Aihearkisto: Ihmiset

Sijoitustilaisuus 2.0

Säästämisestä olemme pitäneet pankissa tilaisuuksia jo iän kaiken. Markkinakatsaukset ovat aina kiinnostaneet asiakkaita ja sijoittamisesta on riittänyt keskustelua.

Tällä kertaa halusimme uudistaa sijoituskutsujen luonnetta ja kokeilla jotain aivan muuta.

Aiheen valinta oli helppo. Olihan OP Ryhmä julkaissut juuri kolmannen Suomi Nousuun -kampanjan, tarkoituksenaan kannustaa kotitalouksia sijoittamaan kotimaisiin yhtiöihin. Kampanjan ajaksi osakekaupankäynti tarjotaan asiakkaillemme maksutta. Lisäksi haluamme kehittää suomalaisten talouslukutaitoja ja tarjoamme markkinoiden kattavimman sijoitustutkimuksen ilmaiseksi käyttöön.
Käy tutustumassa op.fi:ssä

Nyt yhdistimme perinteisen sijoitustilaisuuden ja some-ajan interaktiivisen keskustelun. Kutsuimme tarkoituksella varttuneempaa asiakaskuntaa kuuntelemaan tilaisuutta paikan päälle Vallilan konttoriin. Samaan aikaan järjestimme Twitterissä keskustelun #SijoitaSuomeen -aiheella. Keskustelun asiantuntijat olivat OPn pankkiiriliikkeen huippuammattilaisia, joiden kanssa asiakkaat pääsivät omia ajatuksiaan sparraamaan. Twitterissä noussut keskustelu oli seurattavissa myös Vallilan screeniltä reaaliaikaan ja kysymykset ja suositukset nostettiin esiin myös liveyleisölle. Digiaikaa lisäsi vielä se, että Vallilan konttorissa paikan päällä pidetty markkinakatsaus kuvattiin Perescopen välityksellä ja sitä saattoi seurata Twitterissä, vaikka omalta työpaikalta.

Sijoita_Suomeen_twiitti2

Normaalisti asiakastilaisuutemme ovat tarkoin etukäteen mietitty ja kutsut asiakkaille laitetaan hyvissä ajoin. Nyt tämäkin tehtiin toisin. Idea keksittiin viikko ennen h-hetkeä. Halusimme järjestää tilaisuuden vielä ennen pahimpia joulukiireitä ja vaikka aluksi tuntuikin mahdottomalta saada kaikki viikossa kuntoon, saimme huomata, että positiivisella asenteella ja innolla pystyy tekemään ihmeitä.

Oli mahtava seurata, kun pankkiiriliikkeen analyytikot ja meklarit vastailivat asiakkaiden twiitteihin poikamaisella innostuksella ja kaupankäyntisalista tutulla työnjaolla. Oli heti selvää, kuka vastaa kysymyksiin finanssisektorin arvostusluvuista ja kuka ottaa kantaa Kiinan kysynnän vaikutuksista suomalaiseen konepajateollisuuteen. Mistään ei voinut päätellä, että tätä tehdään ensimmäistä kertaa ja monelle Twitter on viestintäkanavana vielä melko uusi tuttavuus.

Sijoita_Suomeen_keskustelijat

OPn ensimmäinen, mutta ei taatusti viimeinen Periscope-lähetys keräsi markkinakatsauksen äärelle yli 450 katsojaa. Välineenä puhelin ja kuvaaja. Mielestäni ei yhtään hassummin. Twitterin välityksellä käydyssä keskustelussa välittyi asiantuntemus, niin kysyjien kun vastaajienkin toimesta. Uskon ja toivon, että pelkästään keskustelun seuraaminen avasi paljon osakesijoittamisen analytiikasta ja tunnin aikana tuplasimme #SijoitaSuomeen -twiittit ja kampanjan näkyvyys kasvoi reilusti.

Markkinakatsaus

Järjestelytoimikunnan puolesta voinkin todeta, että olimme erittäin tyytyväisiä tempaukseemme. Siinä korostuivat erityisesti yhteisöllisyys ja avoimuus, ajotka ovat meille asiakkaiden omistamana ryhmänä erityisen tärkeinä. Digitalisten välineiden hyödyntäminen tekee meille jatkossa entistäkin helpommaksi ja ketterämmäksi osallistua keskusteluun asiakkaittemme kanssa.

Kiitos kaikille osallistujille!
Jatketaan keskustelua niin kasvotusten kuin somessakin ja laitetaan #Suominousuun!

Katoavat taitomme

Muutama vuosi sitten uutisoitiin, että osa koulunsa aloittavista lapsista ei osaa juosta. Ajatuksena se tuntuu käsittämättömältä, kyseessä on ”kaikkien hallitsema perustaito”. Opimme kuitenkin niitä asioita, mitä teemme. Jos ei ole mahdollisuutta tai tarvetta juosta, ei juokseminenkaan automaattisesti onnistu – se on opeteltava.

Palveluiden kehittymisen myötä monia muitakin monille itsestään selviä taitoja jää opettelematta tai ymmärtämättä. Joku ei osaa keittää perunoita, toinen ei saa nuotiota syttymään ja kolmas ei ymmärrä miksi loppuun asti pyörinyt VHS-nauha ei lähde play-nappia painamalla alusta pyörimään.

Viime viikkojen aikana 3,5-vuotias poikani on halunnut opetella kirjoittamaan oman nimensä. Ilolla olen opettanut, miten kirjaimet piirretään yksi kerrallaan ja poika on ne hyvin oppinut. Jäin kuitenkin miettimään, että tarvitseeko hänen enää opettaa omille lapsilleen kirjoittamista. Miksi kenenkään tarvitsisi enää tulevaisuudessa käsin kirjoittaa numeroita ja kirjaimia, kun sama asia on opeteltavissa jo tälläkin hetkellä esimerkiksi iPadin avulla. Tunnistetaan kirjaimet ja valitaan sieltä sopivat, jotta saadaan rakennettua toivottu sana. Lukemaan ja kirjoittamaan oppii ilman, että osaa oikeasti kynän ja paperin avulla piirtää oikeanlaiset symbolit.

Ajatuksena kirjoittamistaidon katoaminen tuntuu utopistiselta. Samoin ajattelivat isovanhempamme monesta heille tarpeellisesta taidosta. Mikään ei ole kuitenkaan niin varmaan kuin jatkuva muutos ja sen myötä emme yksinkertaisesti enää tarvitse kaikkia taitoja – emmekä siten myöskään opi niitä.

Tulevaisuudessa poistuu lukuisia nykyisin tarvitsemiamme taitoja. Vastaavasti joudumme opettelemaan asioita, joista nyt emme osaa edes uneksia. Autotkin kulkevat ilman kuljettajaa. Autokoulut käyvät tarpeettomiksi ja Suomen surkein kuski poistuu Nelosen ohjelmistosta.

Petteri Parkkisenniemi

Sopivasti lahjakas

Lettinen_vaaka_lores

Katja Lettinen oli ammatiltaan graafinen suunnittelija, joka teki monen vuoden uran mainostoimistoissa. Halu tehdä uutta ja jotain konkreettista sai hänet muuttamaan Inariin ja opiskelemaan siellä artesaaniksi.

Artesaaniopintojen kautta Katjasta tuli korusuunnittelija, jonka pääraaka-aine on hopea ja muut jalometallit. Vuosi sitten Katjalta valmistui oma mallisto, A Drop of Inari, ja Katja voitti mallistollaan Vuoden Artesaani 2014 -palkinnon.

Vuoden Artesaanin valinnut raati kiitteli Katjaa muun muassa siitä, että hän oli luonut perinteisiä jalometallitekniikoita käyttäen nykyaikaisen ja valoisan korumalliston, joka on yhtä aikaa vahva ja herkkä. Myös kokonaisuus oli harkittu ja tuotemallisto markkinointivalmis mukaan lukien korujen pakkaukset, jotka myös henkivät tuotteen omaa muotoilua ja laatua.

Mistä haet inspiraatiota ja mistä saat vaikutteita?

Se on hankala sanoa. Uutta mallistoa suunnitellessani haen tähän päivään liittyviä asioita. Huomaan myös, että koruissani on paljon luontoa, vaikken ole sitä ajatellut. Näen koruissani luonnon elementtejä muun muassa pintastruktuureina, muotoina ja väreinä. Myös korun kantajan tarpeet ja korun käyttötarkoitus vaikuttavat paljon suunnitteluun, kertoo Katja.

Lahjakkuudesta Katja sanoo, että hän on sopivasti lahjakas.

Ilman näkemystä on hankala olla lahjakas, pitää olla joku näkemys, visio, mitä tekee ja miksi. Jokainen meistä on varmasti lahjakas jossain. Paljon riippuu siitä millainen kiinnostus asiaa kohtaan on. Motivaatio ja intohimo sanelevat paljon.

Korusuunnittelussa Katja kokee olevansa erityisen lahjakas kokonaisuuden hahmottamisessa. Hän ei ajattele pelkästään yksittäistä korua, vaan koko mallistoa ja korujen tulevia käyttäjiä. Tämä kokonaisuus kattaa myös markkinoinnin, myynnin ja tuotannon – työ ei lopu siihen, että koru on valmis paperilla tai edes itse tuotteena.

 Suomi nousuun suomalaisella muotoilulla ja käsityöllä?

Suomalainen muotoilu ja käsityöosaaminen ovat huippuluokkaa ja meiltä löytyy todella taitavia muotoilijoita ja käsityön tekijöitä. Suomessa on paljon piilossa olevia lahjakkuuksia ja on valtavan hieno asia, että arvostus suomalaiseen muotoiluun on noussut, sanoo Katja.

– Mutta voi olla, että sellainen osaaminen puuttuu, millä suomalaista muotoilua ja tuotteita saisi ulkomaille jakeluun.

Suomalaisen käsityön ja muotoilun valttina Katja pitää suomalaisia raaka-aineita ja materiaaleja. Hän sanoo Inarissa huomanneensa, että turistit arvostavat suomalaista pohjoisuutta ja suomalaisia arvoja ja kulttuuria. Luonto näkyy suomalaisessa käsityössä.

Mitä olet mieltä, voiko yhden suunnittelijan Inarissa tekemästä mallistosta tulla globaali hitti?

Voi! Kannustan kaikkia yrittämään ja arvostamaan omaa tekemistään. On itsestä kiinni paljonko moodagomaan tekemiseen panostaa ja paljonko siihen laittaa omaa sieluaan ja sydäntään. Jos globaalius on tavoite ja siihen laittaa intohimonsa, niin uskon että onnistuu, kannustaa Katja.

Katja Lettisen korumallistoon voit tutustua osoitteessa moodag.com

 

Kuvat: Ulla Isotalo

Lue myös aikaisempi juttumme: Olipa kerran lahjakkuus

Suomen talouden ennustaminen ei ole helppoa – ei edes ennustajalle

Ekonomistit ja talousasiantuntijat tulevat ensimmäisenä mieleen, kun haluamme saada vastauksen kysymykseen ”Miten saadaan Suomi nousuun?”. OP Studiossa heräsi ajatus kysyä asiaa myös muilta tulevaisuuden näkymien kanssa työskenteleviltä ja kysyimmekin asiaa ennustajalta:

Voiko sinun mielestäsi meistä jokainen vaikuttaa siihen, miten saadaan Suomi nousuun? Millaisia vaikutusmahdollisuuksia sinulla mielestäsi on?

Roosa Tikanoja ja Niina Rekilä

Intohimosta ammatti – nuori puuseppä tähtää maailman huipulle

Lähellä Lapin etelärajaa, pienessä Portimon kylässä Ranualla, kasvoi poika puukko kädessä. Toisin kuin monissa surullisissa suomalaisissa tarinoissa, ei tämä poika käyttänyt puukkoa pahaan, vaan Vaahteramäen Eemelin tavoin veisteli sillä kaikenlaista. Puu oli mielenkiintoinen elementti. Sitä pystyi vuolemaan, leikkaamaan, sahaamaan, liimaamaan ja vääntämään. Siitä pystyi tekemään melkein mitä vain.

Poika kasvoi mieheksi, kävi lukion menestyksekkäästi ja suunnitteli lähtevänsä Otaniemeen lukemaan robotiikkaa. Diplomi-insinöörin ammatti olisi turvallinen valinta ja robotiikka tulevaisuuden ala. Jotain tärkeää silti puuttui. Sisäinen palo. Omilla käsin tekeminen. Omilla käsillä tekeminen oli se, mikä aidosti kiinnosti.

2008 hän lähti Pikisaaren ammattiopistoon Ouluun opiskelemaan puusepäksi. Vaatimustaso ei kuitenkaan riittänyt. Osaaminen ei ollut omasta mielestä lähelläkään sitä tasoa, mitä hän halusi tehdä. Siispä lisää koulutusta. Maailmalla on lukuisia verstaita, joissa tehdään maailman parhaita puuseppiä mestari-kisälli –mallilla. Hän haki Italiaan kuuluisaan veistokouluun, jonne hänellä ei kuitenkaan ollut mitään mahdollisuuksia, sillä hän ei ollut työskennellyt missään maineikkaassa verstaassa. Ongelmana oli myös se, että Suomessa ei yksinkertaisesti ollut ainuttakaan riittävän hyvää verstasta, mikä riittäisi meriitiksi kyseiseen kouluun.

Seuraavaksi hän haki Lontooseen The Edward Barnsley workshop -verstaalle oppipojaksi. He ottavat vuodessa vain kaksi oppipoikaa. Näytetyöt vakuuttivat, mutta ongelmana oli se, että kyseisessä opinahjossa ei ollut sen pitkän historian aikana ollut muita kuin brittitaustaisia oppipoikia. Viimeisenä oljenkortena oli maksullinen harjoittelupaikka, johon myös oli kova vaatimustaso. Sillekin paikalle otetaan korkeintaan kaksi opiskelijaa ja koulutus on kallis, 1700 euroa kuukaudessa. Paikka kuitenkin aukesi ja rahoitus järjestyi.

Vihdoin tämä nuori mies, puuseppä Jouni Heikkinen, oli siellä missä halusikin. Maailman mittapuullakin arvostetussa opinahjossa.

– Opin työkaluista ja puun käyttäytymisestä valtavasti. Vaatimustaso oli kova eikä siellä pelätty sanoa, että teet tämän nyt vieläkin uudestaan. Vain täydellinen kelpasi. Myöskään mitään rajoitteita ei ollut suunnittelu- tai toteutusvaiheessa. Jos jotain muotoa tarvittiin, keinot sen tekemiseen löytyi aina. 

Tinkimättömän työskentelyn myötä opitut taidot vakuuttivat verstaan pääsuunnittelijan James Ryanin. Heikkinen teki lopputyönään yli 400 tuntia Ryanin suunnittelemaa keinutuolia. Keinutuoli pääsi London Masterpiece-näyttelyyn ja sai kunniamaininnan The Wood Awards-kilpailussa. Uudelle omistajalle keinutuoli päätyi lopulta 25 000 punnan hintaan.

Heikkinen on palannut Suomeen mukanaan runsaasti oppia, näkemystä ja itseluottamusta. Pitkä matka on tultu Ranuan kotiverstaalta tähän päivään. Nyt hänellä olisi riittävän hyvä verstas-tausta, jotta voisi päästä opiskelemaan lisää siihen italialaiseen veistokouluun johon pelkällä suomalaisella koulutuksella ei olisi ollut mahdollisuuksia. Se ei kuitenkaan ole tällä hetkellä suunnitelmissa. Nyt hän perustaa yrityksen. Palkitusta osaamisestaan huolimatta tilanne ei ole Suomessa helppo.

Huonekalumarkkinat voidaan Suomessa jakaa kolmeen kategoriaan. 1. Alemman hintaluokan massatuotetut tuotteet, esim. Ikean huonekalut. 2. Kalliimmat, massatuotetut huonekalut. 3. Tilaustyönä tehdyt, puuseppien valmistamat huonekalut. Kolmannen kategorian tuotteet ovat näistä kalleimpia ja usein kuluttajat päätyvätkin kolmannen kategorian sijasta toisen kategorian tuotteisiin. Lisäksi markkinat ovat erittäin kilpaillut, taitavia suomalaisia puuseppiä on kolmannen kategorian kokoon nähden paljon.

Tämä on tehty pelkällä puukolla ensimmäisen opiskeluvuoden alussa.

Veistotyö, tehty pelkällä puukolla ensimmäisen opiskeluvuoden alussa.

Tilannetta hankaloittaa entisestään skandinaavinen sisustusmaku.

– Suomalaiset pitävät paljon yksinkertaisista, suoraviivaisista muodoista. Niiden teollinen tuotanto on helppoa ja kustannustehokasta eikä sellaisen kanssa voi eikä kannata käsityönä kilpailla. Makumme on hyvin erilainen eteläisempään Eurooppaan verrattuna. Siellä suositaan pyöreämpiä muotoja ja kauniita yksityiskohtia.

Voiko muuhun Eurooppaan verrattuna syynä olla suomalaisten maksukyky? Ehkä täällä on hintatietoisina päädytty yksinkertaisempaan ja halvempaan?

– Ei,  kyllä Suomessa rahaa riittää. Se ei ole ongelma. Kyse on pikemminkin kulutusvalinnoista. Autoihin ja muihin arvonsa nopeasti menettäviin laitetaan paljon rahaa mutta aikaa kestäviin huonekaluihin ei haluta investoida. Laadukkaasta materiaalista hyvin tehty huonekalu kestää kymmeniä vuosia ja jää usein perintönä seuraaville sukupolville. Englannissa ollessani verstaalla vieraili nainen, jolla oli edelleen käytössä 50-luvulla valmistettu tuoli. Kovasta käytöstä huolimatta tuoli oli säilynyt hyvin kaikki nämä vuodet.

Suomessa markkinoita vallitsevien kolmen kategorian lisäksi maailmalta löytyy vielä kolme ylempää kategoriaa. Alimmassa kategoriassa ovat laadukkaat ja kestävät, asiakkaan toiveiden mukaisesti räätälöidyt puukäsityötuotteet. Siitä ylempi kategoria on hyvin suunnitellut ja valmistetut design-tuotteet ja ylin kategoria on sitten maailman kuuluisimpien ja kalleimpien suunnittelijoiden. Niissä valtava merkitys hintaan on sillä, kuka tuotteen on suunnitellut ja valmistanut. Ylimmän kategorian tuotteita ostavat vain todella varakkaat ihmiset. Näillä kolmella ylimmällä kategorialla ei ole Suomessa vielä markkinoita.

– Niin, ei vielä. Tavoitteeni on  luoda Suomeen markkinat myös laadukkaille ja kalliimmille huonekaluille.  Puhutaan esimerkiksi yli 2000 euron hintaisista tuoleista. Ne kestävät sekä käyttöä että katseita.

Sama ajatus pätee hänen mielestään myös siihen, miten Suomi saadaan nousuun.

– Suomalaista työvoimaa pidetään kalliina. Se voi olla kallista, jos tavoitteena on tehdä paljon ja halpaa. Emme pysy kilpailukykyisinä moniin muihin maihin verrattuna. Vahvuuksia meidän pitää hakea erityisosaamisesta. Siis erikoistua ja kehittyä siinä mahdollisimman hyväksi. Tehdään sellaista, mitä muualta ei saa.

Heikkisen päättäväisyys ja kunnianhimo näkyy myös verstaan ulkopuolella. Hän on taekwon-don Euroopan mestari. Ehkä jonain päivänä hän on myös Euroopan paras puuseppä?

– Barnsleyn verstas tuottaa parhaita seppiä ja mm. World Skills-käsityökilpailun voittajia. Onnistuin tekemään heihin suuren vaikutuksen ja se nosti itsevarmuuden pilviin. Jos joku osaa tehdä paremmin, niin minun pitää petrata sitten lisää. Joten kyllä, tavoitteeni on olla myös Euroopan tasolla kärkikastissa.

Petteri Parkkisenniemi

Nuori lahjakkuus sai Stradivariuksen

Kasmir Uusitupa, lupaava 19-vuotias viulisti, sai keskiviikkona Pohjola Pankin Taidesäätiön arvokkaimman soittimen, Antonio Stradivarin kultaisen kauden viulu ”Iiriläisen” vuodelta 1702.

Kasmir Uusitupa sai jo vuonna 2013 soitettavakseen Taidesäätiön Silvestre-viulun. Asiantuntijoista koostuva säätiön jousitoimikunta valitsi laajasta ja ansioituneesta hakijajoukosta Stradivariuksen saajaksi Uusituvan, jonka viimeaikainen edistyminen ja saavutukset vakuuttivat toimikunnan.

– Stradivariuksen kaltainen huippusoitin haastaa. Se houkuttelee soittajan ottamaan kaiken taitonsa ja lahjakkuutensa käyttöön ja kehittymään sitä kautta viulistina. Toimikunta näkee Uusituvassa valtavasti oikeanlaista potentiaalia. Hän on teknisesti taitava ja hyvin lupaava, perustelee Taidesäätiön asiamies Tuire Jäkkö.

Salla Salovaara haastatteli Kasmiria lahjakkuudesta ja viulun soistosta.

This embed is invalid

Lue lisää lahjakkuudesta aikaisemmasta jutustamme.