Kirjoittajan arkistot: Samu Hällfors

Tietoja Samu Hällfors

Samu Hällfors on erilainen startup-yrittäjä Tampereelta. Toimistopuhelinkoppeja valmistavan Frameryn toinen perustaja uskoo tiimin ja tuotteen olevan tärkeimmät menestystekijät aloittavalle yritykselle.

Mitä autokoulussa oppii yrittämisestä?

Vastaus: Sen kaikkein oleellisimman.

Muistan elävästi kun olin saavuttamassa täysi-ikäisyyden rajapyykkiä ja lähdin opettelemaan autolla ajamista autokouluun. Olin päättänyt ajaa heti kerralla kuorma-autokortin, koska sitä saattaisi vielä joskus tarvita (vähänpä tiesin, että yrittäjä minusta tulisi ja toden totta se C-kortti osoittautuisi vielä käteväksi jossain käänteessä). Noh, pitkien teoriatuntien jälkeen vihdoin päästiinkin sitten ajamaan. Aika pian sai huomata, että kuorma-auto onkin itseasiassa aika leveä kapistus verrattuna henkilöautoon ja kaistalle mahtuminen ei olekaan ihan itsestäänselvää.

Vaikka kuinka yritin vilkuilla peileistä kaistaviivoja ja keskittyä auton ohjaamiseen niiden puoliväliin, niin auto tuntui seilaavan kaistaviivojen välissä tasaista aaltoliikettä – korjausliikkeestä seuraavaan korjausliikkeeseen. Tähän erittäin pätevä autokoulunopettajani totesi, että älä katso missä olet nyt. Nosta katse sinne minne olet kohta menossa. Kun katsot pidemmälle, auto ohjautuu kuin automaattisesti kaistan keskelle ja meno on tasaista.

Tänään yllätin itseni, kuvainnollisesti, housut kintuissa kun en noudattanut tätä samaa sääntöä töissä. Huomasin että se mitä pidin tällä hetkellä tärkeimpänä tavoitteena ja fokuksena on ihan oikea asia, mutta katsoin liian lähelle. Katselin omia varpaita, enkä kokonaiskuvaa. Mietin mikä on meidän kilpailukykymme nyt ja puolen vuoden päästä, kun minun olisi pitänyt miettiä mikä on meidän kilpailukykymme kolmen tai viiden vuoden päästä.

Miksi sitten päädyin katselemaan varpaita? Luulen että olin ihan pienen hetken vähän tyytyväinen. Tyytyväisyys omaan tekemiseen tappaa kyvyn innovoida ja ajatella tulevaa. Minulla on maailman paras tiimi tekemässä maailman hienoimpia juttuja – tämä firma kyllä pysyy viivojen välissä jos katsomme yhdessä vähän pidemmälle ja varaudumme ajoissa mutkiin ja puskissa lymyileviin hirviin.

Nyt minulla on tyytyväisyyttä vastaan itselleni sääntö: Onnistumisista ja epäonnistumisista toipumiseen saa käyttää maksimissaan viisi minuttia. Sitten katsotaan taas eteenpäin.

Samu Hällfors

Pienilläkin firmoilla on isojen poikien ongelmia

Olen vähän hämmentynyt. Tuntuu että kirjoitan asiasta, jonka pitäisi olla talousuutisissa. Vaan enpä ole nähnyt yhtäkään uutista aiheesta.

Nyt on nimittäin niin, että Suomesta ei meinaa saada kontteja ja kuljetusta konteille! Saattaa lähtökohtaisesti kuulostaa aika absurdilta ja jopa yhdentekevältä asialta, mutta milläs viet tästä maasta tavaraa ilman kontteja ja paikkoja laivasta? Seuraava kysymys onkin sitten että miksei saa?

1. Rupla sukeltaa. Venäjän tuonnista osa tulee Suomen kautta ja siirtyy kontista kumipyörille, jolloin suomen vientiteollisuuden käyttöön jää tyhjiä kontteja. Nyt Venäjälle vienti on laskenut voimakkaasti, eikä kontteja enää jää Suomeen yhtä paljon.

2. Euro sukeltaa. Eurooppa on tällä hetkellä kilpailukykyinen paikka ostaa – Yhdysvaltoihin vienti vetää erittäin hyvin ja kontteja lähtee hyvällä tahdilla.

3. Öljy on halpaa. Ainakin teoriassa merirahti on nyt edullista.

4. Yhdysvaltojen satamissa on pitkistynyt italialainen lakko käynnissä – satamatyöntekijät hidastelevat ja täydet konttilaivat joutuvat odottamaan satamien ulkopuolella

Konttien saatavuus on ihan oikea ongelma jopa meille, vaikka olemme vain pikkufirma Tampereelta – voin vain kuvitella minkälainen ongelma tämä on suuressa mittakaavassa Suomen vientiteollisuudessa. Markkina vetää hyvin, mutta emme pysty vastaamaan toimitusaikavaatimuksiin, kun pelkästään kontin saaminen Tampereelle voi kestää 5 viikkoa.

Konttipula on ilmeisesti niin paha, että tyhjiä kontteja laivataan Suomeen Iso-Britanniasta asti. Samasta syystä tällä hetkellä onkin kuulemma erityisen halpaa tuoda tavaraa kontilla esim. kaukoidästä.

Muistutus esimiehille: Vastuuta ei saa jakaa, se pitää hajauttaa

Demokratia ei toimi töissä! Törmään nykyään harmillisen usein ilmiöön, jossa yritysten päätökset tehdään työryhmissä, palavereissan tai workshopeissa. Edellä mainituissa tapahtumissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta niitä pitää käsitellä kuin alkoholia; kohtuudella, eikä niiden vaikutuksen alaisena saa tehdä päätöksiä. Palaverit ja workshopit toimivat mitä parhaiten asioiden valmisteluun, ideoiden keräämiseen tai hiomiseen, mutta niissä, kuten alkoholissa, on iso terveysriski yritykselle. Se on nimeltään palaverismi.

Palaverismi tarkoittaa sitä, että palaverien pitäminen karkaa käsistä ja ”palaveriporukoissa” kokoonnutaan monta kertaa päivässä keskustelemaan ja juomaan kahvia 10 henkilön neuvotteluhuoneeseen. Itseasiassa useimmiten kymmenen hengen porukasta vain kaksi tai kolme henkilöä keskittyy itse dialogiin ja loput lukevat sähköpostia, fingerporia, pelaavat Angry Birdsiä tai nukkuvat silmät auki. Palaverin lopuksi kukaan ei tiedä mitä tuli päätettyä, eikä suurin osa enää edes muista minkä kunniaksi palaveri pidettiin.

Eikä tässä vielä kaikki! Samaan hintaan myös työn tuottavuus putoaa huomattavasti, kun palavereissa istuminen vie dramaattisesti aikaa tuottavalta työltä. Pelkkä työajan menetys ei kuitenkaan kerro kokonaisuutta menetetystä tuottavuudesta, sillä palaverit tekevät tuottavasta työstä katkonaista. Jokainen luovaa työtä tekevä tietää, että tehokas tuottava työ vaatii pitkäkestoista keskittymistä ja työrauhaa. Edellinen lause kiteyttää myös oman työni tärkeimmän tavoitteen – luoda toimistotyöläiselle mahdollisuus keskittyä työhönsä täysin ilman häiriötekijöitä.

Palaverismin toinen oire on pyöristyneet päätökset. Neukkareissa tehdään kollektiivisia päätöksiä, eikä kukaan tiedä ottiko joku vastuun päätöksestä. Eikä kukaan ainakaan halua ottaa vastuuta päätöksestä, koska palaverismiin kuuluu oleellisesti myös jälkiviisaus niitä kohtaan, jotka kulttuurin vastaisesti ovat uskaltaneet tehdä itsenäisiä päätöksiä. Pyöristyneillä päätöksillä tarkoitan liikaa demokratiaa; kaikkien kädenjälkien pitää näkyä lopputuloksessa, päätöksiin lisätään konditionaaleja ja niistä puuttuu rohkeus. Kollektiivisen päätöksenteon sijaan vastuu päätöksistä pitää hajauttaa yksilöille. Organisaation kannalta oikea vastuun hajautus tuottaa rohkeita päätöksiä ja samalla päätöksiä syntyy selvästi enemmän. Hajautetun vastuun mallilla myös virheitä sattuu enemmän, mutta yleensä se on selvästi pienempi paha. Meillä töissä noudatetaan ohjetta, jonka mukaan saa helpommin anteeksi kuin luvan. Kilpailuedun saavuttaminen vaatii särmää, competitive edge, miettikääpä sitä!

Viisi ohjetta tehokkaaseen päätöksentekoon:

  1. Luovaa työtä tekevä ihminen saa palaveerata vain kolme tuntia viikossa
  2. Jokaisessa palaverissa pitää olla ennalta määritelty agenda
  3. Palavereihin kutsutaan vain ne henkilöt, jotka oikeasti tarvitaan paikalle
  4. Päätöksiä tekevät yksilöt, vastuun kantavat yksilöt
  5. Anteeksi saa helpommin kuin luvan

Samu Hällfors

Ai Suomessa ei muka kannusteta yrittäjyyteen?

Aika usein kuulee seuraavan lauseen: ”Kyllä minäkin perustaisin yrityksen, mutta…” Joskus tuo lause jatkuu ”, mutta ei ole sattunut hyvää ideaa mieleen” tai ”, mutta en uskalla luopua päivätöistä”. Usein tuo kuitenkin jatkuu että ”, koska mulla ei ole rahaa”. Se on edellä mainituista huonoin tekosyy olla perustamatta yritystä! Yrityksen perustaminen ei varsinaisesti vaadi huimia pääomia.

Osakeyhtiön perustamiseen vaaditaan noin 3000 euron alkupanostus kaikkine kuluineen ja osakepääomineen. Sen saa Suomessa kuka tahansa kokoon, jos oikeasti haluaa perustaa yrityksen.

Yrityksen voi perustaa tyhjätaskuna!

Mutta eihän sillä minimipääomalla mitään bisnestä rakenneta!

Ei niin, mutta alkuun pääsee! Ja julkisesta marinasta huolimatta Suomessa on hirveä määrä erilaisia kannustimia, jotka helpottavat aloittavan yrittäjän taivalta. On Finnveran pienlainat, keksintösäätiön avustukset, ELY-keskusten valmistelurahoitukset, yrityshautomojen asiantuntijatuet, Tekesin tuotekehitys- sekä kansainvälistymistuet, Finnveran lainatakaukset, vientitakuut, siltarahoitukset, enkelisijoittajat ja pankit!

Aloitimme Vesa-Matti Marjamäen kanssa yrittäjäuraa 22- ja 23-vuotiaina osa-aikatöitä tekevinä opiskelijoina, ei meillä ollut rahaa yhtään sen enempää. Mutta osasimme etsiä apua ja tukea.

Näin rahoitat yrityksesi alkutaipaleen, step by step:

  1. Kerää 3000€ kasaan osakepääomaa varten
  2. Yritä päästä johonkin yrityshautomoon, saat ilmaiset toimitilat, kymmeniä arvokkaita kontakteja ja satoja arvokkaita neuvoja (Protomo)
  3. Vakuuta Finnvera, ota pienlainaa 35t€ yritystoiminnan aloittamiseen
  4. Teet lyhyen historiasi suurinta tilausta ja kaikki raha on kiinni toimituksessa. Ostolaskuja erääntyy vielä iso kasa ennen kuin asiakas maksaa sinulle. Kerää FFF-pikalaina(friends, fools ,family), jotta pysyt pinnalla.
  5. Liiketoiminnan alkutaipaleella käyttöpääomatarve yllättää sinut, hurmaa pankki ja hanki 50t€ limiittitili
  6. Ideasi on timanttia myös ulkomailla, teet raivokkaasti tuotekehitystä, johon saat Tekesiltä 50% tukea tai lainaa.
  7. Tuote alkaa olla kunnossa, mutta liiketoimintamalli on vielä hakusessa. Saat ELY-keskukselta Yrityksen kehittämisavustusta liiketoimintasuunnitelman laadintaan.
  8. Myynti alkaa vetää, käyttöpääomatarve lisääntyy edelleen. Yrityksesi toiminta on jo tasaantunut ja pankki tarjoaa sinulle entistä edullisempaa lainaa. Myös Finnvera uskoo yritykseesi ja takaa lainasta 60%.
  9. Alat tekemään ulkomaankauppaa, mutta rahaliikenne ja riskit pelottaa. Saat rahoituslaitosten ja Finnveran kanssa järjestettyä vientitakuut.
  10. Tekes huomaa kansainvälisen potentiaalisi. Päätät hakea rahoitusta Kansainvälisen Kasvun Suunnitteluun, saat projektille 75% tukea.
  11. Päätät investoida, nettonykyarvo on vahvasti positiivinen jopa 20% korkokannalla. Pankki tarjoaa investoinnillesi edullista lainaa.
  12. Nyt tiedät jo yrityksen rahoituksesta enemmän kuin minä, et tarvitse enää näitä neuvoja

Eikä nämä rahoitusmuodot ole mitään utopiaa vaan täysin totta ja kaikkien saatavissa. Ja joku kehtaa vielä väittää että Suomessa ei tueta yrittäjyyttä!

Pysy tyynenä ja näytä siltä että tiedät mitä teet

Yhdysvaltalainen autoteollisuuden grand old man ja entinen hävittäjälentäjä Bob Lutz kirjoitti joku aika sitten Road And Track Magazinessa että hurjat kokemukset 50- ja 60-luvun USA:n ilmavoimista ovat arvokkaimia oppeja koko elämää ajatellen mitä hän on saanut.

Hän kertoi 50- ja 60-luvun lentokoneiden olleen niin epäluotettavia, että joka kolmannella tai neljännellä lennolla hydrauliikkajärjestelmän tai tulipalosta ilmoittava varoitusvalo syttyi. 

When one of those lights started flashing it was a time to tell yourself, ”Okay, settle down. What’s the procedure?” You sort of take your panic and set it off into a corner and focus on doing the right thing. If you’ve done that for a few years, you become very relaxed about everyday crises.

Yrittäjyydessä selviytymisen ydin on täsmälleen samassa toimintatavassa. Panoksena ei välttämättä ole lentokone ja oma henki, mutta yritys, asiakkaat, liiketoiminta ja oma toimeentulo on.

Löysin itseni vähän aikaa sitten juuri tällaisesta tilanteesta. Olimme lentäneet tapaamaan asiakasta San Franciscoon ja samalla meidän piti tehdä asiakkaan tuotteisiin pieni muutos, jota ei oltu osattu määritellä oikein tilausvaiheessa – sähköjohdon ulostulo piti vaihtaa ylhäältä alas.

Toimenpide on normaalisti erittäin yksikertainen ja vie noin 10 minuuttia. Vaikeusastetta kuitenkin nostaa hieman se, että toimenpide suoritetaan oman tutun tuotannon sijaan asiakkaan 2000 työntekijän toimistossa häiritsemättä kenenkään työskentelyä ja ilman oman tuotannon työkaluvalikoimaa. Toimenpiteessä maalattu seinälevy irroitetaan ja johto siirretään kulkemaan alakautta seinän ulkopuolelle. 

Viimeisen fiksattavan tuotteen kohdalla kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Normaalisti helposti irti napsahtava paneeli oli niin tiukasti kiinni että aika pian ymmärsinmme paneelin lähtevän irti todennäköisesti vain pienissä palasissa ison pölypilven ja metelin saattelemana. Kyseinen toimisto sattui vielä sijaitsemaan kaupungin finanssikeskustassa, jossa toimistot ovat niin hienoja että tällaista perus-porilaista hirvittää. 

Kun hikikarpalot sitten nousivat otsalle pienen sisäisen paniikin saattelemana, oli vain pakko todeta itselleen että rauhoitutaampas nyt, mikä on proseduuri?

  1. Pysy tyynenä ja näytä siltä että tiedät mitä teet
  2. Strukturoi ongelma, mikä on juurisyy
  3. Keksi kolme ratkaisuvaihtoehtoa
  4. Karsi huonoimmat pois
  5. Ratkaise ongelma

Ratkaisimme ongelman tyylikkäästi, kukaan ulkopuolinen ei varmasti edes noteerannut tiukkaa tilannetta, joka olisi pahimmillaan voinut johtaa hirveään sotkuun ja usean tuhannen euron kustannuksiin. Ratkaisun avain oli ensin juoda hyvät kahvit ja sitten vasta tehdä päätöksiä.

Yrittäjyydessä, kuten varmasti monessa muussakin hektisessä työssä, jokaiseen päivään kuuluu osaltaan pienet paniikit. Noihin paniikkeihin rutinoituminen ja järjestelmällinen ratkonta ensinnäkin vähentää paniikkeja ja parantaa stressinsietoa. Siksi on aina hyvä ensin juoda kahvit ja käydä edellä mainitut toimenpiteet läpi ennen kuin alkaa sählätä päättömästi.

Samu Hällfors

Viisi virhettä, jotka yrittäjän kannattaa tehdä mahdollisimman nopeasti

Virheet, mokat ja epäonnistumiset kuuluvat yrittäjän arkeen yhtä vahvasti kuin rusinat maksalaatikkoon. Fiksu tietysti tekee samat mokat vain kerran,  mutta on olemassa muutamia virheitä, jotka kannattaa ehdottomasti tehdä vain kerran ja mahdollisimman aikaisessa vaiheessa yrityksen elinkaarta.

Yritykset eivät kaadu yleensä yksittäisiin virheisiin, mutta epäonnistumisen pelko saattaa estää kehitystä ja lopulta kaataa koko yrityksen toiminnan.  On uskomatonta, kuinka paljon virheitä yritys voi tehdä menemättä konkurssiin. Ei siis muuta kuin tuumasta toimeen ja tekemään virheitä. Kannattaa aloittaa oheisesta listasta.

1. Murehdi rahoitusta vasta kun kassakriisi on käsillä

Ehdottoman mukava tapa aloittaa työviikko on huomata maanantaiaamuna, että kassa on tyhjä ja pöydällä on pino erääntyneitä laskuja. Kun tavarantoimittajat soittavat laskujen perään, on heikot mahdollisuudet sopia maksuajasta. Rahoitusvaihtoehdoiksi jää usein FFF(Friends, Fools and Family) ja oma kukkaro.

Tämän virheen opetus on tietysti ennakoida rahoitustarve pari kuukautta etukäteen, sopia laskuttajien kanssa maksusuunnitelmat, neuvotella pankin kanssa sopiva rahoituspaketti ja herätä maanantaiaamuun ilman yllätyksiä.

2. Älä luota muihin, olet paras siinä mitä teet ja muut ihmiset vain sekoittavat järjestelmäsi

Myönnä pois, järjestelmäsi on kaaoksen hiuksenhieno tasapaino. Järjestelmäsi selkäranka on 14 tuntiset työpäivät ja Pauligin Juhla Mokka. Sen sijaan, että palkkaat uuden työntekijän tai annat vastuuta muille, painat itse vain pidempää päivää ja yrität sinnitellä.

”Kukaan muu ei vaan pysty pyörittämään tätä” – sanot, mutta oikea syy vastuun jakamattomuuteen on perustajansyndrooma – mustasukkaisuus omasta yrityksestä.

Oikeasti joka kylästä löytyy loistavia ihmisiä, jotka osaavat jotkut asiat paremmin kuin sinä itse. Tartu heihin kiinni, koska tarvitset loistavia ihmisiä ympärillesi, jotta voisit menestyä.

3. Rekrytoi tarpeeseen

Saattaa kuulostaa aika loogiselta, mutta niinhän se ei ollenkaan ole. Fiksu rekrytoi aina tulevaan tarpeeseen, ja tässä perustelut:

  • Kun tarve on päällä, teet liian nopeita ratkaisuja rekrytoitavan henkilön suhteen
  • Olet pulassa kun rekrytointi joka tapauksessa kestää viikoista kuukausiin
  • Et ehdi tekemään järjestelmällistä perehdytystä ja et saa kaikkea irti uudesta työntekijästä

4. Tee itse, säästä

Samalla kun yllä oleva lausunto pitää sisällään yrittäjyyden ytimen, se sisältää myös uskomattoman suuren sudenkuopan. Alla vinkit töistä, joita ei kannata missään vaiheessa tehdä itse:

  • Kirjanpito
  • Graafinen suunnittelu, nettisivut, esitteet (ellet ole graafinen suunnittelija)
  • Käännöstyöt  ja esitetekstit (ellet ole kääntäjä)
  • Tavarankuljetukset lyhyillä matkoilla (ellet ole tavarataksi)

5. Osta yritykselle uusi pakettiauto

Nimimerkillä kokemusta on, älä tee sitä. Yrityksen perustamisen jälkeen olimme saaneet ensimmäiset kaupat tehtyä ja yritimme sinnitellä eteenpäin. Saimme Finnveralta 35 000 euron pienlainan, jonka avulla piti saada hankittua tarvittavat välineet operatiivista toimintaa varten. Tarvitsimme kipeästi auton, joten ostimme uuden Transportterin, jonka käsirahaan paloi noin 33% pienlainasta. Ostoksessa meni suunnilleen kaikki pieleen. Ensinnäkin, ostimme pakettiauton kun oikeasti tarvitsimme kuorma-auton. Toiseksi ostimme uuden auton sen sijaan että olisimme ostaneet sen käsirahan hintaisen ruoskan. Noh, 20 000 euron ”Oho”:sta huolimatta yritys on edelleen pystyssä ja voi paremmin kuin koskaan.

  • Sääntö 1. Älä osta autoa.
  • Sääntö 2. Jos ostat auton, osta pieni kuorma-auto käytettynä. Kuorma-autot on vapautettu autoverosta, joten ostovoimasi on huimasti parempi kuorma-autokaupoilla kuin pakettiautokaupoilla.

Samu Hällfors