Kirjoittajan arkistot: Reijo Heiskanen

Tietoja Reijo Heiskanen

Reijo Heiskanen toimii pääekonomistina OP Ryhmässä. Twitterissä @Reiskanen.

Sijoittajat rahoittaisivat Kreikkaa mielellään

Ajattelet ehkä että nyt puhut kyllä sekavia. Mutta malta hetki niin perustelen, millä tavoin ja edellytyksin otsikkoa pitäisi paikkansa.

Nyt näköpiirissä on siis ratkaisu, jossa Kreikka pitää yllä vaadittua talouskuria ja saa vastapainoksi rahoitusta euromaiden pääomittamalta Euroopan vakausmekanismilta (EVM). Kreikan vanhojen lainojen ehtoja on kuitenkin höllennettävä, jotta IMF tulisi mukaan. Niinpä laina-aikoja pidennetään ja korkoja lasketaan edelleen.

Olisiko tälle vaihtoehto? Voisiko Kreikka saada pidempiaikaista lainaa markkinoilta? Argentiina tarjoaa mielenkiintoisen esimerkin.

Argentiina ei pystynyt laskemaan lainoja liikkeelle kansainvälisillä markkinoilla noin 15 vuoteen vuoden 2001 defaultin jälkeen. Huhtikuun 19. päivä Argentiina tuli markkinoille rytinällä laskemalla liikkeelle dollarimääräisiä lainoja yhteensä 16,5 miljardin Yhdysvaltain dollarin arvosta. Tämä oli kehittyvien markkinoiden uusi ennätys. Sijoittajakiinnostus oli suurta ja markkinat olisivat imeneet enemmänkin. Korko 10 vuoden lainalle oli Argentiinan tapauksessa kohtuullinen 7,5 %.

Sijoittajien kiinnostus Argentiinan lainoihin on, sanotaanko, mielenkiintoista. Argentiinan on järjestellyt velkojaan tämän tästä. Maassa riehuu kymmenien prosenttien inflaatio. Julkinen vaje on kuutisen prosenttia BKT:sta ja velkasuhde noin 60 %. Puhumattakaan siitä, että talous on taantumassa, ja näkymät epävarmat. Politiikassa maa on kuitenkin heilahtanut markkinamyönteisempään suuntaan. Näytöt ovat vielä antamatta.

Argentiinan tapaus rohkaisee ajattelemaan, että myös Kreikka voisi kiinnostaa sijoittajia. Kreikan korkea velkataakka on tietysti omiaan karkottamaan sijoittajat, joten velkoja pitäisi tietysti leikata. Tämänhetkisen markkinahinnoittelun perusteella puolet pois olisi harkittava mittaluokka. Kohtuullisella talouskasvulla Kreikan velkakehitys näyttäisi kestävältä.

Näillä järjestelyillä luulisi Kreikan liikkeelle laskemille uusille lainoille löytyvän sijoittajakiinnostusta vähintään siinä missä Argentiinallekin.  Luonnollisesti suurin osa sijoittajista ei edes vilkaisisi Kreikan lainoihin, mutta riskinottajia olisi mitä todennäköisimmin riittävästi.

Aluksi uusista markkinoille liikkeeseen lasketuista lainoista voisi hyvin maksaa argentiinalaista hintaa. Ajan myötä korot laskisivat, kun luottamus tilanteen vakautumiseen kasvaisi.

EU-maiden ei tarvitsisi rahoittaa Kreikkaa edelleen kymmenillä miljardeilla. Vanhoista lainoista saataisiin reaalisesti hyvä osa takaisin, kun järjesteltyjen velkojen laina-ajat olisivat kohtuulliset ja niille ehkä maksettaisiin pientä korkoa.

Näinhän tuskin tulee käymään. Poliittisesti ei ollut ongelma tehdä vuonna 2012 historiallisen suurta velkajärjestelyä, jossa yksityisten sijoittajien velkoja leikattiin yli 100 miljardia euroa. Nythän Kreikan velat ovat lähes täysin julkisilta tahoilta. Poliittinen logiikka kuitenkin estää veronmaksajien saamisten kannalta suotuisamman ratkaisun, jota asiantuntijuuden takia mukaan haluttu IMF olisi myös valmis puoltamaan.

Reijo Heiskanen

Narulla voi työntää ja rahalla pääsee

Moni epäili vuosi sitten, miten EKP:n kaavailema määrällinen elvytys toimisi. Nyt arvopaperien osto-ohjelman käynnistymisestä on lähes vuosi. Voimme todeta, että suomalaisen vanhan rahapoliittisen kansanviisauden vastaisesti, että narulla voi sittenkin työntää. EKP:n politiikka on tukenut euroalueen elpymistä ja pienentänyt deflaatio-kierteen imua Suomessa.

Rahan määrän kasvu euroalueella ylitti keväällä 2015 EKP:n asettaman 4,5 %:n viitearvon. Rahatalouden elpyminen alkoi jo aiemmin, mutta EKP:n politiikka on auttanut pitämään rahan määrän vakaasti kasvussa.

Rahan määrällä tarkoitetaan tässä liikkeessä olevaa rahaa, talletuksia ja osaa rahamarkkinasijoituksista. Näiden kasvu enteilee hyvää taloudelle, mutta aivan erityisen myönteistä on, että myös euroalueen yritysten luotot ovat kääntyneet kasvuun aivan viime kuukausina.

Myös Suomessa kehitys on samansuuntaista. Rahan määrän kehitystä kuvaavat luvut ovat jopa parhaimmassa vauhdissa sitten finanssikriisin. Suomessa yritysluotot ovat kehittyneet selvästi euroaluetta myönteisemmin jo aiemmin, mutta myös täällä tahti on ollut hieman elpymään päin.

Kotitaloudet ovat puolestaan nostaneet uusia asuntoluottoja eniten sitten vuoden 2012, jos kohtaa luottokannan kasvu onkin historiallisesti hyvin maltillista.

Rahapolitiikan kevennyksen sivuvaikutuksena euro heikkeni voimakkaasti. Tämä on suojannut euroaluetta maailman kaupan heikolta kehitykseltä viime vuoden aikana. Suomen kannalta katsottuna valuuttakurssin heikkeneminen ei tuonut toivottua viennin piristymistä. Vahvemmalla valuuttakurssilla kehitys olisi kuitenkin ollut vielä heikompaa.

Suomi hyötyy selvästi EKP:n rahapolitiikan kevennyksestä. Tukea tulee niin kotimarkkinoille kuin viennille. Politiikka jatkuu kevyenä vielä vuoden päivät. Vahvimmillaan elvyttävä vaikutus on alkuvuoden aikana.

Vuoden kuluttua rahapolitiikan lisäpotku alkaa vähentyä. Talouden pitää tällöin alkaa pärjätä omillaan ja suomalaisen talouspolitiikan varassa. Vaihtoehto tälle on kovin huono.

Reijo Heiskanen

Tullaanko talousvuosi 2016 muistamaan?

Kymmenen vuoden päästä katsomme taaksepäin ja etsimme historiasta kiinnepisteitä. Muistelemmeko kenties, että sehän oli ennen tai jälkeen tuon vuoden 2016, jolloin kaikki muuttui?

Tuleeko vuodesta 2016 keskuspankkipolitiikan käänteentekevä vuosi? Juuri nyt pinnalla ovat EKP:n ja Fedin päätökset ja niiden seuraukset. Verrattuna keskuspankkien käänteisiin historiassa odotettavissa on kuitenkin lähinnä maltillista hienosäätöä.

Vastaus on siis ei. Keskuspankkiirit eivät tee ensi vuonna historiaa.

Entäs talouskasvu? Yllättääkö maailmantalous kaikki ja ponkaisee kovaan kasvuun? Vai romahtaako kenties Kiinan talous? Kiinan taloudesta riittää kyllä puhetta, mutta romahdusta ei oikeasti ennusta kukaan. Tällä erää enteitä on vain viime vuosilta tutun verraten verkkaisen maailman talouden kasvutrendin jatkosta.

Vuosi 2016 ei siis jää mieleen maailmantalouden kehityksestä

Entäs Suomen talous? Olisiko nyt pahnanpohjimmaisen aika näyttää kyntensä? Pientä kohenemista on kyllä kirjoissa, mutta ei sellaisia lukuja, joilla pääsisi aikakirjoihin

Vastaus on siis ei. Suomen talous ei etene pitkälle lähtökuopista.

Entä romahtavatko jotkin markkinat tai päinvastoin nousevat hillittömästi? Voi olla, että kuplia rakentuu siellä sun täällä. Esimerkiksi Ruotsin asuntomarkkinoilla.

Suomalaisesta näkökulmasta meno on kuitenkin kaikin puolin vakaampaa. Eurokin heikkeni jo tänä vuonna. Öljyn hintakaan ei enää sen enempää romahda kuin nouse jyrkästi. Kansainvälisille osakemarkkinoille ympäristö on edelleen suotuisa.

Ei siis hirmuisia romahduksia tai buumeja markkinoilla.

Paitsi ehkä suomalaisilla työmarkkinoilla. Juuri nyt hikoillaan neuvotteluissa ja tulosta yhteiskuntasopimuksen tiimoilta odotetaan itsenäisyyspäivän jälkeen. Päästäänkö tässä ratkaisuun, jolla laitetaan homma pakettiin pariksi vuodeksi?

Suomalaisten työmarkkinoiden kuviot ovat kieltämättä vaiheessa, jossa ensi vuosi saatettaisiin muistaa työmarkkinoiden murroksesta. Toivottavasti rakentavasta ja positiivisesta.

Vastaus otsikon kysymykseen on kaksijakoinen. Maailmantalouden vuosi 2016 painuu unholaan tavanomaisena, eikä sitä erota muista viime aikojen vuosista kymmenen vuoden päästä muistellessa.

Suomen osalta vuosi 2016 tullaan muistamaan vedenjakajana. Taakse jää historiallisen huono talousjakso. Alkaa vihdoin pieni nousu sekä vihdoin alkavat muotoutua ne rakenteelliset muutokset niin työmarkkinoilla kuin julkisissa palveluissa, jotka vahvistavat Suomen talouskasvua ensi vuosikymmenellä.

Reijo Heiskanen

Yritykset ja Suomen talous samassa veneessä

On taas eletty aikaa, jolloin yritykset julkaisevat neljännesvuosituloksiaan. Viime aikojen tapaan odotuksissa on ollut paranevaa kannattavuutta, mutta vaisua liikevaihdon kehitystä. Näillä urilla on suurelta osin myös menty.

Jossain varmaan jälleen lausahdetaan, että yritykset kyllä pärjäävät mutta pärjääkö Suomi. Olen saattanut itsekin sortua tähän fraasiin. Tarkemmin ajateltuna ajatus kyllä ontuu.

On selvää, että Suomen taloudella ei voi mennä hyvin, jos yrityksillä menee huonosti. Voivatko yritykset pärjätä, jos Suomen taloudella menee huonosti?

Toki Suomesta löytyy kansainvälisesti toimivia yrityksiä, joiden menestys ei ole kiinni Suomen talouden kunnosta. Eikä niin kurjasti menevää taloutta olekaan, ettei kotimarkkinoillakin olisi saumaa hyvin toimeentuleville firmoille.

Ei maailmasta kuitenkaan löydy maata, jossa yrityssektori pidemmän päälle kukoistaisi, mutta kansantalouden kehitys menisi päin prinkkalaa. Suomessakin yritysten kannattavuus on kokonaisuutena jäänyt selvästi finanssikriisiä edeltävää vuosikymmentä heikommaksi. Suuryritystenkään liikevaihto ei ole kasvanut, vaikka niiden kannattavuus olisi kohentunut.

Erityisesti suurille yrityksille pelikenttä on ollut jo pitkään koko maailma. Yritykset, jotka investoivat menestyksellisesti ulkomaille, tyypillisesti työllistävät kuitenkin hyvin myös kotimaassa. Vaikka kaikki tuotannollinen toiminta olisi ulkomailla, yritys luo arvoa kotimaahansa. Joskus enemmän kuin ulkomaille. Tilastoissa tämä voi näkyä esimerkiksi palveluvientinä.

Osa yrityksistä voi toki karistaa Suomen pölyt jaloistaan ja jotkut ovat niin tehneetkin. Yksittäisen suuren yrityksen päätökset voisivat näkyä kansallisella tasollakin.

Suomalaisista yrityksistä suurin osa on kuitenkin pk-yrityksiä. Mitä pienempi yritys, sitä todennäköisemmin toiminta painottuu kotimarkkinoille, joten on selvää, että pk-yritykset eivät pärjää kokonaisuutena hyvin, jos Suomen kansantaloudella menee huonosti.

Olemme samassa veneessä. Yrityksen etu on kansantalouden ja palkansaajan etu. Ja päinvastoin. Lyhytnäköisesti voisi ajatella toisinkin, mutta pidemmän päälle on vaikea kuvitella kuinka voisi toisinkaan olla.

Reijo Heiskanen

Lisää scifiä talousajatteluun

Lokakuun 21. 2015 on päivä, jolloin on hyvä aika alkaa harrastaa talouden science fictionia.

Miksi? Tietysti, koska maan mainioissa Paluu tulevaisuuteen -elokuvissa matkustettiin 30 vuoden takaa juuri siihen päivään. En tiedä, kuinka hyvin ne käyvät tieteisfiktiosta, mutta Tekniikan Maailman ansiokkaan artikkelin mukaan 18 elokuvassa esitellyistä 23 keksinnöstä on nykyisin todellisuutta.

Ekonomistit eivät ole omimillaan tekniikan tulevaisuutta veikkaillessa, mutta taloudessakin voi yrittää kurkistaa kauas tulevaisuuteen.

Viime aikoina on nostanut päätään keskustelu Suomen eurojäsenyydestä. Kun puhaltaa pölyt 21.10.1985 päivätyn makrotaloustieteen kirjan päältä, ja kurkkaa sisälle, niin ajatus ei ehkä tunnu hassummalta. Kun taas kurkkaa kuvaa siitä, miltä maailmantalouden painopisteet näyttävät 30 vuoden kuluttua, ajatus ei tunnu enää yhtä hyvältä.

Muutokseen on nyt vain sopeuduttava, eikä haikailtava taaksepäin.

Sen kaukaisemman tulevaisuuden osalta kysymykset eivät kuitenkaan koske markkaa tai euroa. Enemmänkin sitä korvaako virtuaalinen raha nykyiset. Tällöin pohditaan, miten rahapolitiikkaa harjoitetaan virtuaalivaluuttamaailmassa? Millaista on pankkitoiminta tällaisessa tulevaisuudessa?

Virtuaalisten valuuttojen tie tulee epäilemättä olemaan yhtä kuoppainen kuin paperirahankin aikoinaan. Aika monta yritystä päätyy suoraan romukoppaan. Kolme vuosikymmentä voi olla sille liian lyhyt aika, mutta sadan vuoden kuluttua se on voinut haastaa nykyiset valuutat jo vahvasti.

Niin, tiedän hyvin, että kaikki tuo on kaukana ja käsillä olevat huolet niin todellisia. Mutta, mutta.

Välillä kuulee väitettävän, että muun muassa sukellusvenettä ei olisi ilman Jules Verneä. Tämä ei ehkä pidä ihan paikkaansa, mutta science fictionilla on voinut olla osansa monessa keksinnössä.

Siispä, lisää tieteisfiktiota talousajatteluun. Palkintona voi olla paikka, kuinka ollakaan, taloushistoriassa.

Reijo Heiskanen

 

 

 

 

 

Paljonko Kiinan talous oikeasti kasvaa, ja mitä väliä?

Kiinan talous nousi kesän aikana otsikoihin pörssiromahduksen ja viime päivinä valuutan devalvoimisen seurauksena. Joku voi ihmetellä, miten tämä käy yksiin sen kanssa, että Kiinan talous virallisten tilastojen perusteella kasvaa 7 %:n vauhtia.

Harva tosin ottaa nämä luvut kirjaimellisesti. Tällä erää esitetään arvioita, että todellinen talouskasvu on noin puolet virallisesta.

Suuren ja muutoksessa olevan maan talouden mittaaminen on luonnollisesti hankalaa. Niinpä muun maailman kannalta esimerkiksi ulkomaankauppaluvut antavat hyödyllisempää tietoa maan kehityksen vaikutuksesta muille.

Kiinan ulkomaankauppa ja sen seurauksena myös maailmankauppa ovat puolestaan olleet heikoissa luvuissa kuluvan vuoden aikana.

Maailmantalouden kehitystä seurataan silti laajalti BKT:n kasvulla. Kiinan osuuden kasvaessa tämän mittarin virhe on saattanut kasvaa. Jos Kiinan kasvu on oikeasti vain puolet ilmoitetusta, niin maailmantalouden kasvu jää tänä vuonna alle kolmen prosentin. Tämä on historiallisesti katsottuna vaisua kehitystä.

Maailmantalouden todellisemmasta tilasta ainakin tavarakaupan kysynnän kannalta kertoo maailmankaupan kehitys. Tästä kerroin muutama päivä sitten kirjoituksessa ”Maailmankaupan anemialle ei näy loppua.”

Reijo Heiskanen, @Reiskanen