne hänellä ei kuitenkaan ollut mitään mahdollisuuksia, sillä hän ei ollut työskennellyt missään maineikkaassa verstaassa. Ongelmana oli myös se, että Suomessa ei yksinkertaisesti ollut ainuttakaan riittävän hyvää verstasta, mikä riittäisi meriitiksi kyseiseen kouluun.

Seuraavaksi hän haki Lontooseen The Edward Barnsley workshop -verstaalle oppipojaksi. He ottavat vuodessa vain kaksi oppipoikaa. Näytetyöt vakuuttivat, mutta ongelmana oli se, että kyseisessä opinahjossa ei ollut sen pitkän historian aikana ollut muita kuin brittitaustaisia oppipoikia. Viimeisenä oljenkortena oli maksullinen harjoittelupaikka, johon myös oli kova vaatimustaso. Sillekin paikalle otetaan korkeintaan kaksi opiskelijaa ja koulutus on kallis, 1700 euroa kuukaudessa. Paikka kuitenkin aukesi ja rahoitus järjestyi.

Vihdoin tämä nuori mies, puuseppä Jouni Heikkinen, oli siellä missä halusikin. Maailman mittapuullakin arvostetussa opinahjossa.

– Opin työkaluista ja puun käyttäytymisestä valtavasti. Vaatimustaso oli kova eikä siellä pelätty sanoa, että teet tämän nyt vieläkin uudestaan. Vain täydellinen kelpasi. Myöskään mitään rajoitteita ei ollut suunnittelu- tai toteutusvaiheessa. Jos jotain muotoa tarvittiin, keinot sen tekemiseen löytyi aina. 

Tinkimättömän työskentelyn myötä opitut taidot vakuuttivat verstaan pääsuunnittelijan James Ryanin. Heikkinen teki lopputyönään yli 400 tuntia Ryanin suunnittelemaa keinutuolia. Keinutuoli pääsi London Masterpiece-näyttelyyn ja sai kunniamaininnan The Wood Awards-kilpailussa. Uudelle omistajalle keinutuoli päätyi lopulta 25 000 punnan hintaan.

Heikkinen on palannut Suomeen mukanaan runsaasti oppia, näkemystä ja itseluottamusta. Pitkä matka on tultu Ranuan kotiverstaalta tähän päivään. Nyt hänellä olisi riittävän hyvä verstas-tausta, jotta voisi päästä opiskelemaan lisää siihen italialaiseen veistokouluun johon pelkällä suomalaisella koulutuksella ei olisi ollut mahdollisuuksia. Se ei kuitenkaan ole tällä hetkellä suunnitelmissa. Nyt hän perustaa yrityksen. Palkitusta osaamisestaan huolimatta tilanne ei ole Suomessa helppo.

Huonekalumarkkinat voidaan Suomessa jakaa kolmeen kategoriaan. 1. Alemman hintaluokan massatuotetut tuotteet, esim. Ikean huonekalut. 2. Kalliimmat, massatuotetut huonekalut. 3. Tilaustyönä tehdyt, puuseppien valmistamat huonekalut. Kolmannen kategorian tuotteet ovat näistä kalleimpia ja usein kuluttajat päätyvätkin kolmannen kategorian sijasta toisen kategorian tuotteisiin. Lisäksi markkinat ovat erittäin kilpaillut, taitavia suomalaisia puuseppiä on kolmannen kategorian kokoon nähden paljon.

Tämä on tehty pelkällä puukolla ensimmäisen opiskeluvuoden alussa.

Veistotyö, tehty pelkällä puukolla ensimmäisen opiskeluvuoden alussa.

Tilannetta hankaloittaa entisestään skandinaavinen sisustusmaku.

– Suomalaiset pitävät paljon yksinkertaisista, suoraviivaisista muodoista. Niiden teollinen tuotanto on helppoa ja kustannustehokasta eikä sellaisen kanssa voi eikä kannata käsityönä kilpailla. Makumme on hyvin erilainen eteläisempään Eurooppaan verrattuna. Siellä suositaan pyöreämpiä muotoja ja kauniita yksityiskohtia.

Voiko muuhun Eurooppaan verrattuna syynä olla suomalaisten maksukyky? Ehkä täällä on hintatietoisina päädytty yksinkertaisempaan ja halvempaan?

– Ei,  kyllä Suomessa rahaa riittää. Se ei ole ongelma. Kyse on pikemminkin kulutusvalinnoista. Autoihin ja muihin arvonsa nopeasti menettäviin laitetaan paljon rahaa mutta aikaa kestäviin huonekaluihin ei haluta investoida. Laadukkaasta materiaalista hyvin tehty huonekalu kestää kymmeniä vuosia ja jää usein perintönä seuraaville sukupolville. Englannissa ollessani verstaalla vieraili nainen, jolla oli edelleen käytössä 50-luvulla valmistettu tuoli. Kovasta käytöstä huolimatta tuoli oli säilynyt hyvin kaikki nämä vuodet.

Suomessa markkinoita vallitsevien kolmen kategorian lisäksi maailmalta löytyy vielä kolme ylempää kategoriaa. Alimmassa kategoriassa ovat laadukkaat ja kestävät, asiakkaan toiveiden mukaisesti räätälöidyt puukäsityötuotteet. Siitä ylempi kategoria on hyvin suunnitellut ja valmistetut design-tuotteet ja ylin kategoria on sitten maailman kuuluisimpien ja kalleimpien suunnittelijoiden. Niissä valtava merkitys hintaan on sillä, kuka tuotteen on suunnitellut ja valmistanut. Ylimmän kategorian tuotteita ostavat vain todella varakkaat ihmiset. Näillä kolmella ylimmällä kategorialla ei ole Suomessa vielä markkinoita.

– Niin, ei vielä. Tavoitteeni on  luoda Suomeen markkinat myös laadukkaille ja kalliimmille huonekaluille.  Puhutaan esimerkiksi yli 2000 euron hintaisista tuoleista. Ne kestävät sekä käyttöä että katseita.

Sama ajatus pätee hänen mielestään myös siihen, miten Suomi saadaan nousuun.

– Suomalaista työvoimaa pidetään kalliina. Se voi olla kallista, jos tavoitteena on tehdä paljon ja halpaa. Emme pysy kilpailukykyisinä moniin muihin maihin verrattuna. Vahvuuksia meidän pitää hakea erityisosaamisesta. Siis erikoistua ja kehittyä siinä mahdollisimman hyväksi. Tehdään sellaista, mitä muualta ei saa.

Heikkisen päättäväisyys ja kunnianhimo näkyy myös verstaan ulkopuolella. Hän on taekwon-don Euroopan mestari. Ehkä jonain päivänä hän on myös Euroopan paras puuseppä?

– Barnsleyn verstas tuottaa parhaita seppiä ja mm. World Skills-käsityökilpailun voittajia. Onnistuin tekemään heihin suuren vaikutuksen ja se nosti itsevarmuuden pilviin. Jos joku osaa tehdä paremmin, niin minun pitää petrata sitten lisää. Joten kyllä, tavoitteeni on olla myös Euroopan tasolla kärkikastissa.

Petteri Parkkisenniemi

3 ajatusta artikkelista “Intohimosta ammatti – nuori puuseppä tähtää maailman huipulle

  1. Kimmo

    olen pettynyt. Olisin halunnut nähdä KUVAN / KUVIA palkitusta työstä jossa näkyy tuoli kokonaan. Joku pieni säälittävä kuva kahvasta ei hoida asiaa. Olen pettynyt artikkeliin vaikka muuten haastattelu oli ihan asiallinen. Ja miksi kävin lukemaan edes tätä. No siksi et halusin nähdä puunsepän tekemän palkitun huonekalun !!

    Vastaa
    1. Petteri Parkkisenniemi Kirjoittaja

      Moi Kimmo!

      Kuvan keinutuolista löydät ainakin Puuseppä Jouni Heikkisen Facebook-sivuilta löytyvästä Aamulehden linkistä (olipa sekava lause 🙂 ) Linkki ei siis toimi maksumuurin vuoksi suoraan tänne laitettuna vaan sinne pitää mennä Facebookin kautta..
      https://www.facebook.com/puuseppajouniheikkinen/posts/319153381613276

      Edit. Suora linkki oli maksumuurin takana, muokkasin sen ohjaamaan Heikkisen FB-sivun kautta.

      -Petteri

      Vastaa
  2. Paluuviite: Innovation Friday – Asennetta ja asiakaskokemuksia | Proinno Design Oy

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s