Kirjoittajan arkistot: Mireta Sivonen

Tietoja Mireta Sivonen

Olen Mireta Sivonen, OPn Pietarin edustuston päällikkö. Tässä blogissa kerron Venäjän taloudesta, liiketoimintaympäristöstä ja yhteiskunnasta usean Venäjän-vuoden kokemuksella. Ja tietysti myös venäläisestä arjesta pietarilaistuneen suomalaisen silmin.

Ilma sakeana huhuista

Nemtsovin murha, Krimin liittämisen vuosijuhla, Putinin 10 päivän kuurupiilo… Viimeaikaiset tapahtumat aiheuttavat Venäjällä ja sen ulkopuolella mediahysteriaa. Huomaan ajoittain liittyväni niiden venäläisten joukkoon, jotka sulkevat korvansa koko hälinältä ja Kremlologia-teorioilta. Putinin katoaminen oli monelle liikaa. Kuten venäläinen kollegani painokkaasti kuittasi koko kysymykseni, että miksi ihmeessä; ”Koska hän voi.” Samana päivänä kuulin tuttaviltani olevani ilmeisesti ainoa Venäjällä, joka ei tiennyt, että Putinilla on jo kaksi tytärtä mestarivoimistelija Alina Kabajevan kanssa. Salahäätkin on kuulemma pidetty viime kesänä Putinin Laatokan-huvilalla.

Nemtsovin murha aiheutti aitoa järkytystä Venäjällä. Se oli surullinen muistutus siitä, että poliittisten murhien aika ei ole ohi. Sillä, että murha tapahtui Kremlin muurien juurella oli suuri symboliarvo – vallan ytimessä kaupungin parhaiten tarkkaillulla alueella. Toisaalta syyllisten kiinniottamiseen ja -jäämiseen suhtauduttiin hyvin kyynisesti. Yleisesti odotetaan, että murha hautautuu samaan epämääräisyyteen kuin lukuisat aiemmat murhat. Syylliset kaivetaan jostain Tsetseni-kapinallisten parista ilman, että murhan motiivia ja tilaajaa sen enempää selvitetään. Oli hienoa nähdä, että kyynisyys tai pelko ei kuitenkaan estänyt venäläisiä lähtemästä kaduille kunnioittamaan Nemtsovin muistoa niinkin sankoin joukoin. Muistokulkueet olivat aitoja spontaaneja kansankokoontumisia, toisin kuin Krimin liittämisen vuosijuhla.

Etenkin Pietarissa Krimin vuosijuhla oli surkeahko esitys. Tilaisuus järjestettiin pienellä parkkipaikkana toimivalla aukiolla ja osanottajia oli silmiinpistävän vähän. Ihmettelin eroa Moskovaan. Voiko olla niin, että Pietarissa ihmiset eivät edes pakottamalla lähteneet juhlimaan? Onko Pietari todella niin paljon eurooppalaisempi kaupunki kuin Moskova? Todennäköistä kuitenkin on, että valtionyhtiöiden työntekijöitä ja opiskelijoita ei samalla puhdilla pakotettu paikalle, koska tv-kamerat ja Putin puuttuivat. Myös ääriryhmät ovat huomattavasti suurempia Moskovassa.

Mielenkiintoisin talousuutinen viime viikoilta on, että Venäjän hallitus vahvisti ottavansa huonon päivän reservirahastosta 50 miljardia dollaria paikatakseen halvan öljyn aiheuttamaa budjettivajetta ja venäläisyhtiöiden rahoitusongelmia. Tiedossa on toki ollut, että valtio näitä varoja tulee käyttämään ”antikriisi”-toimenpiteisiin, mutta 50 miljardia dollaria on iso lovi yhteensä 150 miljardin rahastoihin. Lisäksi keskuspankin kulta- ja valuuttavarannoista on vuoden kahden ensimmäisen kuukauden aikana sulanut 30 miljardia dollaria.

Uusi piirre kriisin hoidossa on se, että yritykset osallistuvat isänmaallisuustalkoisiin pelkästään Putinin kehotuksella. Aiemmissa kriiseissä Kremlistä on saneltu määräykset. Nyt suuryrityksiä on kehotettu myymään 60-70 % valuuttamääräisistä vientituloistaan ja yrityksiä pitämään varansa ruplissa. Eilisessä puheessaan Putin kehotti yrityksiä pitämään huolta työntekijöistään. Toisin sanoen välttämään irtisanomisia kaikin keinoin ja turvautumaan muihin pehmeämpiin ratkaisuihin kuten osa-aikatyöhön ja lomautuksiin. Työttömyysturva on Venäjällä olematon. Parhaimmillaankin työttömyyskorvaus on noin 5000 ruplaa (77 eur) kuukaudessa. Raju nousu työttömyydessä, joka edelleenkin on alle 6 %, ei sovi Kremlin suunnitelmiin. Vähittäiskauppaketjut menivät ehkä kaikista pisimmälle. He ilmoittivat helmikuussa, että ovat omatoimisesti määritelleet hintakattoja nk. sosiaalisesti merkittäville elintarvikkeille. Nämä tariffit on aiemmin määrätty Kremlistä.

Venäjän valtionvarainministeri Anton Siluanov totesi viime viikolla pahimman olevan jo takanapäin. Sanoisinpa, että olemassa olevien faktojen perusteella on vielä liian aikaista uskoa sen olevan totta.

Mitä ne venäläiset oikein ajattelevat?

Ehkä useimmin esitetty kysymys, joka minulle esitetään käydessäni Suomessa, on, että mitä ne venäläiset oikein ajattelevat ja koska Putin kaatuu nykymenolla. Kysymykseen on hyvin vaikea vastata jo pelkästään Venäjän maantieteellisen laajuuden ja moninaisuuden takia. Yksiselitteistä vastausta ei ole ilman, että päädytään pitkiin selityksiin Venäjän yhteiskunnasta, kulttuurista ja historiasta. Venäjällä on totuttu kriiseihin ja aseellisiin konflikteihin kaukaisilta tuntuvilla raja-alueilla. Itsellenikin tämä on jo kolmas talouskriisi, joten olen todistamassa paikan päällä. Tuoreimpien mielipidetutkimusten valossa on selvää, että kansalaiset ovat tunteneet ruplan dramaattisen romahduksen ja talouden alamäen omassa arjessaan. Levada-keskuksen marraskuussa 2014 tekemässä mielipidetiedustelussa 80 % venäläisistä ilmoitti huomanneensa, että elintaso ja talous ovat kääntyneet laskusuuntaan. Elintarvikkeiden hinnankorotukset huomaa jokainen – elintarvikkeiden hinnat nousivat vuodessa 16 %. Ruplan heikentyminen huolestuttaa 60 % venäläisistä. Myös kovin kiihko Krimin palauttamisesta Äiti-Venäjän helmaan on laantunut pitkittyneen konfliktin ja sen vaatimien resurssien takia. Niille kun löytyisi parempaakin käyttöä, eikä Krimin jaloilleen auttamisessa ole päästy edes alkuun.

Missä tahansa muussa maassa vastaava nopea valuutan arvonmenetys olisi johtanut vähintään hallituksen tai keskuspankin johdon eroon. Joulun alla järjestetyssä kolmen tunnin livenä näytetyssä mediakonferenssissa Putin tyytyi toteamaan, että hän kokee hallituksen ja keskuspankin talouspolitiikan ”kaiken kaikkiaan” oikeaksi. Kremlin linja on ollut talouskriisiä vähättelevä ja jopa peittelevä. Ratkaisuja tai keinoja talouden ja finanssijärjestelmän uudistamiseksi ei ole kuultu.

Jos venäläiset jakaa karkeasti Putinin kannattajiin (selvä enemmistö) ja arvostelijoihin, löytää talouden alennustilalle eri selitykset. Korostan, että tämä on karkea kahtiajako, josta löytyy harmaan kaikki sävyt. Putinin kannattajat pitävät talousongelmien pääsyynä öljyn hinnanlaskua, eli ulkoista syytä, joka usein esitetään lännen salaliittona Venäjää vastaan. Putinin arvostelijat korostavat talouden tehottomuutta ja byrokraattisuutta sekä lännestä eristäytymisen haitallisuutta. Kumpikin ryhmä tunnistaa Ukrainan konfliktin tuoman rasituksen taloudelle, mutta vain Putinin kannattajat pitävät kriisin vaatimia kuluja oikeutettuina. Putinin vastustajiin kuuluu hyvinvoivin keskiluokka ja kaikkein köyhin työtä tekevä väestö. Heitä yhdistää pohjaton pettymys ja epäluottamus valtaapitävien toimiin, joita ohjaa oman edun tavoittelu ja korruptio. Enemmistö nykypolitiikan vastustajistakin pitää silti Krimin valtaamista oikeana. Uskollisimmat kannattajansa, eläkeläiset, Putin päätti pitää tyytyväisinä myöntämällä eläkkeisiin vuosittaisen indeksikorotuksen, joka on vuoden 2014 inflaatiota vastaava 11,4 %. Siitä huolimatta, että julkisia menoja on kerrottu supistettavan tänä vuonna 10 % ja eläkkeet muodostavat niistä 25 %.

Ehkä suurin syy venäläisten paksunahkaisuuteen ruplan syöksyn suhteen on kuitenkin se, että 70 % venäläisistä ei yksinkertaisesti ole kopeekkaakaan säästöjä. Valtaosa elää ruplapalkallaan kädestä suuhun. Säästötilejä on vain 10 % venäläisistä ja näistä talletuksista vain reilu 20 % on valuuttatileillä. Sen sijaan kotona patjantäytteenä arvioidaan olevan 80 mrd. USD, pääasiassa dollareina. Niillä suojaudutaan ruplan luisulta ja pankkien epävarmuudelta. Putinin, hallituksen, puolustusvoimien ja ortodoksisen kirkon suosio kasvoi kansan keskuudessa menneen vuoden aikana. Ehkä tästä kaikesta voi päätellä, että ruplan arvo suhteessa dollariin ei sittenkään ole valtaosalle venäläisistä se suurin päänvaiva.