Aihearkisto: Kokemuksia kauppareissulta

Tuleeko maailmasta parempi paikka vastaamalla asiakastyytyväisyyskyselyihin?

Vietin jouluista viikonloppulomaa, jonka päätteeksi hotellivirkailija kysyi: ”Pyytäisin sinua vielä ennen kotiin lähtöä arvioimaan meidät. Kuinka mielellään suosittelisit meitä ystävällesi asteikolla 0-10?” Annoin 9. Lomani oli onnistunut.

Kyselyn saaminen hymyilytti. Näitä samoja kyselyitä olen saanut eri firmoilta sähköpostiini. Milloin kyselyissä on ollut mahdollisuutena voittaa kahvinkeitintä ja milloin uusinta iPadia.

Hymyilyttämiseen vaikutti myös se, että tätä samaa työtä teen myös itse. Toivon asiakkailtani palautetta palvelustani. Vastaamalla kyselyyn asiakas voi vaikuttaa palvelumme laadun kehittämiseen. Eikä vastaamiseen mene kuin muutama minuutti.

No tuleeko maailmasta siten parempi paikka, kun minä ja sinä vastaamme näihin kyselyihin? Itse ainakin koen, että joidenkin yritysten kyselyt ovat niin pitkiä, että luovutan puolessa välissä ja joskus en rehellisesti sanottuna edes jaksa aloittaa vastaamista. Näiden lisäksi mietityttää lukeeko vastauksiani kukaan?

Uskon kuitenkin, että maailmasta tai ainakin yrityksestä tulee parempi paikka niiden firmojen osalta, jotka osaavat mitoittaa kyselyn oikean pituiseksi ja jotka ajoittavat sen oikeaan hetkeen sekä analysoivat kyselyn tuloksia jälkikäteen.

Samalla kun hoidin hotellin maksamista, en kokenut suurena vaivana vastata kyselyyn. Tätä samaa yritän hyödyntää myös itse. Annan palautteen täytettäväksi sillä aikaa, kun haen tulostamiani sopimuksia asiakkaalle.

Ja mikä tärkeintä, meillä vastaukset eivät katoa bittiavaruuteen. Käyn minulle annetut palautteet oman esimieheni kanssa läpi. Silloin pohdimme mikä on mennyt hyvin ja missä voisin kehittää itseäni eteenpäin.

Kiitos siis sinulle, joka olet antanut minulle palautetta! Annathan sitä jatkossakin eri tilanteissa. Täten annat asiakastyötä tekevälle mahdollisuuden kehittyä työntekijänä ja jopa ihmisenä. Tätä kautta voimme saada maailmasta entistä mukavamman paikan, vaikka lomailla tai hoitaa raha-asioita.

Terveisin,
Meri-Tuulia

PS. Avoimuus asiakastyytyväisyystuloksissa on mielestäni nykypäivää. Esimerkiksi Omasairaalan NPS-mittari kertoo ajantasaisesti osoitteessa www.omasairaala.fi asiakkaiden suositteluvalmiudesta.

Lähimaksamisen suosio kasvaa

No nyt. Liukuhihnalla on maitopurkki, ruisleipää, jogurttia ja naistenlehti. Alle 25 euron jää. Kassan maksupäätteessä on radioaaltomerkki, ihan samanlainen kuin tuliterässä OP-Visassani. Uskallanko kokeilla?

Lähimaksaminen on yllättävän helppoa ja yllättävän nopeaa. Nyt se on minullakin tullut jo tavaksi, vaikka en itseäni minään uusien digipalveluiden pioneerikäyttäjänä tituleeraakaan. Tarvitsenko kohta lompakkoa enää ollenkaan? Kysytäänpä asiantuntijoilta lisää!

Lähimaksaminen, mitä se siis on ja miten se toimii?

– Voit lähimaksaa ostokset, kun ne maksavat enintään 25 euroa. Vie kortti parin sentin päähän maksupäätteestä, se antaa ääni- tai valomerkin maksun onnistumisesta. Tunnuslukua ei siis tarvitse näppäillä lainkaan, ainoastaan satunnaisesti voi maksupääte pyytää turvasyistä syöttämään tunnusluvun. Kuitin saat tavalliseen tapaan myyjältä, opastaa kehityspäällikkö Harri Siven OPsta.

Mistä tiedän, voiko kortillani lähimaksaa?

– Lähimaksamiseen tarkoitetut maksupäätteet ja -kortit tunnistat radioaalloin kuvatusta lähimaksulogosta. OPn kaikki OP-Visa Debit -kortit on jo vaihdettu lähimaksukorteiksi. OP-Visa Electron- ja OP-Visa-yhdistelmäkortteihin lähimaksuominaisuus päivittyy kortin uusiutumisen yhteydessä, Siven kertoo.

Missä voin lähimaksaa?

– Lähimaksaminen toimii esimerkiksi K-kaupoissa ja muissa Keskon liikkeissä, Lidlissä, Valintatalossa, Siwassa, R-kioskeilla, Alkoissa sekä monissa hotelleissa ja ravintoloissa, Harri Siven luettelee. – Tekniikan tuki paranee koko ajan kun kaupat päivittävät maksupäätteitään, ja lähimaksuja hyväksyvien kauppojen määrä lisääntyy.

Kuinka yleistä lähimaksaminen on?

FK:n tuore tutkimus Säästäminen, luotonkäyttö ja maksutavat kertoo näin: Maksukortissaan lähimaksuominaisuuden omaavien osuus on lähes kolminkertaistunut keväästä 2014, 23 prosenttiin. Lähimaksuominaisuutta käyttäneiden osuus on enemmän kuin kaksinkertaistunut reilussa vuodessa, kun nyt yli puolet lähimaksuominaisuuden omaavista on myös käyttänyt sitä. 18-24 -vuotiaiden nuorten keskuudessa lähes kolme neljäsosaa on käyttänyt sitä.

– Lähimaksamisen suosio kasvaa tällä hetkellä kovaa vauhtia. OPn korteilla tehtyjen lähimaksujen määrä on kymmenkertaistunut vuodessa. Lähimaksun suuruus on keskimäärin 8 euroa, Siven summaa.

Onko lähimaksaminen turvallista?

– Pieniä ostoksia tehdään usein ruuhkaisissa paikoissa, kuten kioskeissa, baaritiskillä tai pikaruokapaikoissa, joten lähimaksaminen paitsi nopeuttaa ostamista, myös pienentää tunnusluvun vääriin käsiin joutumisen riskiä, toteaa Siven.

Voinko lähimaksussa valita yhdistelmäkortilla, meneekö veloitus creditiltä vai debitiltä?

– OP Visa -yhdistelmäkorteilla lähimaksu menee automaattisesti debitiltä. Lähimaksussa pienten summien maksaminen on tehty nopeaksi ja yksinkertaiseksi, eikä valintaa siis tehdä maksun yhteydessä maksupäätteellä, Siven sanoo.

Lähimaksamista mobiililla, mitä se on?

– OPn mobiililompakko Pivoon on tulossa uusi lähimaksamisen ominaisuus. Lähimaksamisessa lukituksesta avattu älypuhelin yksinkertaisesti viedään kortinlukijan viereen ja maksu tapahtuu saman tien, kertoo kehityspäällikkö Kristian Luoma OPsta. – Rahasumma veloitetaan käyttäjän OP-maksukortilta, ja maksun onnistuminen näkyy heti puhelimen ruudulla. Lähimaksaminen on mahdollista uudemmissa Android-älypuhelimissa, joista löytyy NFC- eli Near Field Communication -tekniikka.

Kuulostaa hienolta, milloin pääsen kokeilemaan tätä?

– Lähimaksaminen älypuhelimen Pivo-sovelluksella on toistaiseksi mahdollista vain testikäyttäjille. Pilottivaihe on tärkeä osa kehitysprosessia ja kestää ainakin vuoden loppuun, sanoo Luoma.

Eli voinko kohta jättää lompakon kokonaan kotiin kun lähden ostoksille?

– Lompakon käyttö on joka tapauksessa vähentymässä. Kun mobiili lähimaksaminen yleistyy, myös maksukortit voi pikku hiljaa jättää kotiin. Tätä helpottaa se, että Pivo-mobiililompakossa ei ole lähimaksukorttien 25 euron ostorajaa, Kristian Luoma toteaa.

 

Laura Aaltonen

16 etukorttia on liikaa

Oletko ikinä laskenut montako etukorttia sinulla on lompakossasi tai pöytälaatikossasi? Viime viikolla minulle tupsahti postissa yksi uusi etukortti lisää ja päätin laskea, montako minulla on jo entuudestaan. Lopputulokseksi tuli 16 jäsen-/etukorttia. Se on mielestäni liikaa.

Arkiviisautta varmaankin olisi kantaa näitä kaikkia mukana ja myös muistaa käyttää niitä. Ongelmani vain on, että nykyinen ”lompakkoni” on kännykän suojus, johon mahtuu vain muutama kortti. Tästä johtuen suurin osa alennuskorteista majaileekin laatikossa kotona ja alennukset tulee kerättyä vain niistä liikkeistä, joissa esimerkiksi ajokortin näyttäminen riittää alennuksen saamiseksi. Tällöinkin alennukset tulee kerättyä lähinnä myyjän aloitteesta, koska en aina ole varma oliko minulla juuri tämän vaate- tai elokuvavuokrausliikkeen kanta-asiakaskortti voimassa kotona.

Digiaika tuo onneksi helpotusta tähänkin asiaan. Omaa etukorttiviidakkoani on helpottanut se, että osa liikkeistä on tuonut etukorttinsa applikaatiomuotoon. Tällöin etukortti kulkee aina puhelimessa mukanani.

Vielä suuremman helpotuksen on tuonut älylompakko Pivo, joka kokoaa eri tahojen kanta-asiakkuusedut samaan sovellukseen. Paitsi, että Pivon avulla saan alennukset kaupoissa viisasti hyödynnettyä, niin se kertoo myös ostoshistoriani kyseisissä kaupoissa. Minut yllätti esimerkiksi se, kuinka usein olin yhden kesäkuukauden aikana käynyt syömässä samassa ravintolassa! Onneksi Pivo pitää kuitenkin jalat maassa, sillä saldotietojen avulla tiedän aina mihin minulla on varaa, ja mihin palveluihin käytän kuussa eniten rahaa.

Pivon hyödyntämisen lisäksi olen vielä liittänyt K-Plussa-ominaisuuden maksukortteihini. K-Plussa-pisteet tulevat näin talteen ilman erillistä etukorttia K-Plussa verkoston kaupoissa. Pivon ja tämän ansiosta on mahdollista, että kännykkätaskussa kulkee 16 kortin sijasta vain muutama kortti.

Haastan myös sinut selättämään korttiviidakon Pivon avulla. Se, jos mikä on arkiviisautta!

Terveisin,
Meri-Tuulia Huurresalo

Miksi suomalaisen tuotteen ostaminen on niin vaikeaa?

Olen pöyristynyt.

Kun haluan ostaa suomalaista ja mielelläni olla mukana Suomen talouden talkoissa, niin huomaan että eipä ole helppoa.

Marketeissa kotimaiset tuotteet melkeinpä loistavat poissaolollaan. Kotimaista pitää tosiaan hakemalla hakea muiden tuotteiden joukosta. Hyvin ovat piilotettu.

Toivoisin, että suomalainen työ ja raaka-aineet saisivat paremman huomion.

Missä ovat markettien lähiruoan osastot? Tai edes kotimaisen ruoan ja tuotteiden osastot? Jotain yksittäisiä ketjujen omia sinivalkoisia brändejä on viime aikoina kehitelty, mutta aika heiveröistä hommaa näyttää olevan.

Tuotteiden pakkauksissa on kotimaisuudesta kertovia monenlaisia merkkejä. Niitä on vuosien varrella kehitelty yhä lisää. Lopulta niiden merkitys on hämärtynyt. En oikein usko niihinkään.

Haluan ruokavalioni perustuvan ruokaan, jota ei ole kuskattu toiselta puolelta maapalloa. Pääosa ruokakoristani pitää monestakin syystä olla suomalaista muonaa. Ostan jonkin verran muuallakin tuotettua, mutta aika vähän.

Minun kulutuksestani ei tosin kovin paljon liikene euroja Suomen talouden pyöriä pyörittämään, mutta vähän kuitenkin. Samalla tavalla valinnoillani on merkitystä myös kestävän kehityksen kannalta. Voin tehdä ainakin vähän hyvää.

Haluan ostaa suomalaista! En vaan tiedä, mitä asialle voisi tehdä. Täytyy vielä funtsia.

Mitä sinä ajattelet?

Rakkautta ensisilmäyksellä!

Oletko sinä kokenut rakkautta ensisilmäyksellä? Minä olen ainakin. Päätin antaa sinulle vinkkilistaa hyvän ensivaikutelman synnyttämiseksi. Puuttuuko listaltani joku vinkki? Kerro se tähän alapuolelle, niin minä ja muutkin voivat hyviä vinkkejä hyödyntää!

Meri-Tuulia Huurresalo

Vähän paheellista, mutta niin hyvää

Tiedättekö sen tunteen, kun on väsyneenä ja nälkäisenä työpäivän jälkeen ahminut kahdeksan lakritsipatukkaa. Ja tunkenut käärepaperit hätäisesti juuri ennen kotiintuloa takintaskuun niin, etteivät lapset vain huomaisi?

Pitäisi syödä säännöllisesti ja terveellistä ruokaa. Lapsille varsinkaan ei pidä opettaa sellaista tapaa, että korvaa lämpimän aterian suklaapatukalla tai karkkipussilla.

Joulussa on minulle jotakin samaa – jotakin paheksuttavaa, mutta silti oikeasti tosi hyvää ja tarpeellista. Jouluun liittyy vahvasti turha kuluttaminen. Olen toivonut, etteivät omat lapseni omaksuisi asennetta, jossa Joulu on päivä, jolloin saa paljon tavaraa. Kaikkea jouluun liittyvää ”hömpötystä” olen pitänyt pahana: Meillä ei vieraile joulupukkia, ja vain kerran on kotiin on kannettu kuusi. Kortteja en ainakaan lähetä.

Nyt moni ajattelee, että kamala äiti, kieltää kaiken kivan.

Realiteetit tulevat lasten kanssa kuitenkin nopeasti eteen ja monissa asioissa olen antanut periksi. Perheellemme on kehkeytyneet vuosien varrella omat jouluun liittyvät perinteet: piparkakuista tehty joulukalenteri, perheen naisten humputteluretki Porvooseen, suvun yhteiset kokoontumiset, glögit ystävien kanssa, jouluherkkujen valmistelu. Ja kyllä me niitä lahjojakin annamme toisillemme.

En voi väittää, etteikö perinteisiimme liittyisi kuluttaminen. Mutta kuluttamista tai lahjojen antamista paljon enemmän ja tärkeämmässä osassa on yhdessäolo: yhteinen joulun odotus, yhteiset hetket – oli se sitten ostoksia tehden, leipoen tai hyvästä ruoasta nauttien.

Omia, itse luotuja perinteitä, joita odotan, ja joita tiedän myös lasteni rakastavan. Jouluna olen enemmän yhdessä rakkaitteni kanssa kuin minään muuna aikana vuodesta. Joulun paras lahja on ihan ehdottomasti yhdessä oleminen.

Jos jotain on oppinut, niin aina ei kannata pitää kiinni ennakkoajatuksista, jotka pyrkivät sanelemaan, mikä on oikea tapa tehdä. Joskus voi olla järkevämpää, tarpeellisempaa ja paljon mukavampaa syödä ne kahdeksan lakritsipatukkaa kuin kärvistellä nälässä ja vihaisena.

Noora Kuikka