Aihearkisto: Trendit ja ilmiöt

Väärinymmärretty ja väärin kohdeltu Venäjä

Rion olympialaiset antoivat hyvän päivityksen Venäjän kokemasta epäreilusta ja väärästä kohtelusta koko muun maailman suunnalta. Seurasin kisoja venäläisiltä kanavilta ja lähetyksissä, joissa selostajat tietenkin puivat loputtomiin Venäjän doping-tuomiota, käytiin myös pitkiä filosofisia keskusteluja Venäjän ainutlaatuisuudesta ja saavutuksista. Välillä taustalla pyörineet kisat unohtuivat kokonaan. Nämä polveilevat keskustelut kuvastivat kuitenkin hyvin venäläisten tämänhetkistä tarvetta tulla ymmärretyiksi.

Koska venäläiset ovat jo vuositolkulla kuunnelleet valtiollisen median Venäjän ja lännen vastakkainasetteluun perustuvaa propagandaa, on monen venäläisen vaikea ymmärtää, että koko muu maailma ei puhu Venäjästä jatkuvasti. Ero takavuosiin on se, että venäläiset heittäytyvät nopeasti maailmanpolitiikkaa käsittelevissä keskusteluissa hyökkäyskannalle. Ehkä Venäjä erehtyi hieman yhdessä asiassa, mutta entä sitten lännen toiminta kymmenessä muussa? Venäläisten kannoissa on myös aimo annos uhrimentaliteettia – vika ei ole Venäjässä vaan kyse on erityisesti USA:n masinoimasta ajojahdista. Rion kisojen päättäjäispäivänä ykköskanava ”Pervyj” esitteli pääuutisissaan ”todellisen” mitalitaulukon, jossa doping-ajojahdin takia poissuljetut venäläisurheilijat olivat saaneet ansaitsemansa. Siinä ei epäröity laittaa kultamitaleita uusjakoon.

Venäläisten kanssa väittelyihin joutuessa useimmiten riittää, että yksinkertaisesti kuuntelee. Muuten huomaa joutuvansa puolustelemaan koko EU:n ja USA:n ulkopolitiikkaa laajalla rintamalla. Ennen venäläiset myös vitsailivat oman maansa hieman vinksallaan olevista puolista. Nyt kuulen sitä ulkomaalaisena paljon vähemmän.

Ymmärryksen ja arvostuksen janoaminen ei välttämättä ole merkki varauksettomasta Putinin tuesta. Silti se on yhdistävä tekijä myös niiden joukossa, jotka pitävät koko valtakoneistoa vastenmielisinä rosvoina. Aikalailla kaikki ovat sitä mieltä, että Venäjä ei ole viime vuosikymmeninä saanut ansaitsemaansa arvostusta maailmalla.

Väittelyihin liittyy myös iso kulttuuriero maidemme välillä – venäläiset tuulettavat mielipiteitään avoimesti, eikä arkaile tarttua hyvinkin lyhyen tuttavuuden jälkeen aiheisiin, jotka meillä koetaan yksityisiksi. Minulta on parin minuutin tuttavuuden jälkeen kysytty sekä kuukausipalkkaa että avioliiton tilaa.

Kulttuurieroista puhuminen tuntuu kliseiseltä ja kuluneelta, mutta viime aikoina olen pohtinut asiaa usein, koska Venäjä on liukunut kauemmas myös läntisestä talousyhteisöstä. Olen itsekin urani aikana ollut todistamassa läjäpäin tilanteita, joissa puutteellinen liiketoimintaympäristön ja vastapuolen realiteettien ymmärtäminen on johtanut syviin ja kalliisiin väärinymmärryksiin. Nyt osaan jo ennakoida tilanteet, joissa osapuolet puhuvat eri kieltä.

Venäjän kanssa toimiessa – ja tämä pätee ihan yhtä hyvin muihin kehittyviin markkinoihin – tarvitaan osaajia, jotka jaksavat jumpata välikäsinä ja tulkita asiaa molempien osapuolten kannalta, kirkastaa tilanteen ja viedä sitä kohti nopeampaa ratkaisua. Venäjällä siihen liittyy yleensä raskas byrokratia. Mutta yhtälailla olen venäläisille monesti joutunut selittämään, miksi Suomessa kaikki on niin hidasta. Heidän on vaikea ymmärtää, miksi tapaaminen onnistuu vasta kolmen kuukauden päästä ja miten helpolta tuntuvan päätöksen tekemiseen menee puoli vuotta.

Myyntiä ja kauppoja tehdessä on hyvä pitää nöyryys mielessä. Kolmen pointin pitchaus ei välttämättä toimi, jos venäläinen vastapuoli vain haluaa tulla kuulluksi ja tuntea itsensä tasavertaiseksi. Venäläinen ystäväni, joka oli monta vuotta johtoasemassa yritysoston jälkeisessä haltuunotossa, ihmetteli viimeksi tavatessamme, että miksi venäläiset saivat kaikki haukut niskaansa pieleen menneessä integraatiossa. Hänen mielestään oli kohtuutonta, että epäonnistuminen pistettiin Venäjän bisnesmaailman vääristymien ja petollisten venäläisten piikkiin, kun suomalainen osapuoli samanaikaisesti sortui Venäjän toiminnoissaan moneen oppikirjavirheeseen. Jos ei muuta, niin tehdyistä virheistä pitää ottaa oppia. Nykyisessä taloustilanteessa niihin ei yksinkertaisesti ole varaa.

Mikä kumma näitä korkoja oikein riivaa?

Vai pitää sitä tätä nykyä maksaa siitä ilosta, että voi lainata rahaa Suomen valtiolle?

Kuulostaa oudolle, mutta pitää paikkansa. Suomen valtion (kuten monen muunkin valtion) sijoittajille myymien joukkolainojen korot ovat todellakin negatiiviset aina 6-vuoden maturiteettin asti ääriesimerkkinä Sveitsi, jonka 3-vuoden valtionlainan korko on -1% (kyllä, miinus yksi). Tämän lisäksi rahamarkkinakorot, eli ”Euriborit”, ovat nekin kaikki negatiivisia.

Negatiivinen korko, ”mitä ihmettä?”-kysyy joku ja syystäkin. Negatiivinen korko tarkoittaa sitä, että lainanantaja, ei lainanottaja, joutuu maksamaan korkoa, eli Suomen valtion myydessä joukkolainan sijoittajlle negatiivisella korolla, maksaa sijoittaja käytännössä korkoa siitä ilosta, että saa lainata rahaa Suomen valtiolle.

Miten tällaiseen luonnonvastaiseen tilanteeseen on tultu? 

Globaali korkotaso on ollut laskevalla trendillä jo 80-luvun alkupuolelta asti. Tähän on vaikuttanut monta syytä, joista eräs merkittävä on vuotuisen inflaation jatkuva aleneminen, samoin kuin tämän aiempaa matalampi heilunta eli volatiliteetti. Alhainen volatiliteetti merkitsee parempaa ennustettavuutta ja korkosijoittajan maailmassa tällöin vaaditaan pienempää korvausta riskinotosta, eli matalampaa korkoa.

Inflaatio syö rahan ostovoimaa ja osittain korko on korvausta tästä. Jos inflaation uskotaan pysyttelevän aisoissa ja matalana, ei sijoittaja vaadi yhtä korkeaa korkoa kuin korkean voimakkaasti heiluvan inflaation ilmastossa, joka saattaisi syödä hänen sijoituksensa ostovoiman hetkessä.

Inflaatiodataa Euroopan keskuspankin sivulla

Inflaatio on globaalisti hyvin alhainen ja keskuspankkien pelkona finanssikriisin jälkeen onkin ollut ja on edelleen deflaatio, eli hintojen aleneminen, jolla olisi vaikutusta sekä velkojen nykyarvoon, että kulutukseen. Euroopan keskuspankki on leikannut ohjauskorkoaan kasvuakin tukeakseen negatiiviseksi, kuten moni keskuspankki. Lisäksi on toteutettu joukkolainojen osto-ohjelmia, jotka entuudestaan painavat korkoja negatiivisiksi myös pitemmissä kuin rahamarkkinakoroissa. Keskuspankit pyrkivät pakottamaan varoja talouskasvua tukeviin kohteisiin.

Sääntely, tuo finanssialan uusi supertyöllistäjä, on myös osaltaan lisännyt kysyntää korkean luottokelpoisuuden vakuusmateriaalissa, kuten Suomen valtionlainoissa jälleen painaen korkotasoa alemmas. Tämän lisäksi korkea velka, matala kasvu sekä vaihtotaseiden kumulatiiviset ylijäämien kertyminen tiettyihin maihin ohjaavat varoja erityisesti valtionlainamarkkinoille.

Miksi kukaan haluaisi maksaa antaakseen lainaa?

Erinomainen kysymys. Tuskin kukaan tätä tekisikään, jos tarjolla olisi vähäriskisiä vaihtoehtoja. Negatiivisen koron vaihtoehdot merkitsevät käytännössä valuutta-, korko- tai luottoriskejä, joiden lisääminen loputtomasti ei ole järkevää sekään. Vaikka käteisestä ei negatiivista korkoa joudu maksamaan, ei toistaiseksi Roope Ankan rahasäiliöitä ole nähty rakennettavan. Laskelmien mukaan yksi kuutiometri pian lakkautettavia 500 euron seteleitä olisi arvoltaan noin 330 miljoona euroa.

Milloin tilanne muuttuu?

Historiallisesti talouskasvun kiihtyminen on johtanut korkeampaan inflaatioon ja keskuspankkien ohjauskorkojen nostoihin. Jos markkinahinnoittelua on uskominen (usein ei ole…) kolmen kuukauden Euribor nousee nollan päälle nykyiseltä -0.2%:n tasoltaan vasta maaliskuussa 2019, eli pysyttelisi negatiivisena vielä kolme vuotta. Toivottavasti markkinat kuitenkin ovat väärässä tästä, koska tämä tulema merkitsisi melkoisella varmuudella sitä, että taloustilanne pysyttelisi heikkona, ellei jopa nykyistä heikompana vielä vuosia.

Korkosijoittajan kannalta tilanne on ikävä. On vaikeaa nähdä todellista arvoa etenkään negatiivisen koron omaavissa valtionlainoissa, vaikka korkotason edelleen aleneminen yhä syvemmälle fantasiamaailmaan ei mahdotonta olekaan.

Ennen inflaatio oli keskuspankeille pelottava peikko, nyt se on ystävä, joka ei piittaa kutsuista.

 

Harri Kojonen

Suomi nousuun – osta kotimaisia tuotteita!

Kymmenen euroa kuukaudessa enemmän kotimaisiin tuotteisiin ja palveluihin voisi tuoda 10 000 uutta työpaikkaa Suomeen

Maamme talouden hakiessa yhä vauhtiaan, mietin usein mitä me kaikki tavalliset suomalaiset voisimme tehdä auttaaksemme maamme yrityksiä luomaan lisää työmahdollisuuksia. Yksi selkeä keino on vanha, mutta toimiva. Ostamalla kotimaisia tuotteita voi jokainen meistä omalta osaltaan luoda lisää työtä maahamme. Oulun yliopiston kansantaloustieteen professori Osmo Forssell on arvioinut, että jos jokainen suomalainen käyttäisi kuukaudessa 10 euroa enemmän kotimaisiin tuotteisiin ja palveluihin, kulutusmenot lisääntyisivät 600 miljoonalla eurolla vuodessa. Summa vastaisi noin 10 000 työpaikkaa! Tästä voit lukea lisää Helsingin Sanomien artikkelista. Toki nämä luvut ovat suuntaa-antavia, mutta kaikki kotimaassa tuotettavat tuotteet ja palvelut työllistävät aina tuontituotteita enemmän.

Elintarviketeollisuus tärkeässä roolissa

Elintarviketeollisuus on Suomen suurin kulutustavaroiden valmistaja ja neljänneksi suurin teollisuudenala. Koko elintarvikeketju työllistää Suomessa noin 260 000 henkilöä eli noin 10 % työllisestä työvoimasta. Suomalaiset elintarviketeollisuusyritykset ovat usein pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Ne toimivat usein ympäri Suomea ja luovat monelle työtä paikallisesti.

Mitä minä sitten voin tehdä?

Usein ruokakaupassa ostoksia tehdessäni tulee mieleen, missähän tämäkin tuote on valmistettu? Monet meistä ovat hämillään tuotteita koristelevista erilaisista merkinnöistä. Miten kotimaisen tuotteen sitten voin tunnistaa? Kotimaisen tuotteen ja työn tunnetuin merkki on Avainlippu.  Elintarvikkeiden valmistusmaa on myös helppo tarkistaa, koska EU:ssa myytävien elintarvikkeiden valmistusmaa tulee aina ilmoittaa myyntipakkauksessa. Kysyn itse myös usein ravintolassa asioidessani, mikä ruokani alkuperämaa on ja pyydän heitä ilmoittamaan sen jatkossa suoraan jo ruokalistalla. Tehdään siis me kaikki oma pieni hyvä tekomme saadaksemme Suomi nousuun ja ostetaan kotimaisia laadukkaita tuotteita ja palveluita!

Janne Mäkikalli

Matkailijan muistilista

Tammikuun kireät pakkaset, työmatkalla jäätyneet poskipäät ja navakat lumimyräkät saavat ainakin minut haaveilemaan varpaiden upottamisesta kuumaan hiekkaan, ja vievät ajatukset auringon alla lekotteluun mangomehulasi kourassa. Mikäli pako talvimaasta lämpimän merituulen äärelle palmujen katveeseen ei sovi tällä hetkellä aikatauluihin, maailman houkuttelevimpia kohteita ja ihania lomatunnelmia pääsee fiilistelemään Matkamessuille Helsingin Messukeskukseen tänä viikonloppuna. Sanotaan, että matkan odottaminen on yksi osa lystiä, ja näin se minusta onkin. Lentolippu, oli se sitten miten pitkän ajan päässä tahansa, on hyvä kannustin läpi hyisen vuodenajan.

Seychellit

Seychellit ovat mainio lomakohde, mikäli rentoutuminen meren äärellä kiinnostaa.

Matkalle lähtöön kannattaa valmistautua hyvin, jotta lomalla voi oikeasti lomailla. Kun matkajärjestelyt on hoidettu etukäteen, on lomamoodin päälle kytkeminen huomattavasti helpompaa, ja rentouteen pääsee kiinni jo lentokentällä. Kokemusta reissaamisesta piisaa, olen asunut lähes kaksi vuotta Dubaissa ja matkannut muun muassa Yhdysvalloissa, Argentiinassa, Tansaniassa, Uusi-Seelannissa ja Tokiossa kymmenistä muista kohteista puhumattakaan. En tavallisesti pakkaa paljoa tai huolehdi matkanteosta etukäteen, mutta seuraavat asiat pidän kaikilla matkoillani kunnossa.

Uuden passin hankkiminen on hyvä hoitaa ajoissa, mikäli sen voimassaoloaika on käymässä vähiin. Joihinkin kohteisiin passin tulee olla voimassa jopa 6 kuukautta matkan päättymishetken jälkeen – kannattaa siis tarkastaa, että matka-asiakirjat ovat varmasti ajan tasalla ja voimassaoloaika riittää. Kuva passin henkilötietosivusta kannattaa tallettaa vaikkapa puhelimen kuvatiedostoihin, mikäli passi hukkuu. Rokotteet on myös tarkastettava hyvissä ajoin (usein kuukautta, eksoottisempiin kohteisiin matkatessa 2-3 kuukautta) ennen matkaa.

Matkakassaa on hyvä alkaa kerryttämään saman tien, jotta lomalla voi kuluttaa hieman rennommin. Muutama kymppi kuussa kartuttaa jo mukavaa pääomaa, ja joissakin kaukokohteissa tämän suuruiseen päiväbudjettiin mahtuu ruokakulujen lisäksi muitakin ostoksia. Korttien toimivuus kannattaa tarkastaa myös, ja harvinaisempien maiden osalta on hyvä tsekata, mikäli heti alkumatkalla tarvitsee kohdemaan käteistä. Käteinen on hyvä varata etukäteen, sillä harvinaisempia valuuttoja ei välttämättä ole saatavilla samalta seisomalta. OPsta tilatun valuutan voi noutaa konttorista tai matkan alkaessa Helsinki-Vantaalta. Myös uusi kortti voi olla poikaa, itse hankin ikioman Visan viimekesäisestä Brasilian-matkasta viisastuneena. Korttini ei käynytkään eteläamerikkalaisiin automaatteihin ja meinasin olla pulassa, kun seteleitä tarvittiin niin takseissa, kuin ravintoloissakin.

Vakuutus on matkailijan paras reissukaveri, joka on hyvä skaalata omiin tarpeisiin sopivaksi. Onko mukanasi olevien tavaroiden arvo suuri? Harrastatko matkalla erikoisempia lajeja? Paljon matkanneena sitä on törmännyt ties millaisiin tarinoihin siitä, kun suunnitelmat eivät menneetkään ihan putkeen – kaikkeen ei voi varautua, mutta onneksi ei tarvitsekaan! Kun matkustajat ja matkatavarat ovat vakuutettuja, ei pienistä tai suuremmistakaan sattumuksista tarvitse stressata etukäteen.

Matkailijan ehdoton apuväline: OP-mobiili

Kaikki matkailijalle olennaiset pankki- ja vakuutusasiat hoituvat kätevästi OP-mobiililla missä maailmankolkassa tahansa, jossa älypuhelin saa yhteyden nettiin. Matkakassan tarkastelu reaaliajassa on helppoa, kuten myös rahan siirto ilman avainlukua omien tilien välillä. Säästötilin rokottamiseen turvauduin italialaisessa outlet-kylässä, jossa bongasin pitkään etsimäni trenssin omassa koossani. Se oli löytö, jonka hankinta hymyilyttää edelleen!

Myös Debit-kortin turvarajojen säätäminen reaaliaikaisesti käy OP-mobiililla. Turvarajat on hyvä pitää alhaisena mahdollisen kortin katoamisen vuoksi, mutta tarvittaessa turvarajaa voi korottaa ostohetken ajaksi. Lomaillessa on mukava heittää aivot narikkaan, mutta toisinaan tämä saattaa altistaa unohduksille ja huolimattomuudelle. Mikäli kortti katoaa tai varastetaan, sulkupalvelun numero löytyy sekin OP-mobiilista. Mukana kulkee myös shoppailijan mainio kaveri: valuuttalaskuri!

Mauritius

Mauritiuksen sää oli täydellinen vesileikkeihin, kuten vesihiihtoon ja snorklaukseen.

Vakuutuksille löytyy myös oma osionsa mobiilista. OP-mobiililla pääset tarkastelemaan omia vakuutuksiasi, ja löydät matkavakuutuskorttisi jopa yhdeksällä kielellä. Vahingon sattuessa Vahinkoavusta löytyy yksityiskohtaiset ohjeet lähes jokaisessa vahinkotilanteessa toimimiseen. Tiedätkö sinä, miten toimia jos lentosi myöhästyy tai matkatavarasi varastetaan lentokentällä? Vahinkoilmoituksen täyttäminen on helppoa ja vaivatonta, ja tulee hoidettua näppärästi ilman viivästyksiä. OP-mobiilista löytyvät myös ulkoministeriön matkailutiedotteet, kätevä toiminto mikäli kohdemaassa sattuu jotain tavallisesta poikkeavaa.

Kun matka-asiakirjat, passi, rokoteet sekä raha-  ja vakuutusasiat ovat kunnossa, on matkalle lähteminen huoletonta ja lähtökohdat loistolomalle kunnossa. Laukun pakkaaminen – se onkin sitten toinen tarina!

OP-mobiilin latausohjeet löydät op.fi:stä, tai voit ladata sen suoraan sovelluskaupasta omalle laitteellesi. App Storeen pääset tästä, Android-käyttöjärjestelmää käyttäville laitteille OP-mobiilin saat ladattua täältä ja mikäli käsissäsi on Windows-puhelin, lataus onnistuu klikkaamalla tätä linkkiä.

Öljyn hinta hermostuttaa Venäjällä, korruptio jatkuu toisessa polvessa

Venäjä palasi pitkiltä uuden vuoden vapailtaan synkkiin talousnäkymiin. Ensimmäisen työviikon aikana ministerit ja talouseliitin edustajat ovat kilvan ennustaneet, kuinka alas öljyn hinta ja ruplan kurssi voivat painua. Ikään kuin kansaa haluttaisiin valmistella huonoimman mahdollisen skenaarion toteutumiseen alkaneena vuotena. Tuntuu kuin koko maa hengittäisi öljynhinnan tahtiin. Rupla seuraa tiukasti öljyn hintaa, kaikki muut ajurit ovat enää pelkkää taustakohinaa. Ministerien ulostulon takana on ilmiselvää paniikkia siitä, että mitä nykytasolta vielä laskeva öljyn hinta aiheuttaisi valtiontaloudelle. Ministeriöille on annettu tehtäväksi löytää 10 % säästöt valtion menoihin ja sopeuttaa budjetti 30 dollarin barrelihinnalle. Öljy-yhtiöitä käskettiin joulukuussa suorittamaan stressitestit 30 dollarin barrelihinnalla. Suuret venäläiset öljyntuottajat vakuuttelevat kestävänsä jopa 15-20 dollarin hintatason. Kannattavuus pystytään säilyttämään ruplamääräisesti kotivaluutan rajun heikentymisen takia, mutta se edellyttää säästökuureja ja uusien investointien jäädyttämistä.

Öljyntuotannon verotus muodostuu Venäjällä siten, että suurimman riskin öljynhinnan laskusta kantaa valtio – mitä alhaisempi hinta, sitä alhaisempi vienti- ja kaivannaisveron aste yhtiöille on. Kun hinta painuu alle 15 dollarin barrelilta, on verotusaste käytännössä nolla. Se on taso, jolla valtion reserveihin ei kerry sentin senttiä. Valtio tarvitsee kipeästi kovaa valuuttaa, jotta valuuttareservit eivät hupenisi vuodessa parissa. Vain reilu kuukausi sitten presidentti Putin allekirjoitti valtion budjettiesityksen, joka perustuu Urals-öljyn 50 dollarin barrelihinnalle ja jolla budjettivaje olisi 3 %. Nyt budjetin perusta näyttää lähinnä fantasialta. Ministerien paniikille on siis syynsä ja hermostuneisuutta lisää syyskuun puolessa välissä järjestettävät duuman vaalit.

Valtiojohdon tyynnyttelevät puheet, joissa vakuuteltiin pahimman olevan jo takana, ovat parissa kuukaudessa muuttuneet melkein päinvastaisiksi. Valtiojohdon uskottavuutta ei lisää loppuvuoden korruptioskandaalit, jotka osaltaan lisäävät venäläisten apatiaa sen suhteen, että mikään ei muutu korupuheista huolimatta. Kansainvälisiin uutisiinkin pääsi Putinin (väitetyn) tyttären Jekaterina Tihonovan ja hänen miehensä Kirill Shamalovin tarina. Shamalov on Venäjän uusin dollarimiljardööri, Putinin varainhoitajapankin omistajan poika. On miljoonatalo Rivieralla, vävypojan bisneksille korvamerkittyä rahaa valtion hyvinvointirahastosta ja Tihonovalla hieno johtajan pesti Moskovan valtiollisessa yliopistossa. Eliitin ryvettyneisyys voi pulskasti jo toisessa polvessa. Mitään ei ole tietenkään virallisesti myönnetty.

Puolustusministeri Sergey Shoigulta paljastui 18 miljoonan dollarin kartano Moskovan liepeiltä. Melkein hehtaarinkokoisen tontin omistus on virallisesti kulkenut Shoigun tyttäreltä vaimon siskolle. Tätä poliittisesti puhtoista ja valtiota vuodesta 1991 palvellutta puolustusministeriä on jopa veikkailtu Putinin perintöprinssiksi.

Suurin skandaali oli kuitenkin pääsyyttäjä Juri Tshaikan ympärille kiertynyt vyyhti, josta kertova 45 minuutin dokumentti on Youtubessa saanut yli 4 miljoonaa katsojaa. Tshaikan poikien ja lähipiirin toimet saavat kyynisimmänkin Venäjästä kaiken tietävän katsojan hämilleen. Syypääksi Tshaika nimitti Venäjältä karkotetun amerikkalaisen liikemiehen Bill Browderin, joka Tshaikan mukaan oli teettänyt filmin oppositiojohtaja Aleksey Navalnyilla tilaustyönä. Kuka sellaista uskoisi? Valtionjohto on lakaissut skandaalit maton alle. Duuma otti tällä viikolla käsittelyyn lakiehdotuksen, joka kieltää bisnekset valtion korkeiden virkamiesten lapsilta – muodon vuoksi. Putin allekirjoitettavaksi laki tuskin etenee.

Mireta Sivonen

Verrataanko paremmuutta vain kuluilla?

Mikä on sijoituksen kannalta tärkeämpää pitkällä aikajänteellä, kulu vai tuotto? Taloussanomissa 11.1.2016 nostettiin esille Suomi-rahastojen kuluja ja tuottoja tietyllä näkökulmalla. Tuon tässä esille muita näkökulmia.

#SijoitaSuomeen-hankkeen idea ei ole hintojen lasku, vaan Suomen talouden vauhdittaminen kotimaista omistajuutta kasvattamalla. Hankkeen tarkoitus on edistää suomalaista omistajuutta erityisesti suoran osakeomistamisen ja toissijaisesti rahastojen kautta. Maksuttomalla sijoitustutkimuksella haluamme parantaa suomalaisten talouslukutaitoa. Osakevälityksen ja -tutkimuksen maksuttomuus ovat määräaikaisia ja Suomi-rahastojen pysyvä merkintäkulun poistaminen koski kertamerkintöjä. Jatkuvassa säästämisessä merkintäkuluja ei ole ollut useaan vuoteen.

Itse rahastovertailussa verrataan keskenään hyvin erilaisia Suomi-rahastoja. Joukossa on aktiivisesti hoidettuja rahastoja, aktiivisesti hoidettuja instituutiorahastoja, passiivisia indeksirahastoja ja niistäkin omia instituutiosarjojaan. Lisäksi tyylilajeja on erilaisia: on laajaa yleisindeksi-näkökulmaa, osinkoyhtiöitä, arvoyhtiöitä sekä pien- tai jopa mikroyhtiöitä.

Kaikki nämä on laitettu yhteen muottiin ja erityyppisten rahastojen juoksevista kuluista on laskettu keskiarvot. Vertailutapa kohtelee kulujen osalta hyvin erilailla eri toimijoita, joiden tuotteiden määrät ja tyypit vaihtelevat. Rahastovertailuissa olisi informatiivisempaa vertailla tarkemmin samantyylisiä rahastojen keskenään ja omasta mielestäni mieluummin niitä tuottoja. Niitähän minä ja moni asiakaskin haluaa.

Kuluista kun puhutaan, on aivan luonnollista, että passiivisilla indeksirahastoilla kustannukset ovat alhaisempia. Niin se kuuluukin olla. Mutta mikäli sijoittaja haluaa kotimaiselta osakemarkkinalta erilaisia tyylisuuntia, monessa tapauksessa indeksirahaston tekeminen on haasteellista, esimerkiksi likviditeetin puuttumisen vuoksi tai tekeminen voi olla jopa mahdotonta koko vertailuindeksin puuttumisen vuoksi.

Artikkelissa kaikkien rahastojen tuottoja on verrattu OMX Helsinki Cap indeksiin, vaikka kaikkien rahastojen vertailuindeksi ei ole kyseinen yleisindeksi.  Esimerkiksi OP-Suomi Pienyhtiöt on voittanut vertailuindeksinsä viiden vuoden aikajänteellä keskimäärin lähes viidellä prosentilla vuodessa. Pienyhtiö-rahastoa, jota on pakko hoitaa aktiivisesti, on verrattu laajempiin rahastoihin, joita on mahdollisuus hoitaa passiivisesti. Lopulta jos haemme vain alhaisinta kulua, niin kotimaisen sijoittajan erilaiset rahastovaihtoehdot poistuvat ja jäljelle jää vain indeksirahastoja.

Vertailuissa haetaan useimmiten voittajia ja tässä vertailussa sijat jaettiin alhaisten kulujen mukaan. Jos vertailun tekisi samaisen marraskuun Rahastoraportin viiden vuoden tuottoja vertailemalla, niin OPn Suomi-rahastot saavat yhteensä 32 eri rahaston joukossa sijat 8,10,12 ja 17. Emme voi olla täysin tyytyväisiä omaan suoritukseemme aktiivisena salkunhoitajana, mutta olemme selkeästi rahastojen parhaassa päässä tuoton perusteella.

OP ei ole myöskään unohtanut indeksisijoittajia, meiltä löytyy tällä hetkellä indeksirahastot Pohjoismaihin (hyvää hajautusta monelle kotimaiselle sijoittajalle), Pohjois-Amerikkaan, Eurooppaan ja Aasian. Lisäksi on hyvä muistaa, että kaikki henkilöasiakkaamme saavat myös Suomi-rahasto-omistustensa arvoista OP-bonuksia 0,25% vuosittain.

Vaikka emme nyt voittaneetkaan tätä vertailua, koen positiivisena tässä sen, että #SijoitaSuomeen -hankkeemme myötä vertailu tehtiin ja yleisesti Suomeen sijoittaminen sai lisää näkyvyyttä. Kotimaiset pörssiyhtiöt kaipaavat uusia kotimaisia omistajia. Ihan meitä kaikkia.

Joakim Reinius