Kirjoittajan arkistot: Kristiina Kalinainen

Tietoja Kristiina Kalinainen

Kristiina Kalinainen työskentelee Ilmarisessa, jossa hän on viihtynyt pitkän rupeaman. Tämänhetkinen tehtäväkenttä käsittää pääasiassa eläkkeenhakijoitten ja eläkeläisten palvelua, mutta myös asiakaspalvelua laajemminkin. Yrittäjän arjen ymmärtämistä avittaa oma yrittäjäjakso 80-luvulla.

Kiitos ei oo kirosana – entä muutos?

Joka päivä etsin heti aamulenkillä merkkejä kevään saapumisesta. Jospa edes pieni muutos eiliseen löytyisi, olisi hitusen vähemmän lunta tuossa tai tässä kohtaa. Sekin, että lemmikkien jätöksiä on eilistä enemmän näkyvillä, tarkoittaa että ihana kevät on ihan nurkan takana. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.

Muita muutoksia ei tarvitse etsiä, ne ovat läsnä kaikessa ja kaiken aikaa. Työelämä muuttuu, työmme muuttuu, kun esimerkiksi automaatio ja digitalisointi muuttavat arkeamme kouriintuntuvalla tavalla. Huomaamme omassa työssämmekin olevamme ikuisia opiskelijoita, tosin ilman opintovelkaa. Ammattitaitomme vaatii jatkuvaa päivittämistä, jatkuvaa kehittämistä ja jopa kokonaan uuden työn opettelemista.

Siitä selviämme vain tarkastelemalla omaa asennettamme, ymmärtämällä sopeutumisen välttämättömyyden ja tarttumalla toimeen. Itse selviän eteenpäin kertaamalla erään Assisilaisen sanat asioiden hyväksymisestä silloin, kun en voi niihin vaikuttaa ja taistelemisesta niiden muuttamiseksi, jos vaikuttamiseen on mahdollisuus. Ja yritän vielä ymmärtää, kumpaa sorttia käsillä oleva asia kulloinkin on.

Yhteiskunnassa meneillään olevat muutokset koskevat meitä kaikkia eivätkä ne ole helppoja niellä. Itse en tykkää siitä, että kukkaroani kevennetään ilman lupaani esimerkiksi nostamalla osuuttani työeläkemak-susta. Mutta en tykkää siitäkään, että niin moni ihminen on vailla työtä ja toimeentuloa. Hyväksyn palkkapussini laihtumisen ja työaikani pidentämisen, jos sillä todella saadaan ihmisille työtä ja parempaa tulevaisuutta. Ymmärrän myös niitä, jotka yrittävät vaikuttaa sellaisiin asioihin, joissa muu kuin traktori- tai muu mielenilmaus ei auta. Pienyrittäjille ja ammatinharjoittajille pelkkä lämmin käsi ei lohtua tuo, mutta ehkäpä tulevaisuus muuttaa senkin. Onhan arvioitu, että yhä useampi työtä vaille jäänyt ryhtyy itse itsensä työllistäjäksi. Tähän huutoon päättäjien on ennen pitkää vastattava.

Sana muutos on siis monesti kirosana, jos siihen liittyy epämieluisia asioita. Muoti muuttuu neljästi vuodessa, sille emme mahda mitään. Mutta ne ovat niitä hyviä muutoksia, koska voimme halutessamme ohittaa ne olankohautuksella. Ikääntyminen tuo muutoksia ulkonäköömme ja terveydentilaamme, eli se on ikävä muutos, mutta siihen pystymme sopeutumaan, kyseessähän on luonnonlaki.

Vuodenajan muuttuminen on meille suomalaisille itsestäänselvä tapahtuma, jonka hyväksymme sen kummemmin murisematta. Pimeää kohti kulkeminen syksyllä tuppaa olemaan monille raskasta, mutta kevään tullen nousemme taas tuhkasta ja voimaannumme valosta, lintujen laulusta ja lämmöstä. Kevään tultua kaikki taas muuttuu, värit, tuoksut, koko maisema. Mahtavaa uudistumista ja kasvua on nähtävissä kaikkialla, joka päivä. Jospa jaksaisimme myös muissa muutoksissa nähdä vaikkapa pienen hyvänjyväsen, myös niissä, jotka vaativat meiltä itseltämmekin jotain. Tarvittaessa voisimme kylvää hieman kanankakkaa sinne, missä se hyvänjyvä sitä kaipaa. Yhteistyö käy hyvin kanankakaksi useimmissa tilanteissa.

Ihanaa kevään odotusta kaikille!

Kristiina Kalinainen

Kaamottaako?

On kesä mennyt, tunne lämpöä en nyt…

Näin kaihoillaan vanhassa viisussa ja taitaapa tuo olla aika monille meistä tuttu tunne tässä vuodenajan vaiheessa. Lämmön lisäksi myös valo on kaikonnut eikä oikein mikään hotsita. Pimeän ajan lisääntyessä myös rima ärsyyntymiseen alenee ja pienetkin asiat alkavat nyppiä.

New Yorkissa pienistä asioista otetaan kunnolla nokkiin. Esimerkkinä lehdestä lukemani juttu, jonka mukaan ns. äijähaara-asennossa istuminen metrossa vei pari kaveria putkaan. Tuolla tavalla istuva kun vie kahden matkustajan tilan eikä sitä hyväksytä Nykissä ruuhkattomanakaan aikana. Vastaavissa tilanteissa me selviämme talvisaikaankin ilman paikallista NYPD:tä. Kunnon mulkoilu saa miehen kuin miehen kaventamaan asentoaan.

Pimeän ajan vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin ja tehokkuuteen on tutkittu. Valon puute ei onneksi vie kaikilta voimia tai vaikuta mielialaan masentavasti. Osa porskuttaa vähintäänkin samaan tahtiin kuin muulloinkin, tunnelmoi kynttilöitä poltellen ja nauttien hämärän hyssystä ja silkasta pimeästä. Me muut polttelemme korkeintaan päreitämme, syömme kilokaupalla suklaata ja raahaudumme jotenkuten päivästä toiseen.

Koska kaamoksesta kärsivien joukko on suuri, on myös keinoja vaivan selättämiseen pohdittu useilla tahoilla. Lääkkeeksi kaamosmasennukseen asiantuntijat kehottavat käyttämään kirkasvalolamppua ja ottamaan purkista D-vitamiinilisää, lisäämään liikuntaa ja sosiaalista kanssakäymistä vaikkapa harrastusten muodossa. Mutta entäs jos ei vaan hotsita, kun on niin pimeää ja kylmää?

Tässä muutama vinkki, joilla voit selviytyä tästä pimeästä ajasta virkeänä, olla tehokkaana työssä ja myhäillä leppoisana perheenjäsenenä ja työkaverina. Jos olet yrittäjä, näillä vinkeillä sinäkin jaksat pakertaa ja pitää hymyn huulillasi asiakkaita kohdatessasi.

  1. Harmittelet pimeää. Koska se aurinko oikein nousee, puolilta päivinkö? Tässä kohtaa kannattaa ajatella pohjoista Suomea, jossa aurinko ei jaksa nousta ollenkaan. Tosin tämä vinkki toimii vain kaamosalueen eteläpuolella asuville.
  2. Jos pakkanen paukkuu, käy netissä katsomassa kylmempien maiden pakkaslukemia, vaikkapa Siperian -48 astetta. Heti tuntuu paljon lämpimämmältä!
  3. Muista joulu. Kun keskityt murehtimaan joulukiireitä, et muista etkä ehdi masentumaan pimeän ja kylmän takia.
  4. Tammikuu. Hipaton ja tipaton. Marssi nyt reippaana varastolle/kellarikomerolle ja ala etsiä haravaa, kukkalaatikoita, lapiota sun muita kevätpuuhien tykötarpeita. Siinä vaiheessa, kun kaikki on löydetty niistä monista jemmoista, joihin olit ne syksyllä säilönyt, onkin jo helmikuu. Päivä on pidentynyt ja tuoksuu keväiselle. Pahin on ohi!

Mukavaa joulunalusaikaa!

 

Kristiina Kalinainen

Jussina juhlivat kaikki

Pian se taas on, kesän kuumin ja odotetuin juhla, juhannus. Tosin useimmiten kuumin vain fiilisten suhteen, sään puolesta ei niinkään. Sanotaan, että joulu juhlista jaloin, mutta juhannus niistä se kivoin.

Muutin äskettäin yhteen Suomen kauneimmista ja suosituimmista mökkipitäjistä. Kevään ja kesän myötä tämä noin kuuden tuhannen asukkaan kylä herää talviunestaan, kun mökkiläiset tulevat piristämään seudun elämää ja yritystoimintaa. Tässä kunnassa mökkiasukkaiden lukumäärä on suurempi kuin vakituisten asukkaiden. Kylän yrittäjille kesä onkin kulta-aikaa, mökkiläiset käyttävät monenlaisia palveluita omien tarpeidensa ja mieltymystensä mukaan. Yksi tarvitsee lautaa uutta terassiaan varten, toinen haluaa mökkitalkkarin leikkaavan nurmikkonsa.

Monien juhannuksen vietto alkaa istumalla tupla-aika autossa, kun niin monet suuntaavat maalle juhlimaan ja tiet ovat täynnä. Aattona täällä herätään ajoissa ja lähdetään jonottamaan tuoreita mansikoita ja juuri savustettua kalaa. Tori ja kaupat ovat pullollaan väkeä, kauppa käy. Paikalliset ja pitkään mökkiasukkaina olleet tapaavat jossakin jonossa, torilla tai kaupan kassalla, eikä heitä näytä yhtään ottavan päähän odottaa vuoroaan. Siinä on mukava vaihtaa kuulumiset ja päivitellä säitä ja hallituksen toimia.

Päivittäistavarakauppa tekee juhannuksena vuoden parhaan tilinsä. Marketin kassa naureskelee, että kerran vuodessa saa naputella kassakonetta oikein olan takaa. Paino sanalla saa. Keskikesän juhla tarkoittaa monille ihmisille työtä ja toimeentuloa.

Juhannus on juhlaa meille kaikille. Ystävien tapaamista, rentoutumista, luonnosta nauttimista, herkuttelua. Onpa se työtä tai luppoaikaa, suuresta juhlasta on kyse. Ainakin näin kesäpitäjäläisten näkökulmasta.

Aurinkoista juhannusta!

Kristiina Kalinainen

Mikä loma?

Ihan näillä hetkillä alamme laskea päiviä talvilomalle lähtöön. Kuka voittaa loman hehkuttelun Suomen mestaruuden Anno Domini 2015?

Loma on asia, jolle kukaan tuntemistani ihmisistä ei ole koskaan nyrpistänyt nenäänsä. No, jos sairauslomasta puhutaan, niin se on toki asia erikseen. Vaikka ollaankin ”lomalla” työstä, sairastamisen viemä toimintakyky ei tee tästä lomasta nautittavaa.

Loma on muuttanut muotoaan ja nimeäänkin vuosien saatossa, samoin meidän tapamme kokea ja viettää sitä. Entinen perunannostoloma muuttui jo 70-luvun alkupuolella syyslomaksi. Itse olin tuon ajan koululainen, jolle perunannostoloma oli lomaa koulusta, mutta täyttä työtä omalla tai naapurin perunapellolla. Siihen aikaan naapuriapu oli luonteva tapa hoitaa sellaiset työt, joista kaikki perheet eivät olisi oikein selviytyneet omin avuin. Niinpä kädet kohmeessa, nenä valuen kerättiin pottuja kuraisella pellolla puulaatikoihin, välillä saatiin pirtsakka ripaus jäätävää vettä niskaan. Se motivoi pitämään yllä rivakkaa työtahtia sekä se, että jos saamme urakan nopeasti tehdyksi, saattaa jäädä yksi päivä oikeaan lomaan.

Hiihtolomasta käytetään nyt yhä useammin nimeä talviloma. Tämä lieneekin paikallaan, koska monet ihmiset pakkaavat nykyään lomakamppeisiinsa uikkarit ja aurinkorasvan suksien ja hiihtovermeiden sijaan ja suuntaavat kohti lämpimiä maisemia. Onpa meissä suomalaisissa nykyään yhä suurempi määrä sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät osaa hiihtää, ja ihmisiä, joita ei voisi vähemmän kiinnostaa. Etelä-Suomessa tarvitaan välillä paremminkin vesisuksia, kun taivaalta mättää silkkaa vettä ja ladut ovat käyttökelvottomia.

Siinä missä me työntekijät hihkumme ”Lomalle lompsis!”, moni pienyrittäjä kysyy ”Mikä loma?”. Yrittäjälle loma ei ole itsestäänselvyys eikä lomapalkkaa tai lomarahaa tipu, jollei sitä varten paina pitempää päivää ja laita ropoja sukanvarteen. Tässä asiassa yrittäjien etujärjestöillä onkin työsarkaa, jotta edes lyhyt loma olisi yrittäjänkin mahdollista toteuttaa ilman ylenmääräisiä ponnisteluja. Toivottavasti myös päättäjät muistavat yrittäjiä vielä vaalien jälkeenkin.

Loman merkityksestä ihmisen hyvinvointiin ja työssä jaksamiseen on tehty lukuisia tutkimuksia liittyen lomanviettotapaan, ajankohtaan, pituuteen jne. On väitetty pitkän loman olevan pahasta, koska lomalta paluu masentaa ja vie työtehoa. Pienimuotoisen pikagalluppini mukaan vastaus kysymykseen ”Mitä aiot tehdä lomallasi?” kuului ”En mitään!”, ”Lepään ja luen pinon dekkareita”, ”Ulkoilen ja liikun” ja ”Nautin elämästä ilman aikatauluja”. Neljä oikeaa vastausta, koska miten kukin lomansa viettääkään ja kestääpä se viikon tai vaikkapa vain päivän, on se aina taukoa arjesta. Aikaa, jonka tarvitsemme jaksaaksemme taas tehdä työtä ja yrittää. Loma on loma vaikka rotanraatoja sataisi ja paluu arkeen tapahtuu kunkin ihmisen kohdalla yksilöllisesti. Joten ei muuta kuin aamukampoja ostamaan ja seuraavaa lomaa odottamaan!

Kristiina Kalinainen