Kirjoittajan arkistot: Laura Aaltonen

Tietoja Laura Aaltonen

Laura Aaltonen OPn viestinnästä bloggaa ruuhkavuosien vaikutuksesta oman talouden hallintaan. Mitä tapahtuu kun omasta taloudesta tuleekin oman perheen talous?

Pieni lukijakysely

Hei, meitä kiinnostaa tietää kuka olet ja millaisista blogiartikkeleista pidät! Hienoa, jos ehdit vastata näihin kahteen lyhyeen kysymykseen!

 

 

Vastauksia hyödynnetään blogin kehittämistyössä. Kiitos kun vastasit, ja mukavaa joulun odotusta!

Vastauksesi ei näy muille lukijoille, eikä niiden perusteella pystytä yhdistämään vastaajan henkilöllisyyttä ja pankkia.

Lähimaksamisen suosio kasvaa

No nyt. Liukuhihnalla on maitopurkki, ruisleipää, jogurttia ja naistenlehti. Alle 25 euron jää. Kassan maksupäätteessä on radioaaltomerkki, ihan samanlainen kuin tuliterässä OP-Visassani. Uskallanko kokeilla?

Lähimaksaminen on yllättävän helppoa ja yllättävän nopeaa. Nyt se on minullakin tullut jo tavaksi, vaikka en itseäni minään uusien digipalveluiden pioneerikäyttäjänä tituleeraakaan. Tarvitsenko kohta lompakkoa enää ollenkaan? Kysytäänpä asiantuntijoilta lisää!

Lähimaksaminen, mitä se siis on ja miten se toimii?

– Voit lähimaksaa ostokset, kun ne maksavat enintään 25 euroa. Vie kortti parin sentin päähän maksupäätteestä, se antaa ääni- tai valomerkin maksun onnistumisesta. Tunnuslukua ei siis tarvitse näppäillä lainkaan, ainoastaan satunnaisesti voi maksupääte pyytää turvasyistä syöttämään tunnusluvun. Kuitin saat tavalliseen tapaan myyjältä, opastaa kehityspäällikkö Harri Siven OPsta.

Mistä tiedän, voiko kortillani lähimaksaa?

– Lähimaksamiseen tarkoitetut maksupäätteet ja -kortit tunnistat radioaalloin kuvatusta lähimaksulogosta. OPn kaikki OP-Visa Debit -kortit on jo vaihdettu lähimaksukorteiksi. OP-Visa Electron- ja OP-Visa-yhdistelmäkortteihin lähimaksuominaisuus päivittyy kortin uusiutumisen yhteydessä, Siven kertoo.

Missä voin lähimaksaa?

– Lähimaksaminen toimii esimerkiksi K-kaupoissa ja muissa Keskon liikkeissä, Lidlissä, Valintatalossa, Siwassa, R-kioskeilla, Alkoissa sekä monissa hotelleissa ja ravintoloissa, Harri Siven luettelee. – Tekniikan tuki paranee koko ajan kun kaupat päivittävät maksupäätteitään, ja lähimaksuja hyväksyvien kauppojen määrä lisääntyy.

Kuinka yleistä lähimaksaminen on?

FK:n tuore tutkimus Säästäminen, luotonkäyttö ja maksutavat kertoo näin: Maksukortissaan lähimaksuominaisuuden omaavien osuus on lähes kolminkertaistunut keväästä 2014, 23 prosenttiin. Lähimaksuominaisuutta käyttäneiden osuus on enemmän kuin kaksinkertaistunut reilussa vuodessa, kun nyt yli puolet lähimaksuominaisuuden omaavista on myös käyttänyt sitä. 18-24 -vuotiaiden nuorten keskuudessa lähes kolme neljäsosaa on käyttänyt sitä.

– Lähimaksamisen suosio kasvaa tällä hetkellä kovaa vauhtia. OPn korteilla tehtyjen lähimaksujen määrä on kymmenkertaistunut vuodessa. Lähimaksun suuruus on keskimäärin 8 euroa, Siven summaa.

Onko lähimaksaminen turvallista?

– Pieniä ostoksia tehdään usein ruuhkaisissa paikoissa, kuten kioskeissa, baaritiskillä tai pikaruokapaikoissa, joten lähimaksaminen paitsi nopeuttaa ostamista, myös pienentää tunnusluvun vääriin käsiin joutumisen riskiä, toteaa Siven.

Voinko lähimaksussa valita yhdistelmäkortilla, meneekö veloitus creditiltä vai debitiltä?

– OP Visa -yhdistelmäkorteilla lähimaksu menee automaattisesti debitiltä. Lähimaksussa pienten summien maksaminen on tehty nopeaksi ja yksinkertaiseksi, eikä valintaa siis tehdä maksun yhteydessä maksupäätteellä, Siven sanoo.

Lähimaksamista mobiililla, mitä se on?

– OPn mobiililompakko Pivoon on tulossa uusi lähimaksamisen ominaisuus. Lähimaksamisessa lukituksesta avattu älypuhelin yksinkertaisesti viedään kortinlukijan viereen ja maksu tapahtuu saman tien, kertoo kehityspäällikkö Kristian Luoma OPsta. – Rahasumma veloitetaan käyttäjän OP-maksukortilta, ja maksun onnistuminen näkyy heti puhelimen ruudulla. Lähimaksaminen on mahdollista uudemmissa Android-älypuhelimissa, joista löytyy NFC- eli Near Field Communication -tekniikka.

Kuulostaa hienolta, milloin pääsen kokeilemaan tätä?

– Lähimaksaminen älypuhelimen Pivo-sovelluksella on toistaiseksi mahdollista vain testikäyttäjille. Pilottivaihe on tärkeä osa kehitysprosessia ja kestää ainakin vuoden loppuun, sanoo Luoma.

Eli voinko kohta jättää lompakon kokonaan kotiin kun lähden ostoksille?

– Lompakon käyttö on joka tapauksessa vähentymässä. Kun mobiili lähimaksaminen yleistyy, myös maksukortit voi pikku hiljaa jättää kotiin. Tätä helpottaa se, että Pivo-mobiililompakossa ei ole lähimaksukorttien 25 euron ostorajaa, Kristian Luoma toteaa.

 

Laura Aaltonen

Kesä maksaa mansikoita ja huvittelut hunajaa?

”Olet ylittänyt keskikulutuksesi,” tokaisee Pivo kun uskallan avata kyseisen sovelluksen muutaman päivän tauon jälkeen. Levittelen käsiäni turhautuneena. Kuinkas muutenkaan, lapsiperheen kesälomailuahan on takana jo useampi viikko!

Muumimaailma + hotelliyö, Linnanmäki, Korkeasaari, risteily Tukholmaan ja toinen Tallinnaan. Lapsille on kiva järjestää elämyksiä ja kokemuksia. Vaiko sittenkin itselleen? Sujuuhan päivä mukavammin iloisia virneitä katsellessa ja kaikille maistuvia jonkun toisen valmistamia hamppareita mutustellessa. ”Kallista tai ei, huvipuistoon pitää päästä!”, kertoo Iltalehden otsikkokin.

Eipä se lomailu ole edullista kotonakaan. Pihamaalla työllistää pikku vajaprojekti, kesäkukkia ja puutarhaa pitäisi laittaa, lastenhuonetta tekisi mieli maalata ja muutenkin sisustaa. Alkukesästä tuli osteltua shortseja lomakelien toivossa, ja sittemmin pitikin käydä kartuttamassa hupparivarastoa. Jätskillä käydessäkin hujahtaa aina melkein kymppi, ja pikku kesäreissujen lomassa tulee samalla syötyä jossakin ulkona – helposti, nopeasti ja ehkä vähän kalliisti.

Kun keskikulutus kerran ylittyy, on tilannetta jotenkin paikattava. Kirppispöytä tuotti muutaman satasen, hyvähyvä! Ennakkoon olin lisäksi osannut pistää hiukan rahaa säästöön. Muutamia ostoksia olen laittanut surutta luoton puolelle – maksetaan niitä sitten syksymmällä. Tahtoipa kesämenonsa maksaa etukäteen tai jälkikäteen, vaihtoehtoja onneksi löytyy.

Mutta palataanpa vielä tuohon lasten viihdyttämiseen liittyvään kysymykseen: tarvitaanko kalliita sirkushuveja vai ei? Ehkäpä vastaus voisi olla, että ”silleen sopivasti”. Ei hampaat irvessä suorittaen. Paljon perusoleilua, lähileikkipuistoja, metsäretkeilyjä, pyöräilyä, uimarantoja, purjelentokoneiden nousujen ja laskujen seuraamista.  Vähän mato-onkea papan kanssa ja kissojen silittelyä serkun luona. Kotiruokaa, tavallisia leikkejä, ihanaa tylsyyttä. ”Mä en keksi mitään tekemistä” – se on hyvä lause. Viiden minuutin päästä on kuitenkin jotakin keksinyt. Ja äiti voi taas syventyä kirjaansa.

Ja muutaman kerran kesään joku pieni kohokohta, jotain mitä odottaa ja jota muistella, josta isovanhemmille ja muille tutuille kehua ja kertoa. ”Uskalsinpas mennä siihen ja tuohonkin härveliin”! Tuliaisina laivalta ostettu legolaiva, jonka kanssa pitää nukkuakin. Mahtaako reissuista jäädä pysyvämpiä muistijälkiä, vai onko pääasia se, että kaikilla on aika kivaa juuri siinä hetkessä? Huvipuisto eloisa tunnelma tarttuu ja jotenkin kuuluu kesään, olipa kyse pyörryksiin kiljumisesta tai menon hyväntahtoisesta seuraamisesta vähän sivummalta.

Mutta aina se kaikkein kallein ei ole se kaikkein vaikuttavin. Minä ja meidän lapset tykättiin kovasti Hyvinkäällä sijaitsevasta Suomen Rautatiemuseosta, jonne alle 7-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi, ja aikuisellekin visiitti maksaa kohtuulliset kahdekan euroa. Vanhat höyryveturit olivat aika jännä ja joka ikiselle yllättäväkin näky, ja hauskaa oli seurata pienoisrautatienkin junien menoa.

Tokihan siinä matkalla poikettiin purilaisella ja bensa-asemalla tankkaamassa. Ja perillä museossa pullakahvilla. Ja tietenkin museon myymälästä tarttui lapsille pienet muistot. Ja kotimatkalla käväistiin vielä jätskillä… 😉

Laura Aaltonen

Eihän riidellä rahasta!

Mitä jos toinen tykkää Ikeasta ja toinen Artekista? Mitä jos toinen syö hernekeittoa päästäkseen kaukomatkalle kahdeksi kuukaudeksi ja toinen rakastaa hyvin valmisteltuja luomuruoka-aterioita?

Avioliitto on yhteinen yritys, ei kahden erillistalouden yhdistäminen, olen kuullut sanottavan. Kaikesta ei osakkaiden tarvitse olla samaa mieltä, mutta muutamasta perusjutusta sopimalla voi välttää monet rahankäyttöön liittyvät kiistat.

1. Valitse puoliso, jonka kanssa sinulla on pääosin yhteinen käsitys siitä, mikä on arvokasta

Kartoittakaa asiat, jotka ovat teidän molempien mielestä tavoittelemisen arvoisia elämässä. Ne voivat liittyä niin materiaan ja omaisuuteen kuin elämyksiin tai elämäntapoihinkin. Mikäli ette ole perusasioista samaa mieltä, joudutte jatkuvasti törmäyskurssille ristiriitaisten toiveidenne kanssa. Mikäli puolisosi ei arvosta korkealaatuista kotiteatterijärjestelmää, mutta sinä arvostat, sen hankkiminen ei valitettavasti kuulu yhteisten haaveidenne listalle.

2. Perustakaa yhteinen kulutili ja sopikaa minkälaisen osuuden laitatte sinne tuloistanne

Meri-Tuulia vinkkasikin yhteisen kulutilin perustamisesta tässä postauksessaan.  Ikuisuuskysymys: jos toinen puolisoista tienaa enemmän, tuleeko hänen siirtää yhteiselle kulutilille suhteessa suurempi summa?

Jos riidoilta halutaan välttyä, niin vastaus on yksinkertainen: kyllä. Tämä mahdollistaa perheelle yhteisen paremman elintason. Olisi kohtuutonta mitoittaa perheen elintaso paremman tienaavan osapuolen ehdoilla, jolloin vähemmän tienaavalle osapuolelle jäisi rahaa säästöön hyvin vähän tai ei laisinkaan. Mikäli paremmin tienaava haluaa siis valita kalliimpia matkoja tai suuremman asunnon, tulee hänen kustantaa niistä suurempi osuus. Mikäli perheenjäsenillä on keskenään kovin erilaiset elintasot, on ilmapiiri herkempi rahariidoille.

3. Sopikaa, mitkä kaikki menot maksetaan yhteiseltä kulutililtä

Asumisen maksut, vakuutukset, nettimaksu, ruokalasku, lasten harrastukset… Lista on helppo aloittaa. Entäpä vaatteet, huonekalut, kodin elektroniikka? Näissä asioissa yleensä muodostuu jo maku- ja arvostuseroja. Onko kampaajalta hankittu kallis hiuslakka jo sitä omaan käyttöön tulevaa luksusta, vai päivittäistavara, josta puolisokin voisi maksaa oman osuutensa? Jokainen pari päättää yhdessä, mitkä menot ovat yhteisiä ja mitkä puolisoiden omia. Listaa ei kuitenkaan toki kannata pilkkoa atomeiksi loputtomiin. Pieni suurpiirteisyys on asenteena elinkelpoinen.

4. Elämäntilanteiden muuttuessa pihistäkää yhdessä

Mitä tapahtuu sitten, kun perheeseen syntyy lapsia? Vaikuttaako toisen puolison perhevapaa vain hänen omaan elintasoonsa vai koko perheen elintasoon? Entä jos toinen jää työttömäksi?

Näissä tilanteissa rahojen käytön periaatteista kannattaa yleensä sopia uudestaan. Esimerkiksi toisen ollessa perhevapaalla, voi työssäkäyvä osapuoli helposti tienata kuusi kertaa enemmän kuin lasta kotona hoitava osapuoli. Tällöin ei luonnollisesti ole reilua, jos kotivanhempi työntelee lastenvaunuja reikä kengänpohjassa ja toinen kipsuttaa töihin merkkikorkkareissa (työssäkäyvä osapuoli voi nimittäin olla perheen äitikin 🙂 ).

Kun rahaa on vähemmän, korostuu entisestään yhteinen käsitys siitä, mikä on arvokasta. Yhdessä priorisoiden päätetään siitä, satsataanko perheen kylpylälomaan vai uusiin kenkiin. On oltava yhteinen ymmärrys siitä, mitkä asiat lukeutuvat välttämättömyyksiin ja mitkä luksukseen.

5. Opetelkaa säästämään

Kun yhteinen haaveenne on päätetty, loppu onkin vain tekniikkaa. Perustakaa yhteinen säästötili tai rahasto niille asioille, joiden toteuttamisesta haaveilette yhdessä – oli se sitten hääpäivämatka, lapsille turvattu tulevaisuus tai uusi koti.

Tai säästäkää vaikka vain pahan päivän varalle. Yhteiselo on paljon levollisempaa, kun ei tarvitse stressata tulevaisuudesta.

 

Laura Aaltonen

Säästämisen ja laihduttamisen yksinkertaisuus

Tarvitsen uudet sohvatyynyt ja suklaalevyn. Tarvitsenko todella?

Raha-asioiden kuntoon laittaminen ja laihduttaminen ovat vuodesta toiseen mukana suosituimpien uudenvuoden lupausten listoilla. Joulujuhlinnan jälkeinen ryhtiliike kiinnostaa siis muitakin kuin minua! Mukavuusrajan alapuolella häilyvä pankkitilin saldo ja mukavuusrajan yläpuolella oleva puntarin lukema eivät tasapainota toisiaan. Joten jotain on tehtävä.

Itsekuria. Minullako?

Matka kohti kevyempää tai vauraampaa itseä muistuttavat projekteina paljon toisiaan, sillä ne vaativat toteuttajaltaan hyvin samankaltaisia asioita. Pohjimmiltaan sekä laihduttamisessa että säästämisessä on kysymys taidosta luopua ylimääräisestä ja tarpeettomasta. Tämä vaatii tarjontaa täynnä olevassa yhteiskunnassa vähän itsekuria ja luonteenlujuutta.

Kummankin projektin onnistumiseen on myös olemassa hyvin yksinkertainen resepti. Laihduttajan on kulutettava enemmän kuin syö. Säästäjän on tienattava enemmän kuin kuluttaa. Kuulostaahan se vähän epämukavalta! Yhtälöt ovat yksinkertaisia, mutta jostain syystä aloituspäätös on aina vaikea. Kun se on tehty, projekti alkaa yleensä soljua eteenpäin kuin itsestään.

Onnistuminen rakentuu arjen pienistä valinnoista

Syöminen on kivaa, ostaminen on kivaa! Jos tietää pullan olevan se oma heikko kohta, on paras pysyä poissa kahviloista ja lähikaupan leivoshyllyjen ääreltä. Säästämisen päätöksen tehnyttä puolestaan kampitetaan vetoavien mainoskatalogien lisäksi yhä kiivaammin myös sosiaalisessa mediassa. Blogit, Facebook, Instagram ja Pinterest ovat pullollaan ideoita, vinkkejä, linkkejä ja tarjouksia ainakin tällaiselle muodista ja sisustuksesta kiinnostuneelle. Viiteryhmäni kertoo minulle, että tarvitsen uuden maton. Tarvitsenko todella?

Onnistuakseen nämä projektit vaativat vahvaa mielikuvaharjoittelua: muutaman kilon kevyempänä askel lenkillä nousee varmasti rivakammin ja farkkujen nappi ei kiristä. Tietyn summan säästäneenä voin toteuttaa asioita, joista jäisin muuten vain haaveilemaan – matkat, remontit, harrastukset tai kenties isompi asunto? Ehkäpä esimerkiksi viikonloppuloma kylpylässä olisi tosiaan parempi sijoitus onnellisuuteen kuin kauppareissulta mukaan poimittu heräteostos?

Hetken huuma ei ole ennenkään kantanut pitkälle

Tietysti sekä säästämisessä että laihduttamisessa on hyvät mahdollisuudet huijata itseään: ”kyllähän väsynyt äiti ansaitsee sijoittaa itseensä ja hankkia uudet sohvatyynyt ja tuikkukipot arkeaan piristämään” tai ”suklaalevy varmasti pelastaisi harmaan syyspäivän.” Tuttuja ajatuksia. Todellisuudessa uudet sohvatyynyt ja tuikkukipot ovat tuhlausta, jos vanhatkin palvelevat edelleen moitteetta. Kulutustavaraa hankkiessa valitettavan harvoin voidaan puhua arvoaan kasvattavasta tai edes nipin napin sen säilyttävästä sijoituksesta. Ja suklaalevy, no sen aidolle tarpeellisuudelle en keksi kyllä yhtään pätevää perustelua. Tunneshoppailu ja tunnesyöminen kannattaa tunnistaa!

Retkahtamisesta tulee kummassakin projektissa lyhyellä tähtäimellä hyvä olo, sokeripiikki, mutta hetken huuman kadottua on kohdattava katumisen ja harmituksen tunteet. On yksilöllistä, tarvitseeko laihduttaja tai säästäjä kenties tuekseen ehdottomuutta karkkilakon tai ostolakon muodossa. Mielestäni tavoitteisiinsa voi kyllä päästä elämästä samalla nauttien ja pieniä arjen luksuksia itselleen suoden, riippuen tietysti itselleen asettamastaan aikataulusta. Tärkeintä on kokonaisuuden hallinta.

Onnistumisen tunne palkitsee!

Mikäli ei halua lipsua takaisin vanhoihin huonoiksi havaitsemiinsa tottumuksiinsa, on parasta muuttaa ajatteluaan. On tähdättävä muutoksiin, jotka voi ottaa uudeksi pysyväksi osaksi arkeaan: ”en syö herkkuja kuin lauantaisin” tai ”laitan palkkapäivänä viisikymmentä euroa rahastoon” kuulostavat sellaisilta lupauksilta, joihin voin ajatella sitoutuvani.

Säästämisessä onnistunut tavoittaa elämässään taloudellisen riippumattomuuden sekä vapauden tehdä haluamiaan asioita. Laihduttamisessa onnistunut saavuttaa terveellisemmän elämän. Tavoiteltavan arvoisia asioita, vai mitä? Kaikessa eivät laihduttaminen ja säästäminen sentään ole samanlaisia hankkeita. Vain toisesta kannattaa tehdä ikuisuusprojekti. Kuulostaa nimittäin paljon hienommalta olla ikuinen säästäjä kuin ikuinen laihduttaja!

Laura Aaltonen

Ikuiseksi säästäjäksi voit ruveta täällä: op.fi/haave

Onneksi olkoon – löysit Suomen parhaaseen yritysblogiin!

”Kuka lukisi pankin blogia ja miksi?” kysyttiin minulta taloudessa.fi -blogisivuston perustamisen alkuvaiheessa. Erittäin hyvä ja relevantti kysymys! Siihen voidaan (onneksi) nyt kymmenen kuukauden kokemuksen jälkeen vastata että monikin. Ja antakaapas, kun kerron miksi!

Näin yrityksen näkökulmasta katsottuna verkossa taistellaan ihmisten ajasta. Kovasti. Herättääkseen minkäänlaisia väristyksiä on yrityksen tuottaman sisällön oltava erityisen kiinnostavaa: sen on joko oltava hyödyksi tai viihdytettävä.

Olen kuullut finanssialaa parjattavan tylsäksi ja tuotteitamme tai palveluitamme epäkiinnostaviksi ja vaikeiksi. Totta onkin, että esimerkiksi ASP-tilin (niin mikä se muka edes on?) hyödyt bullet-listan muotoon puettuna tuskin houkuttelevat klikkaamaan. Mutta mielenkiintoiseksi tämä(kin) finanssituote muuttuu, kun osataan kertoa mitä sillä voi saavuttaa – no oman kodin, vaikkapa.

Ihmiset ovat kiinnostuneita tarinoista, ihmisistä sekä tavallisista, omaa arkea koskettavista ilmiöistä ja näkökulmista. OP-Pohjola-ryhmän työntekijöiltä löytyy lähes 12 000 tarinaa kerrottuna yli neljälle miljoonalle asiakkaallemme ja kaikille niille potentiaalisillekin – yksityishenkilöille ja yrityksille. Osan niistä tarinoista olemme pukeneet tämän blogin muotoon.

Tarinoiden yhteinen nimittäjä on talous: oma talous, yrityksen talous, maailmantalous, kuluttaminen, säästäminen, sijoittaminen, turvallisuus, asiakaskokemus, talouslukutaito… Sopivasti raja-aitoja koetellen, mutta ei kuitenkaan liian kaukana ydinliiketoiminnastamme. Taustalta kun löytyvät toki myös tarjoamamme finanssipalvelut, ja juuri finanssipalveluiden asiantuntijoita haluamme vahvasti olla!

Lisää blogin taustoista kerron tässä Hanna Puron tekemässä haastattelussa, käyhän kurkkaamassa Zenton blogia!

Ja nyt, jatkakaa ihmeessä tämän blogin lukemista! Mistä aiheesta muuten toivoisit blogipostausta?

 

Laura Aaltonen

Syyskuun lopulla Taloudessa.fi valittiin Suomen parhaaksi yritysblogiksi 2014 viestintätoimisto Manifeston ja Markkinointiviestinnän Toimistojen Liiton (MTL) järjestämässä kisassa (kuvassa palkintoa vastaanottamassa itseni lisäksi Noora Kuikka ja Anna Kouri-Piikivi).