Petrodollarien kotiuttaminen aiheuttaa pääomavirtaa pois sijoitusvarallisuudesta

Usean vuosikymmenen jatkunut globaalien valuuttareservien kasvu saavutti huippunsa vuoden 2014 puolivälissä. Reservien pitkään jatkunut voimakas kasvu oli monen tekijän summa. Ensinnäkin 1990-luvun lopun Aasian kriisin jälkeen useat kehittyvät keräsivät ”sotakassoja” tulevien valuuttakriisien varalle. Toiseksi usean kehittyvän talouden viennin vahva veto viime vuosikymmenellä kasvatti niiden vaihtotaseiden ylijäämiä ja valuuttareservejä. Tätäkin merkittävämpi vaikutus oli raaka-aineiden kysynnän ja hintojen massiivisella nousulla, joiden ansiosta monet raaka-ainetaloudet kylpivät näissä ns. petrodollareissa.

Tilanne muuttui kuitenkin nopeasti vuoden 2014 kesällä öljyn ja muiden raaka-aineiden hintojen käännyttyä laskuun, mikä lisäsi paineita raaka-ainevaluuttojen tukemiseen valuuttavarantoja myymällä. Myös useiden tärkeiden reservivaluuttojen arvojen heikentyminen (mm. euro ja jeni) suhteessa Yhdysvaltain dollariin aiheutti reservien arvon laskua (jota siis mitataan dollareissa). Vararahastojen ja valtion sijoitusyhtiöiden omaisuusmyynneillä rahoitettiin puolestaan ammottavia budjettialijäämiä, jotka syntyivät raaka-aineiden hintojen romahduksen aiheuttamasta verotulojen laskusta.

Raaka-ainetalouksien keskuspankit ja vararahastot ovat siis kääntyneet globaaleilla markkinoilla ostajista myyjiksi tilanteessa, jossa turbulenssi saattaa olla muutenkin kasvussa. Sijoitusmarkkinoille tällä on negatiivisia vaikutuksia. Valuuttareservit ovat tyypillisesti sijoitettuna kehittyneiden talouksien lyhyisiin valtion velkakirjoihin, joten niiden luoma nousupaine pitkiin korkoihin pysynee rajallisena. Vararahastojen sijoitusmassa on sen sijaan monipuolisempi koostuen valtion velkakirjojen lisäksi pörssiosakkeista, kiinteistöistä sekä infrastruktuurisijoituksista. Juuri näiden sijoitusten pakkomyynti valtiontalouden alijäämien paikkaamiseksi muodostaa ongelman, mikäli raaka-aineiden hintojen laskun jatkuminen aiheuttaa paniikkimyyntejä. Kaikkein haavoittuvaisimpia ovat todennäköisesti kaivos- ja energiayhtiöiden osakkeet, joiden tulosnäkymät kärsivät muutenkin pitkittyneestä raaka-aineiden hintojen laskusta.

Kuinka huolissaan ilmiöstä kannattaa olla? Todennäköisesti raaka-ainetalouksien suuret julkiset alijäämät pitävät yllä myyntipainetta kuluvanakin vuonna. Myös Kiinan teollisuuden ja investointiaktiviteetin hidastuminen aiheuttavat painetta raaka-aineiden hinnoille. Vaikka voimakkain myyntipaine saattaa olla jo ohi, kun Brent-öljyn hinta on romahtanut alle kolmannekseen sen kesän 2014 tasosta ja useat raaka-ainetaloudet ovat kertoneet merkittävistä julkisen talouden sopeutustoimista, pysyvät näiden maiden keskuspankit ja vararahastot myyntilaidalla. Näin ollen keskuspankkien ja kansallisten vararahastojen pääomavirrat ovat tänäkin vuonna tekijöitä, joita pitää tarkkailla sijoitusmarkkinoiden suhdanteiden kypsyessä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s