Tarina kylän hienoimmasta hiekkalaatikosta

”Miten selittäisit osuustoiminnan periaatteet viisivuotiaalle?”

Esitin tämän kysymyksen Lappeenrannan teknillisen yliopiston johtamisen ja organisaatioiden professori Iiro Jussilalle, jonka erityisalana on osuustoimintayritysten johtaminen. Vastauksena sain tämän verrattoman tarinan kylän hienoimmasta hiekkalaatikosta.

Olipa kerran viisivuotias poika Jussi, joka leikki hiekkalaatikolla viisaan vaarinsa kanssa.

Vaari: Tykkäätkö leikkiä kavereiden kanssa hiekkalaatikolla?
Jussi: Joo!

Vaari: Mitäs jos teillä ei olisikaan hiekkalaatikkoa? Tai jos Vaari ei antaisi teille sellaisia leluja millä haluatte leikkiä?
Jussi: Ei olis kivaa.

Vaari: Voisitte silti saada hiekkalaatikon ja sellaiset lelut mistä tykkäätte.
Jussi: Hä, miten? Emmiä ainakaan keksi.

Vaari: Sopisitte Aapon ja Aatoksen kanssa, että käytte kaikki hakemassa pihoiltanne ämpärillisen hiekkaa. Sitten Aapo pyytäisi Niken, Aatos Juhon, Nikke Oliverin ja Juho Visan. Oliverkin pyytäisi vielä Aksun ja Aksu pyytäisi muita kavereita. Kun kaikki pyytäisivät kavereita mukaan, niin kohta teitä olisi yhtä monta kuin päiväkodissa. Saisitte kokoon tosi monta ämpärillistä hiekkaa ja kun veisitte ne kaikki samaan paikkaan, niin teillä olisi hiekkalaatikko. Se olisi teidän kasaama ja ihan teidän oma. Te voisitte yhdessä sopia miten siellä leikitään. Ja Nikellähän on ne tosi kivat ja reilut isoveljet, Anton ja Emppu, jotka tietävät paljon hiekkalaatikkoleikeistä. Voisitte pyytää niitä auttamaan, että leikit sujuvat hyvin ja kaikilla on kivaa.
Jussi: Vau, me kyllä tehdään oma hiekkalaatikko!

Vaari: Onko sinulla karkkipäivä lauantaina?
Jussi: On, mut iskä ostaa mulle joskus salaa karkkia, kun äiti ei tiiä.

Vaari: No jos sinä sanoisit iskälle, että antaa sulle karkkipussin sijasta kolme euroa. Että sinä teet kavereiden kanssa oman hiekkalinnan ja tarvitsette leluja.
Jussi: Emmä tiiä, ku mä tykkään karkista. Mut okei.

Vaari: Jos te kaikki hiekkaa tuoneet tekisitte samoin. Siitä tulisi iso läjä kolikoita. Sitten se Niken isoveli Anton voisi koota teiltä rahat. Emppu voisi sitten kysyä teiltä kaikilta mitä te haluaisitte leikkiä ja millaisia leluja haluaisitte hommata. Sitten Anton ja Emppu voisi käydä ostamassa teille just niitä teidän suosikkileluja ja kaikkea mihin ne rahat sitten riittää. Yhdessä te saisitte paljon hienommat lelut ja enemmän erilaisia leluja kuin jos sinä vaikka ostai-sit sinun veljesi kanssa omat. Ja yhdessä on kivaa leikkiä, eiks niin.
Jussi: Joo!

Vaari: Sitten ne lelut olisivat teidän yhteisiä, et kukaan ei saisi viedä niitä kotiinsa. Ja kaikki pitäisi yhdessä huolta niistä ja siitä hiekkalaatikosta. Ja voisitte te sitten pyytää vanhempiakin auttamaan. Se hiekkalaatikko ja ne lelut voisivat olla sitten nimeltään osuuskunta.
Jussi: Joo! Mikä mä sit oisin? Ja Aapo?

Vaari: Te oisitte sitten niitä, jotka pääsevät leikkimään siellä laatikolla ja niillä leluilla. Et saisitte sitten pitää just niin paljon hauskaa kuin vain ehtisitte siellä leikkimään. Ja samalla sitten pitäisitte huolta siitä leikkipaikasta. Teitä voisi sitten kutsua asiakasomistajiksi. Se tarkoittaa, että se hiekkalaatikko on teidän oma ja ootte kiinnostuneita siitä siks, että te haluatte käyttää sitä leikkimiseen. Et se leikkiminen on tärkeätä ja se et siitä hiekkalaatikosta tulee aina vaan parempi ja hienompi, kun te kaverit yhdessä keksitte ja teette kaikkea hienoa siellä. Te voisitte sitten sanoa kiitos niille kavereille, jotka ovat keksineet parhaita juttuja. Ja voisitte sitten vaikka antaa jotain palkintoja niille kavereille, jotka tekevät siellä enemmän kuin muut.
Jussi: Ai niin ku vaikka jätskiä tai tikkareita?

Vaari: Just niin. Tai vaikka enemmän aikaa leikkiä sillä suosituimmalla lelulla.
Jussi: Mä ainakin rakentelisin linnaa hienommaksi.

Vaari: Joku sit teidän kavereista, vaikka se jota kutsutaan Teddyksi, huomais, että nyt mä tiedän miten tällainen hiekkalaatikko toimii. Et mun iskällä on paljon hiekkaa, mun sedällä kaivuri ja meillä on Eskon ja Mikon kanssa paljon viikkorahoja, joilla ostaa leluja. Kun ne laittaisivat rahat yhteen, niin se olisi sitten nimeltään osakeyhtiö ja ne viikkorahansa antaneet olisivat nimeltään osakkaita. Sit ne rakentaisi isän ja sedän avulla sen hiekkalaatikon ja ostais sinne sellaisia leluja, joita ne arvelisivat että työ haluatte käyttää. Sitten ne yrittäisi houkutella teidät pois siltä teidän omalta hiekkalaatikolta. Ne kertoisivat teille aina päiväkodissa ja lätkäpelissä, että niiden hiekkalaatikolla on hienommat lelut. Et niillä saa leikkiä, jos antaa niille vähän viikkorahasta tai lauantaikarkeista.
Jussi: Aijaa.

Vaari: Teddy olisi Eskon ja Mikon kanssa ottanut riskin. Sillä tarkoitetaan, että ne kaverit ei voi tietää tuutteko te leikkimään sinne vai ette. Ne uskovat ja toivovat, mutta mitä jos te ette menekään? Ne kaikki uudet lelut voisi jäädä käyttämättä ja rahat olisivat menneet ihan hukkaan.
Jussi: Sitte niitten pitäis keksiä jotain.

Vaari: Niiden pitäisi saada teidät uskomaan, että siellä on niin paljon kivempaa kuin teidän omalla hiekkalaatikolla, että te haluaisitte antaa niille rahaa tai karkkia, et saatte mennä leikkimään sinne. Jos te sitten menisitte, niin ne saisi rahansa takaisin ja ehkä vähän ylimääräistäkin.
Jussi: Okei.

Vaari: Sitten te joilla oli se yhteinen hiekkalaatikko, te alkaisitte miettiä, että kyllä te mieluummin leikkisitte omalla hiekkalaatikolla, jos se vaan olisi parempi. Sitten Anton ja Emppu keksisi, että voittehan te kerätä lisää rahaa. Et kaikki te käyttäjät, joita siis kutsuttiin asiakasomistajiksi, laittaisitte lisää rahaa saadaksenne vielä hienommat lelut. Te voisitte sopia, että jokainen alkaisi jatkuvasti antaa pikkuisen rahaa siihen. Anton ja Emppu voisivat varmistaa, että saatte uusia leluja rikki menneiden tilalle ja että teidän hiekkalaatikko on parempi paikka leikkiä kuin Teddyn. Antaisitte sitten sen mukaan rahaa kuinka paljon käytätte niitä leluja, mut aina vähemmän kuin mitä teidän tarvitsisi antaa Teddylle. Ja olisihan teitä iso porukka. Voisitte sitten yhdessä keksiä vaikka mitä mikä tekee omasta hiekka-laatikosta paremman.
Jussi: Ai et me niin kuin kisattaisiin sen Teddyn kanssa et kumpi on parempi?

Vaari: Just niin. Ja se kisa olisi hyvä asia, koska sitten kaikki yrittäisi koko ajan keksiä uusia juttuja. Mut teillä olisi tavallaan helpompaa, kun te tekisitte kaiken yhdessä ja te myös tietäisitte mitä te haluatte. Teddyllä olisi vain Esko ja Mikko kavereina ja heidän olisi vaikeata ihan tarkkaan tietää mitä te haluatte tehdä. Mut kun ne oikein kovasti yrittäisi, niin ne voisi kuitenkin keksiä jotain mitä ette olleet keksineet. Ja sit ne pärjäis kisassa.
Jussi: Mmm.

Vaari: Ja sitten olisi vielä yksi jännä juttu.
Jussi: Mikä?

Vaari: Teidän päiväkodin opettaja kertoisi teidän omasta hiekkalaatikosta toisen päiväkodin opettajalle. Sitten hän kertoisi omassa päiväkodissaan teidän hienosta ideasta ja sen päiväkodin lapset tekisi samanlaisen. Yksi niistä lapsista kävisi äitinsä kanssa katsomassa teidän hiekkalinnaa ja leluja ja ne kyselis Antonilta ja Empulta neuvoja.
Jussi: Kivaa!

Vaari: Sitten Anton ja Emppu ehdottaisi sen toisen hiekkalaatikon porukalle, että aletaan jakaa ideoita ja hankki-maan leluja yhdessä. Silloin keksisitte vielä enemmän ja saisitte leluja halvemmalla.
Jussi: Joo, iskäkin sano kaupassa, et pitää saada halvemmalla kun ostettiin niin paljon. Saisinko mä joskus käydä leikkimässä sillä toisellakin hiekkalaatikolla?

Vaari: Kyllä varmaan.
Jussi: Siellä voisi olla aika samanlaista, mutta vähän erilaisiakin leluja ja leikkejä. Se olisi kivaa!

Vaari: Arvaa mitä?
Jussi: No mitä.

Vaari: Kun äiti maksaa niitä teidän laskuja siellä internetissä, siellä missä on paljon sitä oranssia, ja sit se vihreä iso kauppa, jossa te usein isin kanssa käytte. Ne on sellaisia aikuisten osuuskuntia. Ne toimii niin kuin teidän hiekka-laatikko, mutta on vähän monimutkaisempia.
Jussi: Minä kyllä kysyn kotona tykkääkö isi ja äiti käydä niissä.

Vaari: Joo, kannattaa kysyä. Kyllä ne varmaan tykkää, kun melkein kaikkien lasten vanhemmat ovat niitä sellaisia asiakasomistajia. Tai oikeastaan te kaikki olette, te lapsetkin.
Jussi: Ai miten niin.

Vaari: Ne pankit ja kaupat on olemassa ihan teitä varten. Että teillä olisi hyvä olla. Tekin pääsette käyttämään niitä ja yhdessä keksimään miten niistä tulisi vielä parempia. Että te tykkäisitte niistä vielä enemmän.
Jussi: Jee, vähän kivaa!

Vaari: Pyydäpäs äitiä ja isää näyttämään kaikki ne sellaiset paikat, jotka ovat niitä osuuskuntia. Et mitkä ovat teidän omia.
Jussi: Mä kysyn iskältä heti, kun se hakee mut kotiin päiväkodista ja me mennään kaupunkiin.

Sen pituinen se.

Kauppatieteiden tohtori Iiro Jussila on Lappeenrannan teknillisen yliopiston johtamisen ja organisaatioiden professori, erityisalanaan osuustoimintayritysten johtaminen. Jussila on Elsevierin kustantaman Journal of Co-operative Organization and Management (JCOM) -nimisen kansainvälisen tiedelehden päätoimittaja sekä Taloudellisen yhteistyön ja osuustoiminnan tutkimuksen seuran puheenjohtaja. Osuustoiminnan asiantuntemusta Jussila on hankkinut laajan tutkimustoiminnan ja muun osuustoimintaan liittyvän älyllisen työskentelyn kautta. Hän on opettanut osuustoimintaa eri yliopistoissa ja antautunut tiiviiseen vuoropuheluun osuustoimintayritysten ja näiden ylimmän johdon sekä järjestöväen kanssa niin erilaisissa seminaareissa ja hallintotehtävissä kuin yrityksensä kautta toteuttamissaan valmennus- ja konsultointihankkeissa. Jussila on itse monen osuustoimintayrityksen omistajayhteisön jäsen.

Muokattu 20.3.2015: Lisätty alustus jutun syntytavasta.

3 ajatusta artikkelista “Tarina kylän hienoimmasta hiekkalaatikosta

  1. Kekkonen

    Entäs jos tämä osuustoimintayritys olisi niin ahne että Aapon, Aatoksen, Juhon ja Visan ym. olisi huono olla siellä ”töissä”??? Maksettaisiin yhden kahden viikottaisen tikkarin sijasta vain yksi, eihän sillä elä. Sitten sanottaisiin että saat olla täällä vain 25h normaalin 37,5h:n sijaan koska me tarvitaan enemmän käyttäjiä, sitten niitä käyttäjiä olisi paljon mutta kukaan ei pystyisi elämään niillä vähillä tuloilla. Sitten sanottaisiin että saat olla täällä 25h mutta saat naapurikylän hiekkalaatikolla korvaukseksi käydä 5h ja toisen kylän laatikolla 5h… 😦 Mediakoneistoon kyllä syötetään jatkuvasti tietoa että meilläpä annetaan työtä niin ja niin monelle.

    Sittenhän siinä käy niin että Juho, jolla on korkea työmoraali, raataa itsensä piippuun. Tämähän ei ahnea osuustoimintayritystä kiinnosta pätkääkään koska Juho voidaan laittaa pois ja korvata aina vaikkapa Jokella… Sitten kun Joken määräaikainen, osa-aikainen sopimus päättyy, osuustoimintayritys on valmiiksi yksipuolisesti kirjoittanut 5h pienemmän osa-aikaisen ja määräaikaisen sopimuksen ja kertoo että ota tai jätä, tulijoita kyllä on… 😦

    Karmivaa mutta niin se vain on että ainakin yhden osuustoimintayrityksen tuloksen maksaa omat työntekijät perheineen selkänahastaan sekä alkutuottajat.

    Vastaa
  2. Anne

    Onko teidän asiakkaat mielestänne niin yksinkertaisia että pitää tällaisia satuja kirjoittaa? Vähempikin määrä rautalankaa varmaan riittäisi

    Vastaa
    1. Petteri Parhi Kirjoittaja

      Hei, kiitos palautteestasi. Tekstin ideana oli kertoa miten osuustoiminnallisuuden perusteet voisi selittää viisivuotiaalle. Tämä ei selvinnyt tarpeeksi selkeästi, joten lisäsin tästä tiedon jutun alkuun.

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s