Mikä on sijoituksen kannalta tärkeämpää pitkällä aikajänteellä, kulu vai tuotto? Taloussanomissa 11.1.2016 nostettiin esille Suomi-rahastojen kuluja ja tuottoja tietyllä näkökulmalla. Tuon tässä esille muita näkökulmia.
#SijoitaSuomeen-hankkeen idea ei ole hintojen lasku, vaan Suomen talouden vauhdittaminen kotimaista omistajuutta kasvattamalla. Hankkeen tarkoitus on edistää suomalaista omistajuutta erityisesti suoran osakeomistamisen ja toissijaisesti rahastojen kautta. Maksuttomalla sijoitustutkimuksella haluamme parantaa suomalaisten talouslukutaitoa. Osakevälityksen ja -tutkimuksen maksuttomuus ovat määräaikaisia ja Suomi-rahastojen pysyvä merkintäkulun poistaminen koski kertamerkintöjä. Jatkuvassa säästämisessä merkintäkuluja ei ole ollut useaan vuoteen.
Itse rahastovertailussa verrataan keskenään hyvin erilaisia Suomi-rahastoja. Joukossa on aktiivisesti hoidettuja rahastoja, aktiivisesti hoidettuja instituutiorahastoja, passiivisia indeksirahastoja ja niistäkin omia instituutiosarjojaan. Lisäksi tyylilajeja on erilaisia: on laajaa yleisindeksi-näkökulmaa, osinkoyhtiöitä, arvoyhtiöitä sekä pien- tai jopa mikroyhtiöitä.
Kaikki nämä on laitettu yhteen muottiin ja erityyppisten rahastojen juoksevista kuluista on laskettu keskiarvot. Vertailutapa kohtelee kulujen osalta hyvin erilailla eri toimijoita, joiden tuotteiden määrät ja tyypit vaihtelevat. Rahastovertailuissa olisi informatiivisempaa vertailla tarkemmin samantyylisiä rahastojen keskenään ja omasta mielestäni mieluummin niitä tuottoja. Niitähän minä ja moni asiakaskin haluaa.
Kuluista kun puhutaan, on aivan luonnollista, että passiivisilla indeksirahastoilla kustannukset ovat alhaisempia. Niin se kuuluukin olla. Mutta mikäli sijoittaja haluaa kotimaiselta osakemarkkinalta erilaisia tyylisuuntia, monessa tapauksessa indeksirahaston tekeminen on haasteellista, esimerkiksi likviditeetin puuttumisen vuoksi tai tekeminen voi olla jopa mahdotonta koko vertailuindeksin puuttumisen vuoksi.
Artikkelissa kaikkien rahastojen tuottoja on verrattu OMX Helsinki Cap indeksiin, vaikka kaikkien rahastojen vertailuindeksi ei ole kyseinen yleisindeksi. Esimerkiksi OP-Suomi Pienyhtiöt on voittanut vertailuindeksinsä viiden vuoden aikajänteellä keskimäärin lähes viidellä prosentilla vuodessa. Pienyhtiö-rahastoa, jota on pakko hoitaa aktiivisesti, on verrattu laajempiin rahastoihin, joita on mahdollisuus hoitaa passiivisesti. Lopulta jos haemme vain alhaisinta kulua, niin kotimaisen sijoittajan erilaiset rahastovaihtoehdot poistuvat ja jäljelle jää vain indeksirahastoja.
Vertailuissa haetaan useimmiten voittajia ja tässä vertailussa sijat jaettiin alhaisten kulujen mukaan. Jos vertailun tekisi samaisen marraskuun Rahastoraportin viiden vuoden tuottoja vertailemalla, niin OPn Suomi-rahastot saavat yhteensä 32 eri rahaston joukossa sijat 8,10,12 ja 17. Emme voi olla täysin tyytyväisiä omaan suoritukseemme aktiivisena salkunhoitajana, mutta olemme selkeästi rahastojen parhaassa päässä tuoton perusteella.
OP ei ole myöskään unohtanut indeksisijoittajia, meiltä löytyy tällä hetkellä indeksirahastot Pohjoismaihin (hyvää hajautusta monelle kotimaiselle sijoittajalle), Pohjois-Amerikkaan, Eurooppaan ja Aasian. Lisäksi on hyvä muistaa, että kaikki henkilöasiakkaamme saavat myös Suomi-rahasto-omistustensa arvoista OP-bonuksia 0,25% vuosittain.
Vaikka emme nyt voittaneetkaan tätä vertailua, koen positiivisena tässä sen, että #SijoitaSuomeen -hankkeemme myötä vertailu tehtiin ja yleisesti Suomeen sijoittaminen sai lisää näkyvyyttä. Kotimaiset pörssiyhtiöt kaipaavat uusia kotimaisia omistajia. Ihan meitä kaikkia.
Joakim Reinius