Aihearkisto: Talouden näkymät

Mikä kumma näitä korkoja oikein riivaa?

Vai pitää sitä tätä nykyä maksaa siitä ilosta, että voi lainata rahaa Suomen valtiolle?

Kuulostaa oudolle, mutta pitää paikkansa. Suomen valtion (kuten monen muunkin valtion) sijoittajille myymien joukkolainojen korot ovat todellakin negatiiviset aina 6-vuoden maturiteettin asti ääriesimerkkinä Sveitsi, jonka 3-vuoden valtionlainan korko on -1% (kyllä, miinus yksi). Tämän lisäksi rahamarkkinakorot, eli ”Euriborit”, ovat nekin kaikki negatiivisia.

Negatiivinen korko, ”mitä ihmettä?”-kysyy joku ja syystäkin. Negatiivinen korko tarkoittaa sitä, että lainanantaja, ei lainanottaja, joutuu maksamaan korkoa, eli Suomen valtion myydessä joukkolainan sijoittajlle negatiivisella korolla, maksaa sijoittaja käytännössä korkoa siitä ilosta, että saa lainata rahaa Suomen valtiolle.

Miten tällaiseen luonnonvastaiseen tilanteeseen on tultu? 

Globaali korkotaso on ollut laskevalla trendillä jo 80-luvun alkupuolelta asti. Tähän on vaikuttanut monta syytä, joista eräs merkittävä on vuotuisen inflaation jatkuva aleneminen, samoin kuin tämän aiempaa matalampi heilunta eli volatiliteetti. Alhainen volatiliteetti merkitsee parempaa ennustettavuutta ja korkosijoittajan maailmassa tällöin vaaditaan pienempää korvausta riskinotosta, eli matalampaa korkoa.

Inflaatio syö rahan ostovoimaa ja osittain korko on korvausta tästä. Jos inflaation uskotaan pysyttelevän aisoissa ja matalana, ei sijoittaja vaadi yhtä korkeaa korkoa kuin korkean voimakkaasti heiluvan inflaation ilmastossa, joka saattaisi syödä hänen sijoituksensa ostovoiman hetkessä.

Inflaatiodataa Euroopan keskuspankin sivulla

Inflaatio on globaalisti hyvin alhainen ja keskuspankkien pelkona finanssikriisin jälkeen onkin ollut ja on edelleen deflaatio, eli hintojen aleneminen, jolla olisi vaikutusta sekä velkojen nykyarvoon, että kulutukseen. Euroopan keskuspankki on leikannut ohjauskorkoaan kasvuakin tukeakseen negatiiviseksi, kuten moni keskuspankki. Lisäksi on toteutettu joukkolainojen osto-ohjelmia, jotka entuudestaan painavat korkoja negatiivisiksi myös pitemmissä kuin rahamarkkinakoroissa. Keskuspankit pyrkivät pakottamaan varoja talouskasvua tukeviin kohteisiin.

Sääntely, tuo finanssialan uusi supertyöllistäjä, on myös osaltaan lisännyt kysyntää korkean luottokelpoisuuden vakuusmateriaalissa, kuten Suomen valtionlainoissa jälleen painaen korkotasoa alemmas. Tämän lisäksi korkea velka, matala kasvu sekä vaihtotaseiden kumulatiiviset ylijäämien kertyminen tiettyihin maihin ohjaavat varoja erityisesti valtionlainamarkkinoille.

Miksi kukaan haluaisi maksaa antaakseen lainaa?

Erinomainen kysymys. Tuskin kukaan tätä tekisikään, jos tarjolla olisi vähäriskisiä vaihtoehtoja. Negatiivisen koron vaihtoehdot merkitsevät käytännössä valuutta-, korko- tai luottoriskejä, joiden lisääminen loputtomasti ei ole järkevää sekään. Vaikka käteisestä ei negatiivista korkoa joudu maksamaan, ei toistaiseksi Roope Ankan rahasäiliöitä ole nähty rakennettavan. Laskelmien mukaan yksi kuutiometri pian lakkautettavia 500 euron seteleitä olisi arvoltaan noin 330 miljoona euroa.

Milloin tilanne muuttuu?

Historiallisesti talouskasvun kiihtyminen on johtanut korkeampaan inflaatioon ja keskuspankkien ohjauskorkojen nostoihin. Jos markkinahinnoittelua on uskominen (usein ei ole…) kolmen kuukauden Euribor nousee nollan päälle nykyiseltä -0.2%:n tasoltaan vasta maaliskuussa 2019, eli pysyttelisi negatiivisena vielä kolme vuotta. Toivottavasti markkinat kuitenkin ovat väärässä tästä, koska tämä tulema merkitsisi melkoisella varmuudella sitä, että taloustilanne pysyttelisi heikkona, ellei jopa nykyistä heikompana vielä vuosia.

Korkosijoittajan kannalta tilanne on ikävä. On vaikeaa nähdä todellista arvoa etenkään negatiivisen koron omaavissa valtionlainoissa, vaikka korkotason edelleen aleneminen yhä syvemmälle fantasiamaailmaan ei mahdotonta olekaan.

Ennen inflaatio oli keskuspankeille pelottava peikko, nyt se on ystävä, joka ei piittaa kutsuista.

 

Harri Kojonen

Kehittyvät markkinat sijoittajien suosikkialipaino

Viime vuosien markkinakehitys on ajanut sijoittajia yhä voimakkaammin samoihin leireihin. Tyypillisessä osakesalkussa ylipainossa ovat esimerkiksi kuluttajatuotteet ja finanssiosakkeet. Alipainoissa sen sijaan ovat energia ja perusteollisuuden nimet ja vuosien heikon kehityksen seurauksena erityisesti kehittyvät markkinat.

Mitkä tekijät ovat kehittyvien markkinoiden alipainon ja heikon kehityksen taustalla? Perinteisesti on ajateltu, että kehittyvillä markkinoilla on demografian ja vaurastumisen ansiosta edellytykset länsimaita selvästi nopeampaan talous- ja tuloskasvuun. Viime vuodet osoittavat kuitenkin, että nopeampaa kasvuvauhtia on yhä vaikeampaa ylläpitää.

Useat kehittyvät taloudet tarvitsevat globaalia kasvua polttoaineekseen. Kiinan väistämätön kasvuvauhdin hidastuminen ja länsimaiden kykenemättömyys nostaa kasvua finanssikriisiä edeltävälle tasolle ovat ajaneet kehittyvät taloudet hidastuvalle uralle. Tällä on ollut vaikutuksensa monen maan budjetti- ja vaihtotaseille, jotka ovat aiempaa heikommalla tolalla, eikä lisävelkaantumisella ole monessakaan tapauksessa mahdollista vauhdittaa kasvua.

Monelle kehittyvälle taloudelle raaka-ainetuotanto on elintärkeää. Öljyn ja teollisuusmetallien hintojen laskulla on raaka-ainetuottajien lisäksi vaikutuksia myös muihin kehittyviin talouksiin. Vaikutukset muualle tulevat lähinnä pääomavirtojen muodossa raaka-ainetuottajien kotiuttaessa viime vuosien sijoituksiaan maailman osake-, korko- ja kiinteistömarkkinoilta budjettiaukkojen paikkaamiseksi. Tämä lisää rahoituksen hintaa ja vähentää likviditeettiä useilla markkinoilla. Monin paikoin vaikutuksia tulee myös esimerkiksi arabimaissa vierastyöntekijöinä olleiden ihmisten aiempaa pienempinä rahalähetyksinä kotijoukoille.

Toinen sijoittajia karkottava kehityssuunta on viime vuosien lisääntyneet poliittiset riskit, kuten Brasilian yhä laajeneva korruptioskandaali, johon valtaa pitävä presidenttikin on sotkeentunut. Toisaalla Venäjän ja Ukrainan tapahtumat, sitä seuranneet Venäjän sanktiot sekä Turkin ongelmat sisäpolitiikassa ja naapurisuhteissa rikkovat luottamusta. Vaikka nämä ovat vain muutamia esimerkkejä kehittyvillä markkinoilla sinänsä tyypillisistä ongelmista poliittisella rintamalla, eivät ne ole omiaan lisäämään sijoittajien halukkuutta sijoittaa kyseisille markkinoille.

Merkittävän riskin kehittyvillä markkinoilla muodostavat myös markkinaregulaatio ja -rakenteet. Esimerkiksi viranomaisten toimet Kiinan levottomilla valuutta- ja osakemarkkinoilla ovat osoittaneet, että toimintaa avoimilla markkinoilla vasta harjoitellaan ja vahinkoja sattuu. Valuuttakurssipolitiikka on hapuilevaa, eikä sen tarkoitusperiä ole kyetty kommunikoimaan markkinoille. Lisäksi osakemarkkinoiden stabilointitoimet käsittävät mm. osakkeiden myyntikieltoja sekä kaupankäynnin lopetuksia määrittelemättömäksi ajaksi. Nämä epävarmuudet ovatkin saaneet markkinatoimijat siirtämään pääomia muille markkinoille, mistä aiheutuu vain lisää ongelmia.

Hyviä perusteita kehittyvien markkinoiden alipainotukselle on siis helppo keksiä ja näin ollen kehittyvien markkinoiden alipainottamisesta on tullut yksi markkinoiden yleisimpiä näkemyksiä. Pääomavirta ulos kehittyviltä osakemarkkinoilta on ollut erittäin suurta ja tällä hetkellä sijoittajien alipainot kehittyvillä markkinoilla ovat suurempia kuin kertaakaan 2000-luvulla. Tämä on myös painanut kursseja siinä määrin, että arvostuskertoimet eivät ole kovinkaan kaukana historiallisista pohjatasoista. Mikäli öljyn hinnassa olisi havaittavissa vakautumista tai pientäkin nousua ja samalla globaalissa talouskasvussa nähtäisiin merkkejä vauhdittumisesta nykyisiltä erittäin vaimeilta tasoilta, koettaisiin todennäköisesti myös kehittyvien markkinoiden osakkeissa erittäin rajuja nousujaksoja sijoittajien ottaessa alipainoja kiinni. Vastaavia liikkeitä voidaan nähdä yksittäisissä markkinoissa, mikäli poliittisella rintamalla tapahtuisi positiivisia käänteitä.

Pysyvämpään positiiviseen kehitykseen kehittyvät markkinat tarvitsee kuitenkin selvän vauhdittumisen globaalissa talouskasvussa sekä vähintään uskottavan stabiloitumisen raaka-aineiden hinnoissa. OP Varallisuudenhoito pitäytyy edelleen strategisessa alipainossa kehittyvien markkinoiden osakkeissa, vaikka yksittäisissä maissa houkuttelevia mahdollisuuksia onkin nähtävissä. Tällä hetkellä näemme tuottopotentiaalia talouksiaan uudistavissa Intiassa ja Indonesiassa sekä arvostukseltaan edullisissa Kiinassa ja Taiwanissa. Myös Yhdysvaltojen kulutuskysynnästä hyötyvän Meksikon osakkeet houkuttelevat sijoituskohteena.

Fed markkinan ja talousdatan välisessä ristiaallokossa

Yhdysvaltojen keskuspankki Fed aloitti koronnostosyklin joulukuussa vedoten vahvaan talous- ja työllisyyskehitykseen. Markkinoilla oli jo aiemmin odoteltu Fedin rahapolitiikan kiristymissyklin alkamista, mikä näkyi Yhdysvaltain dollarin trendinomaisena vahvistumisena. USA:n talouden merkitys on korostunut entisestään globaalin talouden ajurina suuren kokonsa ja kehittyvien maiden hidastuneen talouskasvun ansiosta. Toisaalta vahvan dollarin sivuvaikutukset ovat nousseet talousnäkymien selkeiden erojen takia merkittäväksi huoleksi kehittyvien maiden omatessa suuren määrän dollarimääräistä velkaa ja vahvan dollarin ruokkiessa pääomien pakenemista näiltä markkinoilta.

Fedin tavoitteena on yhä jatkaa rahapolitiikan kiristämistä, mistä syystä Fedin jäsenet indikoivat joulukuussa 2015 edelleen neljää koronnostoa tämän ja ensi vuoden aikana. Markkina on jo pidemmän aikaa kyseenalaistanut, monesti hyvällä menestyksellä, Fedin koronnosto-odotuksia. Markkinaturbulenssin myötä Fed on joutunut enenevissä määrin kiristyvän työmarkkinan ja rahoitusmarkkinoiden väliseen ristiaallokkoon.

Fedin rahapolitiikan kiristämisen tielle on noussut muun muassa:

  • Energiahintojen lasku painaa inflaatio-odotuksia kyseenalaistaen Fedin inflaatiotavoitteen saavuttamisen
  • Taalan vahvuus painaa erityisesti vientivetoisen teollisuuden luottamusta ja täten myös talousnäkymiä
  • USA:n talouden kasvaneet ulkopuoliset riskit kehittyvien maiden heikentyneiden talousnäkymien myötä

Fed vetäytyi syksyn aikana jo kertaalleen koronnostojen tieltä vedoten Kiina-riskeihin, joten tilanteen toistuminen ei ole poissuljettu. Näin etenkin silloin, jos nyt nähtävä markkinaturbulenssi jatkuu vielä pidemmän aikaa.

USA:n työmarkkinoiden näkymät jatkuvat kuitenkin positiivisina ja kotitalouksien käytettävissä olevat tulot saavat tukea energiahintojen laskusta. Nähtäväksi jää, heijastuuko teollisuuden luottamuksen heikkous elintärkeisiin palvelu- ja kuluttajasektoreihin.

Koko muu maailma elvyttää ja Fed kiristää rahapolitiikkaansa, joten ottiko Fed liikaa etunojaa poistumalla nollakorkoympäristöstä? Ainakin markkina kyseenalaistaa voimakkaasti koronnosto-odotusten kutistuttua kuluvan vuoden osalta alle yhteen nostoon.

 

Mikä saisi markkinoiden turbulenssin rauhoittumaan?

Alkaneen vuoden kehitys osakemarkkinoilla on ollut tyrmäävä, kun kalvava epävarmuus on korvannut nollakorkoympäristössä vallinneen tuottojen metsästyksen. Suuret osakemarkkinaindeksit ovat laskeneet voimakkaasti, kun Kiinan rahoitusmarkkinoiden turbulenssi, öljyn hinnan romahdus sekä kasvupelot ovat iskeneet voimalla riskinottohaluihin. Myyntipainetta ovat pitäneet yllä myös raaka-ainetalouksien vararahastot ja sijoitusyhtiöt, jotka ovat myyneet omaisuutta budjettivajeiden tilkkeeksi. Korko- ja valuuttamarkkinoilla vuoden alku on ollut osakemarkkinoita rauhallisempi, vaikka kehittyvien maiden valuutat sekä heikompilaatuiset yrityslainat ovat saaneet osansa markkinoiden pahasta olosta jo ennakkoon.

Leikkasimme osakeylipainoamme tammikuun alussa osittain pitkälti edellä mainittujen syiden vuoksi. Osakkeiden korjausliike on kuitenkin ollut selvästi odotuksiamme voimakkaampi. Myrskyn silmässä katsomme kuitenkin eteenpäin ja arvioimme, mitkä tekijät määrittelevät markkinoiden suunnan lähitulevaisuudessa ja onko viime viikkojen kehityksellä kauaskantoisempia seurauksia.

Vaikka positiiviset uutiset ovat olleet harvassa, uskomme, että seuraavien epävarmuuksien hälveneminen tukisi markkinoiden tunnelmaa ja elvyttäisi sijoittajien kolhittua riskinottohalukkuutta.

Globaalin taantuman väistäminen: Kasvupelkojen ytimessä ovat nyt Kiina, Yhdysvallat, Latinalainen Amerikka sekä öljyntuottajamaat. Heikkous keskittyy teollisuuteen ja teollisuudessa erityisesti energia- ja metalliteollisuuteen. Öljyn hinnan vakautuminen ja teollisuuden ostopäällikköindeksien vahvistuminen lujittaisivat markkinoiden uskoa siihen, että hauras globaali noususuhdanne ei ole päättymässä ennenaikaiseen kuolemaan.

Keskuspankkien tuki: Keskuspankeilla on ollut elintärkeä rooli finanssikriisin jälkeisessä maailmantalouden ”jälleenrakentamisessa”. Nollakorot ja runsas likviditeetti on helpottanut toipumista vaikeimmasta maailmanlaajuisesta taantumasta sitten 1930-luvun. Viestit siitä, että Yhdysvaltain, Kiinan, Euroopan ja Japanin keskuspankit olisivat valmiita reagoimaan heikentyneisiin inflaationäkymiin odotettua elvyttävämmällä rahapolitiikalla, olisivat markkinoille positiivisia signaaleja.

Globaalien pääomavirtojen rauhoittuminen: Keskuspankkien voimakas elvytys on pitänyt systeemiriskin matalana, mutta erityisesti Kiinan pääomapako ja raaka-ainetalouksien vararahastojen ja sijoitusyhtiöiden omaisuusmyynnit aiheuttavat nyt paineita likviditeetille ja yritysten rahoitusympäristö on kiristynyt erityisesti kehittyvillä markkinoilla. Öljyn hinnan vakiintuminen, Kiinan pääomavirtojen rauhoittuminen sekä juanin voimakkaiden heikkenemisodotusten hälveneminen olisivat positiivista paitsi Kiinalle, myös globaalille riskisentimentille.

Erittäin vaikean alkuvuoden jälkeen sijoitusmarkkinoiden pessimismi on nyt suurta. Arvioimme tilannetta kuitenkin rauhallisesti ja mikäli maailmantalous jatkaa kasvuaan, keskuspankit pysyvät markkinoiden tukena eikä rahoitusjärjestelmän vakaus ole uhattuna, on sijoitusvirroilla edellytykset kääntyä takaisin kohti korkeampiriskisiä omaisuusluokkia. Mikäli näin ei kuitenkaan tapahtuisi, olisi käynnissä todennäköisesti sijoituskohteiden uudelleenhinnoittelu vaimean reaalitalouden kehityksen valossa, ilman elvytyksen luomaa lupausta paremmasta.

Öljyn hinta hermostuttaa Venäjällä, korruptio jatkuu toisessa polvessa

Venäjä palasi pitkiltä uuden vuoden vapailtaan synkkiin talousnäkymiin. Ensimmäisen työviikon aikana ministerit ja talouseliitin edustajat ovat kilvan ennustaneet, kuinka alas öljyn hinta ja ruplan kurssi voivat painua. Ikään kuin kansaa haluttaisiin valmistella huonoimman mahdollisen skenaarion toteutumiseen alkaneena vuotena. Tuntuu kuin koko maa hengittäisi öljynhinnan tahtiin. Rupla seuraa tiukasti öljyn hintaa, kaikki muut ajurit ovat enää pelkkää taustakohinaa. Ministerien ulostulon takana on ilmiselvää paniikkia siitä, että mitä nykytasolta vielä laskeva öljyn hinta aiheuttaisi valtiontaloudelle. Ministeriöille on annettu tehtäväksi löytää 10 % säästöt valtion menoihin ja sopeuttaa budjetti 30 dollarin barrelihinnalle. Öljy-yhtiöitä käskettiin joulukuussa suorittamaan stressitestit 30 dollarin barrelihinnalla. Suuret venäläiset öljyntuottajat vakuuttelevat kestävänsä jopa 15-20 dollarin hintatason. Kannattavuus pystytään säilyttämään ruplamääräisesti kotivaluutan rajun heikentymisen takia, mutta se edellyttää säästökuureja ja uusien investointien jäädyttämistä.

Öljyntuotannon verotus muodostuu Venäjällä siten, että suurimman riskin öljynhinnan laskusta kantaa valtio – mitä alhaisempi hinta, sitä alhaisempi vienti- ja kaivannaisveron aste yhtiöille on. Kun hinta painuu alle 15 dollarin barrelilta, on verotusaste käytännössä nolla. Se on taso, jolla valtion reserveihin ei kerry sentin senttiä. Valtio tarvitsee kipeästi kovaa valuuttaa, jotta valuuttareservit eivät hupenisi vuodessa parissa. Vain reilu kuukausi sitten presidentti Putin allekirjoitti valtion budjettiesityksen, joka perustuu Urals-öljyn 50 dollarin barrelihinnalle ja jolla budjettivaje olisi 3 %. Nyt budjetin perusta näyttää lähinnä fantasialta. Ministerien paniikille on siis syynsä ja hermostuneisuutta lisää syyskuun puolessa välissä järjestettävät duuman vaalit.

Valtiojohdon tyynnyttelevät puheet, joissa vakuuteltiin pahimman olevan jo takana, ovat parissa kuukaudessa muuttuneet melkein päinvastaisiksi. Valtiojohdon uskottavuutta ei lisää loppuvuoden korruptioskandaalit, jotka osaltaan lisäävät venäläisten apatiaa sen suhteen, että mikään ei muutu korupuheista huolimatta. Kansainvälisiin uutisiinkin pääsi Putinin (väitetyn) tyttären Jekaterina Tihonovan ja hänen miehensä Kirill Shamalovin tarina. Shamalov on Venäjän uusin dollarimiljardööri, Putinin varainhoitajapankin omistajan poika. On miljoonatalo Rivieralla, vävypojan bisneksille korvamerkittyä rahaa valtion hyvinvointirahastosta ja Tihonovalla hieno johtajan pesti Moskovan valtiollisessa yliopistossa. Eliitin ryvettyneisyys voi pulskasti jo toisessa polvessa. Mitään ei ole tietenkään virallisesti myönnetty.

Puolustusministeri Sergey Shoigulta paljastui 18 miljoonan dollarin kartano Moskovan liepeiltä. Melkein hehtaarinkokoisen tontin omistus on virallisesti kulkenut Shoigun tyttäreltä vaimon siskolle. Tätä poliittisesti puhtoista ja valtiota vuodesta 1991 palvellutta puolustusministeriä on jopa veikkailtu Putinin perintöprinssiksi.

Suurin skandaali oli kuitenkin pääsyyttäjä Juri Tshaikan ympärille kiertynyt vyyhti, josta kertova 45 minuutin dokumentti on Youtubessa saanut yli 4 miljoonaa katsojaa. Tshaikan poikien ja lähipiirin toimet saavat kyynisimmänkin Venäjästä kaiken tietävän katsojan hämilleen. Syypääksi Tshaika nimitti Venäjältä karkotetun amerikkalaisen liikemiehen Bill Browderin, joka Tshaikan mukaan oli teettänyt filmin oppositiojohtaja Aleksey Navalnyilla tilaustyönä. Kuka sellaista uskoisi? Valtionjohto on lakaissut skandaalit maton alle. Duuma otti tällä viikolla käsittelyyn lakiehdotuksen, joka kieltää bisnekset valtion korkeiden virkamiesten lapsilta – muodon vuoksi. Putin allekirjoitettavaksi laki tuskin etenee.

Mireta Sivonen

Kantaako Yhdysvaltain talous markkinoita Fedin nostaessa korkoja?

Olemme tänään julkaisseet kevätkauden 2016 Sijoitusstrategian, joka luotaa markkinoiden näkymiä vuoden alkupuoliskolle. Suhtaudumme riskinottoon ja osakesijoituksiin maltillisen positiivisesti. Globaalisti tarkastellen keskuspankit pysyvät edelleen elvyttävällä kannalla rahapolitiikassaan, emmekä koe Fedin maltillista koronnostotahtia merkittäväksi uhaksi riskisentimentille. Houkuttelevilta näyttävät erityisesti suomalaiset ja eurooppalaiset osakkeet, jotka saavat tukea heikosta eurosta, EKP:n toimista ja euroalueen piristyvästä kulutuskysynnästä. Eurooppalaisosakkeilla on paitsi edellytyksiä korkeammille arvostuskertoimille, myös vahvistuville tulostasoille. Yhdysvaltalaisosakkeiden osalta näkymät ovat suhteellisesti vähemmän houkuttelevat. Niiden tuottoedellytyksiä rajaavat vahvan dollarin myötä heikkenevät vientinäkymät, nousevat korot ja korkeahkot arvostustasot.

Globaali talous kasvaa arviomme mukaan trendikasvua hitaammin myös vuonna 2016, mutta globaalia talouskehitystä leimaavat eri alueiden hyvin erivaiheiset taloussyklit. Yhdysvaltain talouskasvu säilynee vakaana vahvan yksityisen kulutuksen turvin, vaikka vahvan dollarin negatiiviset vaikutukset näkyvätkin teollisuudessa yhä selvemmin. Mielestämme on vielä aivan ennenaikaista puhua Yhdysvaltain talouden nousukauden päättymisestä. Euroalueen talouskasvu piristynee hieman kuluvana vuonna elvyttävän rahapolitiikan, valuuttakurssin ja kuluttajasektorin vedolla.

Kehittyvien maiden näkymät säilyvät yleisesti edelleen hauraina johtuen raaka-aineiden hintojen laskusta. Kiina-riskit ovat nousseet uudelleen markkinoiden keskiöön, mutta emme näe Kiinan makrokuvan muuttuneen dramaattisesti viime syksystä – talouskasvu hidastuu, mutta merkkejä romahduksesta ei ole näköpiirissä. Raaka-aineiden hintakehitys jatkuu haastavana, mutta arvioimme hintatason löytävän pohjansa vuoden puolivälin paikkeilla.

Eurooppalaisista osaketoimialoista houkuttelevimpia ovat mielestämme matkailu, kotitaloustarvikkeet, rakentaminen ja yhdyskuntapalvelut. Pessimistisemmin suhtaudumme kiinteistöihin, ruoka- ja juomateollisuuteen, teknologiaan ja viestintään.

Kotimaisissa osakkeissa sijoittajan kannattaa mielestämme suosia yhtiöitä, jotka pystyvät hyödyntämään heikentyneen euron myötä parantunutta vientikilpailukykyä ja joiden kysyntänäkymiä tukevat muutenkin globaalit trendit. Toisekseen, talouskasvun säilyessä normaalia hitaampana kannattaa antaa arvoa yhtiöille, joiden arvostustaso on maltillinen ja jotka pystyvät vahvistamaan tuloskuntoaan sisäisin toimin. Kolmanneksi arvioimme tulosvakautta ja korkeita osinkoja tarjoavien osakkeiden olevan yhä arvossaan korkotason liikkuessa nollan tuntumassa. Näiden kriteereiden ohella on edelleen syytä olla varuillaan hyvin raaka-ainesidonnaisten yhtiöiden kohdalla, sillä emme näe öljyn ja metallien hinnoissa nopeaa elpymistä.

Jos mielenkiintosi heräsi, kannattaa perehtyä tänään ilmestyneeseen Sijoitusstrategia-julkaisuumme, joka löytyy osoitteesta www.op.fi/tutkimus. Tutustu myös Sijoita Suomeen -kampanjaan ja sen etuihin osoitteessa www.op.fi/suominousuun.