Kirjoittajan arkistot: Meri-Tuulia Huurresalo

Tietoja Meri-Tuulia Huurresalo

Meri-Tuulia Huurresalo toimii OPssa palveluasiantuntijana. Hän kirjoittaa ja videobloggaa ajankohtaisista sekä arkisista asioista talouteen ja elämään liittyen. Meri-Tuulia on sosiaalinen myös offline!

Tuleeko maailmasta parempi paikka vastaamalla asiakastyytyväisyyskyselyihin?

Vietin jouluista viikonloppulomaa, jonka päätteeksi hotellivirkailija kysyi: ”Pyytäisin sinua vielä ennen kotiin lähtöä arvioimaan meidät. Kuinka mielellään suosittelisit meitä ystävällesi asteikolla 0-10?” Annoin 9. Lomani oli onnistunut.

Kyselyn saaminen hymyilytti. Näitä samoja kyselyitä olen saanut eri firmoilta sähköpostiini. Milloin kyselyissä on ollut mahdollisuutena voittaa kahvinkeitintä ja milloin uusinta iPadia.

Hymyilyttämiseen vaikutti myös se, että tätä samaa työtä teen myös itse. Toivon asiakkailtani palautetta palvelustani. Vastaamalla kyselyyn asiakas voi vaikuttaa palvelumme laadun kehittämiseen. Eikä vastaamiseen mene kuin muutama minuutti.

No tuleeko maailmasta siten parempi paikka, kun minä ja sinä vastaamme näihin kyselyihin? Itse ainakin koen, että joidenkin yritysten kyselyt ovat niin pitkiä, että luovutan puolessa välissä ja joskus en rehellisesti sanottuna edes jaksa aloittaa vastaamista. Näiden lisäksi mietityttää lukeeko vastauksiani kukaan?

Uskon kuitenkin, että maailmasta tai ainakin yrityksestä tulee parempi paikka niiden firmojen osalta, jotka osaavat mitoittaa kyselyn oikean pituiseksi ja jotka ajoittavat sen oikeaan hetkeen sekä analysoivat kyselyn tuloksia jälkikäteen.

Samalla kun hoidin hotellin maksamista, en kokenut suurena vaivana vastata kyselyyn. Tätä samaa yritän hyödyntää myös itse. Annan palautteen täytettäväksi sillä aikaa, kun haen tulostamiani sopimuksia asiakkaalle.

Ja mikä tärkeintä, meillä vastaukset eivät katoa bittiavaruuteen. Käyn minulle annetut palautteet oman esimieheni kanssa läpi. Silloin pohdimme mikä on mennyt hyvin ja missä voisin kehittää itseäni eteenpäin.

Kiitos siis sinulle, joka olet antanut minulle palautetta! Annathan sitä jatkossakin eri tilanteissa. Täten annat asiakastyötä tekevälle mahdollisuuden kehittyä työntekijänä ja jopa ihmisenä. Tätä kautta voimme saada maailmasta entistä mukavamman paikan, vaikka lomailla tai hoitaa raha-asioita.

Terveisin,
Meri-Tuulia

PS. Avoimuus asiakastyytyväisyystuloksissa on mielestäni nykypäivää. Esimerkiksi Omasairaalan NPS-mittari kertoo ajantasaisesti osoitteessa www.omasairaala.fi asiakkaiden suositteluvalmiudesta.

Murra ennakkoluulosi verkkoneuvottelusta!

Onko sinulle ehdotettu pankki- tai vakuutusasioiden hoitamista verkkoneuvottelun avulla? Entä onko sinulla ennakkoluuloja asiaan liittyen?

Vaikka niin sanottujen diginatiivien määrä kasvaa uusien sukupolvien myötä, niin silti finanssialan arjessa kohdataan välillä myös ennakkoluuloja uusia asiakaspalvelutapoja kohtaan. Murra omat ennakkoluulosi katsomalla uusin videopostaukseni!

Terveisin,
Meri-Tuulia Huurresalo

16 etukorttia on liikaa

Oletko ikinä laskenut montako etukorttia sinulla on lompakossasi tai pöytälaatikossasi? Viime viikolla minulle tupsahti postissa yksi uusi etukortti lisää ja päätin laskea, montako minulla on jo entuudestaan. Lopputulokseksi tuli 16 jäsen-/etukorttia. Se on mielestäni liikaa.

Arkiviisautta varmaankin olisi kantaa näitä kaikkia mukana ja myös muistaa käyttää niitä. Ongelmani vain on, että nykyinen ”lompakkoni” on kännykän suojus, johon mahtuu vain muutama kortti. Tästä johtuen suurin osa alennuskorteista majaileekin laatikossa kotona ja alennukset tulee kerättyä vain niistä liikkeistä, joissa esimerkiksi ajokortin näyttäminen riittää alennuksen saamiseksi. Tällöinkin alennukset tulee kerättyä lähinnä myyjän aloitteesta, koska en aina ole varma oliko minulla juuri tämän vaate- tai elokuvavuokrausliikkeen kanta-asiakaskortti voimassa kotona.

Digiaika tuo onneksi helpotusta tähänkin asiaan. Omaa etukorttiviidakkoani on helpottanut se, että osa liikkeistä on tuonut etukorttinsa applikaatiomuotoon. Tällöin etukortti kulkee aina puhelimessa mukanani.

Vielä suuremman helpotuksen on tuonut älylompakko Pivo, joka kokoaa eri tahojen kanta-asiakkuusedut samaan sovellukseen. Paitsi, että Pivon avulla saan alennukset kaupoissa viisasti hyödynnettyä, niin se kertoo myös ostoshistoriani kyseisissä kaupoissa. Minut yllätti esimerkiksi se, kuinka usein olin yhden kesäkuukauden aikana käynyt syömässä samassa ravintolassa! Onneksi Pivo pitää kuitenkin jalat maassa, sillä saldotietojen avulla tiedän aina mihin minulla on varaa, ja mihin palveluihin käytän kuussa eniten rahaa.

Pivon hyödyntämisen lisäksi olen vielä liittänyt K-Plussa-ominaisuuden maksukortteihini. K-Plussa-pisteet tulevat näin talteen ilman erillistä etukorttia K-Plussa verkoston kaupoissa. Pivon ja tämän ansiosta on mahdollista, että kännykkätaskussa kulkee 16 kortin sijasta vain muutama kortti.

Haastan myös sinut selättämään korttiviidakon Pivon avulla. Se, jos mikä on arkiviisautta!

Terveisin,
Meri-Tuulia Huurresalo

Kenen tehtävä on opettaa nuorille rahankäyttöä?

Viimeistään siitä tiedän, että on tullut syksy, kun on aika päivittää koululaisille Oman talouden hallinnan -oppituntien materiaaleja. Koemme OP Etelä-Hämeessä pankkityön ohella tehtävän oppilaitosyhteistyön tärkeäksi asiaksi yhteiskuntavastuun vuoksi. Siksi taloustuntien pitäminen pankkimme toimialueen koululaisille on kuulunut toimintaperiaatteisiin jo usean vuoden ajan.

Uutisista on voinut lukea, että kouluissa panostetaan vuodesta 2016 alkaen entistä enemmän taloustiedon opetukseen. Yhteiskuntaopin opetusta on tarkoitus aikaistaa alkamaan jo perusopetuksen vuosiluokilta 5-6. Tämän myötä taloustiedon opetusta on mahdollista syventää jo alakouluissa.

Koulujen lisäksi monissa perheissä varmasti harjoitellaan rahan käyttöä. Helpompaa kuin ennen se ei varmasti ole, kun rahan käytöstä on tullut entistä abstraktimpaa. Harvalla vanhemmalla on enää käteistä lompakossa, ja viikkorahat siirretään monesti suoraan nuoren tilille. Tapa käyttää rahaa opitaankin jo kotoa.

Omassa työssäni olen havainnut trendin, että yhä useammin verkkopalvelutunnuksia tullaan pankkiin avaamaan jo ennen täysi-ikäistymistä. Tämä on mielestäni luonnollinen kehityssuunta. Verkkopalvelutunnusten avulla nuori saa kännykkäänsä oman talouden seurantaa helpottavat sovellukset, kuten OP-mobiilin ja Pivon.

Sen lisäksi, että koti ja koulu opettavat nuorille rahankäyttöä on se myös pankkien vastuulla, kun nuoria kohdataan. Nuorilla on valittavissa aiempaa enemmän kanavia, joiden kautta ottaa yhteyttä pankkiinsa.

Nuoret ovat olleet hyvin kiinnostuneita talousasioistaan myös pankin kouluissa pitämillä oppitunneilla. Kysymyksiä on herännyt laidasta laitaan: alaikäisen oikeudet pankkiasioinnissa, turvallinen maksaminen netissä, vakuutukset, lainan saannin mahdollisuudet ja maksuhäiriöt. Nuorten aktiivisuden vuoksi, mieleeni herää kysymys pitäisikö näistä asioista puhua enemmänkin?

Jatkamme taloudellisuuskasvatusta pankissamme, mutta mitä itse olet mieltä: Kenen vastuulla on opettaa nuorille rahankäyttöä? Onnistuuko opetus parhaiten esimerkiksi pelien tai TV-ohjelmien kautta? Riittävätkö koulun tai esimerkiksi pankin kautta annetut opetushetket?

Meri-Tuulia Huurresalo

Oman talouden hallinnan -oppitunneilla nuoret osallistuvat opetukseen aktiivisesti.

Oman talouden hallinnan -oppitunneilla nuoret osallistuvat opetukseen aktiivisesti.

Koira vai kodin turvalaitteet?

Lapsuudessani koira oli tärkeä perheenjäsen, jonka kanssa tuli vietettyä aikaa. Se myös muisti joka kerta ilmoittaa, jos auto kaarsi pihaan. Pieni valkoinen Bichon Frisé ei onneksi joutunut kohtaamaan murtovarkaita. Pienenkin koiran uhmakas haukku sai monet kuitenkin miettimään minkälainen koira siellä on vastassa, kun ovi avautuu.

Lukiessani uutisia asuntomurroista mieleeni nousee oman kotimme turvallisuus. Pitäisikö meidänkin taloudessa olla lapsuudenkotini tapaan koira? Paitsi, että koirasta olisi seuraa, voisi siitä olla apua myös vahtikoirana, tietenkin rodusta riippuen.

Yhä useampi panostaa kodin tai vapaa-ajan asunnon turvallisuuteen koiran sijasta tai lisäksi tekniikan avulla. Nykyaikaisilla kodin turvajärjestelmillä pystytään tehokkaasti valvomaan kotia kutsumattomilta vierailta ja jopa tulipaloilta sekä yllättäviltä vesivahingoilta.

Päätyypä taloutemme tulevaisuudessa koiran suhteen mihin tulokseen tahansa, olen sitä mieltä, että kodin turvalaitteista olisi myös meille hyötyä. Esimerkiksi savu- ja kosteustunnistimien avulla on mahdollisuus välttyä suuremmalta vahingolta.

Kerro, millä tavalla sinä olet panostanut oman kotisi turvallisuuteen?

Pohjolan Kotiturvapalvelusta saat tietoa osoitteesta: op.fi/kotiturva.

Meri-Tuulia Huurresalo

Kuinka paljon satsaat omaan luovuuteesi?

Avaan oven ja kuulen tutun hörähdyksen, kun astun sisään talliin. Tiedän, että seuraavat kolme tuntia ajattelen varmasti ihan muita asioita kuin töitä!

Elämä ympärillämme on mennyt yhä hektisempään suuntaan. Monella alalla ja monissa tehtävissä myös työajan ja vapaa-ajan välinen raja on hämärtynyt. Mielestäni tämä ei ole huono asia, kunhan pitää kiinni myös niistä hetkistä, kun saa ajatukset pois töistä ja aikaa ihan vain itselleen.

Noin vuosi sitten päätin itse satsata omaan vapaa-aikaani elvyttämällä nuoruuden ratsastusharrastuksen. Nuorempana sain kulumaan lähes kaikki illat tallilla valmentautuen ja viikonloput kilpaillen. Yhä useammin sain itseni kuitenkin kiinni siitä, että entistä useammin illat menivätkin vapaa-ajan sijasta töitä tehden, töitä joista nautin.

Päätös satsata uudelleen nuoruuden harrastukseen syntyi pitkän harkinnan jälkeen. Mahdollinen uusi harrastus kilpaili kaiken jo olemassa olevan tekemisen kanssa. Näin myöhemmin katsottuna en kadu päätöstäni pätkääkään. Noin 30 euron panostuksella kerran tai pari viikossa pääsen irti arjesta avain täysin. Olen huomannut, että tämä panostus on kannattanut. Vaikka en edelleenkään halua tehdä selkeää eroa työ- tai vapaa-ajalle, niin ratsastuksen avulla huomaan olevani paljon energisempi ja tuottavampi myös töissä. Lisäksi olen huomannut luovuuden parantuvan, kun saa ajatukset irti tutuista rutiineista.

Ratsastustunnin päätteeksi harjaan Centon. Sen elävä luonne tekee jokaisesta kerrasta hieman erilaisen, niin kuin ovat minun työpäivänikin. Lähtiessäni kiitän Centoa ja sanon heipat tuntikavereille. Ajaessani kotiin saan idean tulevaan videokuvausprojektiini. Juuri näitä loksahduksia saa ratsastus ja erilainen liikunta minulle aikaan.

Oletko sinä muistanut arjen keskellä satsata omaan vapaa-aikaasi? Entä mitä olet mieltä siitä, että tulevatko parhaat loksahdukset ihan maksutta esimerkiksi kävelylenkillä vai pitääkö niihin panostaa rahallisesti?

Meri-Tuulia Huurresalo