Kiitos ei oo kirosana – entä muutos?

Joka päivä etsin heti aamulenkillä merkkejä kevään saapumisesta. Jospa edes pieni muutos eiliseen löytyisi, olisi hitusen vähemmän lunta tuossa tai tässä kohtaa. Sekin, että lemmikkien jätöksiä on eilistä enemmän näkyvillä, tarkoittaa että ihana kevät on ihan nurkan takana. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.

Muita muutoksia ei tarvitse etsiä, ne ovat läsnä kaikessa ja kaiken aikaa. Työelämä muuttuu, työmme muuttuu, kun esimerkiksi automaatio ja digitalisointi muuttavat arkeamme kouriintuntuvalla tavalla. Huomaamme omassa työssämmekin olevamme ikuisia opiskelijoita, tosin ilman opintovelkaa. Ammattitaitomme vaatii jatkuvaa päivittämistä, jatkuvaa kehittämistä ja jopa kokonaan uuden työn opettelemista.

Siitä selviämme vain tarkastelemalla omaa asennettamme, ymmärtämällä sopeutumisen välttämättömyyden ja tarttumalla toimeen. Itse selviän eteenpäin kertaamalla erään Assisilaisen sanat asioiden hyväksymisestä silloin, kun en voi niihin vaikuttaa ja taistelemisesta niiden muuttamiseksi, jos vaikuttamiseen on mahdollisuus. Ja yritän vielä ymmärtää, kumpaa sorttia käsillä oleva asia kulloinkin on.

Yhteiskunnassa meneillään olevat muutokset koskevat meitä kaikkia eivätkä ne ole helppoja niellä. Itse en tykkää siitä, että kukkaroani kevennetään ilman lupaani esimerkiksi nostamalla osuuttani työeläkemak-susta. Mutta en tykkää siitäkään, että niin moni ihminen on vailla työtä ja toimeentuloa. Hyväksyn palkkapussini laihtumisen ja työaikani pidentämisen, jos sillä todella saadaan ihmisille työtä ja parempaa tulevaisuutta. Ymmärrän myös niitä, jotka yrittävät vaikuttaa sellaisiin asioihin, joissa muu kuin traktori- tai muu mielenilmaus ei auta. Pienyrittäjille ja ammatinharjoittajille pelkkä lämmin käsi ei lohtua tuo, mutta ehkäpä tulevaisuus muuttaa senkin. Onhan arvioitu, että yhä useampi työtä vaille jäänyt ryhtyy itse itsensä työllistäjäksi. Tähän huutoon päättäjien on ennen pitkää vastattava.

Sana muutos on siis monesti kirosana, jos siihen liittyy epämieluisia asioita. Muoti muuttuu neljästi vuodessa, sille emme mahda mitään. Mutta ne ovat niitä hyviä muutoksia, koska voimme halutessamme ohittaa ne olankohautuksella. Ikääntyminen tuo muutoksia ulkonäköömme ja terveydentilaamme, eli se on ikävä muutos, mutta siihen pystymme sopeutumaan, kyseessähän on luonnonlaki.

Vuodenajan muuttuminen on meille suomalaisille itsestäänselvä tapahtuma, jonka hyväksymme sen kummemmin murisematta. Pimeää kohti kulkeminen syksyllä tuppaa olemaan monille raskasta, mutta kevään tullen nousemme taas tuhkasta ja voimaannumme valosta, lintujen laulusta ja lämmöstä. Kevään tultua kaikki taas muuttuu, värit, tuoksut, koko maisema. Mahtavaa uudistumista ja kasvua on nähtävissä kaikkialla, joka päivä. Jospa jaksaisimme myös muissa muutoksissa nähdä vaikkapa pienen hyvänjyväsen, myös niissä, jotka vaativat meiltä itseltämmekin jotain. Tarvittaessa voisimme kylvää hieman kanankakkaa sinne, missä se hyvänjyvä sitä kaipaa. Yhteistyö käy hyvin kanankakaksi useimmissa tilanteissa.

Ihanaa kevään odotusta kaikille!

Kristiina Kalinainen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s