Elämä…

Elämä on välillä ihanaa, aurinkoista, leppoisaa, täynnä odotusta. Yht’äkkiä se voikin olla ihan jotain muuta… Meidän perheessä kävi hiljattain juuri näin.

Olimme puolison kanssa pitkästä aikaa pääsemässä kahdestaan, ilman lapsia, reissuun. Harvinaista tilaisuutta odotettiin hartaasti ja ennakkoon jo nautittiin tulevasta matkasta Pärnuun. Sedällä ja hänen vaimollaan olisi isot juhlat, joissa tarkoitus juhlistaa molempien tasavuosia ja heidän yhteisen taipaleensa pituutta.

Toisin kuitenkin kävi! Ilman mitään ennakkoilmoitusta tai aavistusta, sedän elämä päättyi omaan kotiin juuri päivänä, jolloin heidän piti lähteä hoitamaan juhlajärjestelyt loppuun.

Kun sain tiedon, romahdin. Voiko elämä olla näin julmaa! Miten se voi olla niin epäoikeudenmukaista, että ihminen, jolla on paljon annettavaa ja joka on kaikessa mukana, joutuu lähtemään kesken kaiken!

Romahdin oikeastaan myös siksi, että pitkästä aikaa tuo sai minut miettimään oikein kunnolla sitä, miten elämä ei mene aina niin kuin kuvitellaan. Meillekin voi käydä noin. Arjen kiireissä se usein unohtuu. Sitä kulkee töissä, lasten kouluelämässä, pojan futistreeneissä, tytön tanssiharrastuksessa ilman sen enempää ajattelematta. Tai ehkä joskus, kun on pieni vapaa hetki illalla sohvan pohjalla, voi miettiä, ettei nyt meille mitään satu, miksi sattuisi?

Mitä jos meidän perheelle kuitenkin jotain kävisi? Miksi me olisimme erilaisia kuin setäni? Ei hänkään kuvitellut, että elämä olikin sitten tässä, vaan suunnitteli golfia, reissuja.. Onko meidän perheessä oikeasti mietitty asioita? Miten me selviäisimme?

Itse olen töissä rahoitusneuvotteluissa asiakkaiden kanssa päivittäin jutellut siitä, miten asioihin täytyy varautua. Varautua sekä ikäviin asioihin että myös elämän positiivisiin puoliin. Mutta olenko itse varautunut? Entä meidän perhe kokonaisuutena?

Mietin asiaa puolison kanssa keittiön pöydän ääressä. Miten selviäisimme jos meidän perheessä jotain sattuisi? Henkinen selviäminen on asia erikseen, siihen jokaiselta kuluu oma aikansa eri tilanteissa, koska jokainen perhe ja yksilö ovat erilaisia.

Taloudellinen selviäminen on sitten jo hiukan eri asia. Siihen me voimme jokainen varautua. Siinäkin jokainen perhe on erilaisessa tilanteessa ja varautuminen pitäisi siksi miettiä oman perheen mukaan.

Meidän perheessä meillä vanhemmilla on henkivakuutus, minulla Vakavan sairauden varalta vakuutuksia kaksikin, tapaturmavakuutus löytyy koko perheeltä. Jos saisimme, ottaisimme varmasti lainaturvankin. Vakuutuksia löytyy lisäksi autoihin ja taloon. Omat säästämisasiani ovat vähän huonolla tolalla, mutta lapsille säästetään.

Toivoisin, että meillä jokaisella olisi aikaa miettiä omaa perhettämme ja suoda ajatus sille, mitä jos jotain sattuu. Aikaa miettiä silloin, kun kaikki on hyvin.

Aikaa aloittaa säästäminen kivojen juttujen varalle, mutta myös niiden ikävien. Aikaa huolehtia vakuutusturva kuntoon, kun olemme terveitä ja kun ehkä tuntuu, että vakuutuksia ei koskaan tarvita.

Paras hetki kaikelle on juuri nyt. Nyt, kun meidän perheessä elämä on ihanaa, aurinkoista, leppoisaa, täynnä odotusta…

Kun mietit oman ja perheesi tulevaisuuden turvaamista, tutustu OPn Kultaturva –vakuutukseen. Sen kertakorvaus helpottaa elämää vaikeassa tilanteessa, eikä veroton korvaus sulje pois Kela-korvauksia tai muita vakuutuskorvauksia. Kun vakuutat itsesi nyt, saat 15 %:n alennuksen 1. vuoden vakuutusmaksuista. Lue lisää http://www.op.fi/turvaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s