Aihearkisto: Yrittäjältä

Yrittäjältä -blogi on tarinoita yrittäjän omasta arjesta; sen haasteista, onnistumisista ja oivalluksista.

Vien tän äärirajoille ja rohkenen johtaa täysillä

Johtajalla on keskeinen vastuu siitä, että työyhteisö suoriutuu jatkossakin yhä haasteellisimmista tehtävistä, tämä taas on edellytys sille, että toiminta tuottaa jatkossakin tulosta. Johtajan tärkeimpiä rooleja on synnyttää, rohkaista, innostaa ja ylläpitää jatkuvaa kehitystä. Yksikään organisaatio ei tässä nykytilanteessa kestä jäädä paikoilleen, vaikka tilanne olisikin sillä hetkellä näennäisesti hyvä.

Organisaatiot ja me johtajat kärsimme liian usein heittäytymisen ja rohkeuden puutteesta. Samalla rohkeudesta on tullut lähes avainasia nykyajan yritysmaailmassa esimerkiksi muutosjohtajuutta pohdittaessa, nykytilanteessa jossa jokainen johtaja on muutosjohtaja, tai ainakin hänen pitäisi sitä olla.  Rohkeuden perään huutaessani lukuisat tutkimukset samaan aikaan osoittavat, että ihmiset arvostavat elämässään ennen kaikkea turvallisuutta ja rutiineja. Rohkean johtajan tulee ottaa kuitenkin jatkuvasti työssään epäonnistumisen riskejä ja kulkea rutiineja rikkoen reippaasti edellä, samalla epäonnistumista ja muutosvastarintaa pelkäämättä. Kärjistetysti voisikin sanoa, että et ole muutosjohtajana onnistunut, jos joku ei jostain pahoita mieltään. Paljon kun tekee, niin jokaisella hyvällä johtajalla on rohkeutta myös välillä epäonnistua.

Hyvä johtaja turvaa yrityksen kehittymisen muuttuvan maailman mukana, nykyään ei riitä että vain sivustakatsojana oppii muiden rohkeudesta. Itseasiassa näitä perässä suksivia johtajia ei menestyvä yritys juurikaan kaipaa, vaan tämän päivän maailma haluaa niitä, jotka uskaltavat juosta ensimmäisenä pelikentälle. Johtaminen vaatii päivittäistä rohkeutta poiketa totutuista kaavoista ja uskallusta uida välillä kylmässäkin vedessä vastavirtaan. On pelottavaa huomata, että meillä johtajilla on usein liian paljon paikkoja, ainakin hetkellisesti väistellä vastuuta tai hankalia päätöksiä. Rohkea johtaja ei väistele, vaan saattaa asiat viivyttelemättä loppuun ja panee samalla omalla toiminnallaan pisteen muutoksiin kuuluvalle turhalle vatvomiselle.

Joku viisas on joskus sanonut, että lahjakkaat työntekijät eivät jätä huonoja tai hyviä yrityksiä, mutta he jättävät huonoja esimiehiä. Esimies, joka uskaltaa tehdä vaikeitakin päätöksiä on varmasti arvostetumpi, kuin johtaja, joka jättää päätökset tekemättä. Iänikuinen varovaisuus ja pelko epäonnistumisesta ovatkin yksi pahimpia asioita, mitä johtaja voi duunisalkussaan mukanaan kantaa.  Näillä ajatuksilla toivon kaikille meille johtajille rohkeutta astua reippaasti sen kuuluisan oman mukavuusalueen ulkopuolelle, kääritään hihat ja ryhdytään töihin. Meillä ei ole varaa jättää rohkeuttamme käyttämättä.

Katja Noponen

Ihan(an) älytön yrittäjän riski

Katsoin kerran YouTube-videon, jossa näyttelijä Jim Carrey rohkaisi puheessaan collegesta valmistuvaa luokkaa seuraamaan heidän unelmiaan. Jim kertoi isästään, joka olisi voinut olla loistava koomikko, mutta ajatteli perheelliselle miehelle olevan vähemmän riskialtista ryhtyä kirjanpitäjäksi. Se olisi turvallinen työ, turvallinen valinta. Mutta isä menettikin työnsä ja perheellä oli edessään muutama todella vaikea vuosi. Niinpä nuori Jim oppi, että koska voit epäonnistua jossain mitä et halua, voit yhtä hyvin kokeilla onneasi seuraamalla unelmiasi.

Jos unelmansa seuraaminen tarkoittaa yrityksen perustamista, on edessä karkeasti ottaen kolme vaihtoehtoista kohtaloa.  Pahimmassa tapauksessa käy kuten Jimin isälle palkkatyössä: ponnisteluistaan huolimatta ei vaan onnistu.  Enemmistö kuitenkin kehittää mukavan bisneksen, mieluisan työn, jolla elättää itsensä ja perheensä.  Ja aina silloin tällöin joku räjäyttää pankin!

”Tuossa on kyllä ihan älytön riski onnistua” on kuitenkin lause, jonka epäilen hyvin harvan aloittavan yrittäjän kuulleen. ”Ootko ihan loppuun asti miettinyt” todennäköisempi. Saattaapa hän jopa kuulla olevansa ”Hullu”! Yleensä yrittäjän riskistä puhuttaessa tarkoitetaankin jotain ihan muuta kuin mahdollisuutta menestyä. Valitettavasti silloin muistutellaan siitä aivan päinvastaisesta lopputuloksesta. Mutta mitä jos lasi olisikin puoliksi täynnä ja yrittäjän riski yhtäkuin onnistumisen riski?

Itse aion olla yritystoimintaa suunnittelevan kohdatessani kauhukuvilla maalailevan kamppaajan sijaan tsemppaaja!

Heidi Putaansuu

Onnistuneilla omistajanvaihdoksilla uutta talouskasvua?

Suomessa perustetaan uusia yrityksiä päivittäin ja iso määrä yrityksiä on sellaisessa vaiheessa, että mietitään mistä yritykselle jatkaja. Mielestäni Suomessa on paljon kehitettävää siinä, että kannustaisimme ja jakaisimme tietoa yrityksen ostamisesta. Suomessa on yrityksiä lähes 280 000. Näistä puolet on yksinyrittäjiä, joiden määrä on kasvanut kymmenen vuoden aikana noin 45 000:lla. Yritysten määrän kasvu on ollut lähes kokonaan yksinyrittäjien varassa. Tiedämme, että kaikista yrityksistä lähes 94 prosenttia on mikro- ja pk-yrityksiä (mpk-yrityksiä) eli alle kymmenen hengen yrityksiä? Mpk- yrityksissä työskentelee satojatuhansia työntekijöitä. Pienillä yrityksillä on yhä tärkeämpi rooli taloudessamme.

Työpaikat syntyvät pieniin yrityksiin

Olemme siirtymässä uuden ajan talouteen. Tiedämme, että viimeisen kymmenen vuoden ajan yhdeksän kymmenestä uudesta työpaikasta on syntynyt mpk-yrityksiin. Suuryritysten työpaikkojen määrä on laskussa, vaikka suomalainen työpaikkakulttuuri elää vielä vahvasti suuryritysten varassa. Tulevaisuuden työpaikat luodaan tässä ja nyt – paikkoja ei välttämättä enää julkisteta esimerkiksi lehdissä, vaan paikat täytetään erilaisia verkostoja hyödyntäen. Yrittäjä palkkaa osaamista ja asennetta. Miten saamme työnhakijat ja työtyötehtävät kohtaamaan? Kannustammeko kiinnostuneita riittävästi yrittäjäksi?

Jatkajia kaivataan!

Seuraavan kymmenen vuoden aikaan noin 70 000 yrittäjää on siirtymässä eläkkeelle. Arvion mukaan yksi omistajanvaihdos koskettaa neljää työpaikkaa. Kysymyksessä on siis suuri määrä työpaikkoja! Yritys voidaan myydä ulkopuoliselle, jatkaja voi löytyä henkilöstön joukosta tai perheen parista. Joskus myös toinen yritys voi olla ostajana ja laajentaa näin omaa toimintaansa yrityskauppojen kautta. Yrittäjien kertoman mukaan yleisiä omistajanvaihdosten haasteita on mm. miten ostajat ja myyjä löytävät toisensa ja mikä on yrityksen oikea kauppahinta. Seinäjoen ammattikorkeakoulun tutkimusten mukaan toimivan yrityksen ostaminen on hyvä ja houkutteleva vaihtoehto yrittäjyyteen. Yrityksen ostajilla oli positiivisia kokemuksia ja useat yritykset ovat menestyneet hyvin omistajanvaihdoksen jälkeen. Tuoreet uutiset kertovat, että yrityskauppojen määrä on vilkastunut. Rahoitusta on saatavilla omistajanvaihdoksiin – myös EU:n tasolla on herätty tähän. Tämä on erittäin hyvä merkki ja tätä kautta voimme saada talouteen lisää vauhtia.

Globalisaatio mahdollisuutemme nousuun

Pienet yritykset tulevat olemaan entistä vahvemmin yhteiskunnan moottori tulevaisuudessa. Pienet yritykset ovat ketteriä maailmanmarkkinoilla. Uudet sukupolvet ovat suoraan kansainvälistä. Uudet innovatiiviset palvelut ja tuotteet on mahdollista tarjota maailmalle digitalisaation avulla; verkkokauppa sekä asioiden ja esineiden internet ovat vasta alkukengissä. Yrityksiin tarvitaan nyt huippuluokan osaamista, jotta globaalien markkinoiden hyödyntäminen onnistuu. Tässä on selkeät painopistealueet, joihin Suomen tulee panostaa. Uskon, että meillä on mahdollisuus onnistua. Mihin suuntaan katsomme?

Marju Silander

Vastuullisuus, kilven kiillottamista vai rahaa viivan alle?

Kimaltavissa ja kullatuissa mainoslauseissa vastuullisuus nousee lähes aina väistämättä esiin. Suuyrityksille yritysvastuullisuus on lakisääteisestikin arkipäivää, mutta ei pidä vähätellä aidon vastuullisuuden merkitystä myöskään pienemmille yrityksille.

Omassa yrityksessäni vastuullisuus on nostettu tietoisesti käyttöön olennaisena osana toiminnan kehittämistä. Samalla se tuo yhtiöömme konkreettista kilpailuetua. Olen usein sanonut, että kun olen omalla nimelläni tässä mukana ja jos alamme tehdä sutta ja sekundaa, lopetamme koko homman. Meille vastuullisuus on iso mainekysymys ja yksi menestyksen avaimia.

Jokaisen yrittäjän onkin tärkeää määritellä, mitä vastuullisuus itselle tarkoittaa ja millaisia aitoja toimia se edellyttää näkyäkseen oikeana arvona myös asiakkaalle.

Meillä iso osa konkreettista vastuullisuuttamme ovat valmennusasiakkaamme. Hoidamme lähes 50 % osuutta Suomen työeläkekuntoutuksesta, joten vaatimattomasti sanoen vastuullamme on tuhansien valmennusasiakkaiden loppuelämän lisäksi toimeksiantajan odottamat hyvät tulokset. Jatkossakin meidän on aina löydettävä hyvä ratkaisu lähes 80 %:lle asiakkaistamme. Meillä vastuullisuus luo siten osaltaan myös merkittävää hyvinvointia.

Hyvinvointia niin valmennusasiakkaillemme kuin toimeksiantajillemme ovat konkreettisesti tekemässä henkilökuntamme ja siellä hyvä henkilöstömaineemme. Muistan jostain lukeneeni, että hyvä maine toimii kuin magneetti ja etenkin henkilöstön osalta se on minusta erinomaisen osuvasti sanottu. Vastuullisuudessa kun viime kädessä vain käytännön toimet ratkaisevat ja avoimuus sekä innovatiivisuus tukevat nykypäivän vastuullista johtamista. Itse näkisin vastuullisuuden yhtiössäni myös niin, että yrityksellä on taloudellisten ja oikeudellisten velvollisuuksien lisäksi myös laajempia velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan ja siten tekemällämme työllä on oma tärkeä roolinsa yhteiskunnan vakauden edistäjänä.

Jos vastuullisuuden näkee vain oman kilven kiillottamisena, kannattaa unohtaa koko juttu, sillä se ei pidemmän päälle varmasti toimi. Taasen, jos sen näkee jokapäiväiseen arkeen tuotuna hyvänä kilpailuetuna, on asia täysin toinen. Ei pidä väheksyä sitäkään, että vastuullisuus tuo aina myös rahaa viivan alle ja kannattavan tuloksen tekeminen on omalta osaltaan vastuullisuutta. Menestyneen liiketoiminnan kautta voimme luoda uusia työpaikkoja ja samalla hoidamme myös asiaan kuuluvat verovelvoitteet Suomeen.

Vastuullinen yritys pitää huolta omasta kannattavuudestaan ja kilpailukyvystään. Onpahan tuo myös maailmalla nähty, että yrityksen talouden ollessa kuralla sillä on huonommat edellytykset huolehtia niin sosiaalisesta- kuin esimerkiksi ympäristövastuustaan.

Ympäristövastuullisuudesta huolehtimisen näen osittain myös taloudellisena tekona tai ainakin toisiaan tukevina asioina, sillä ympäristöasioita hitusen miettimällä voi säästää samalla niin rahaa kuin ympäristöä.

Kun eteesi tulee tärkeä valintakysymys, kannattaa rohkeasti sanoa ”tahdon” vastuulliselle johtamiselle, niin myötä kuin vastamäessä.

Katja Noponen

Jussina juhlivat kaikki

Pian se taas on, kesän kuumin ja odotetuin juhla, juhannus. Tosin useimmiten kuumin vain fiilisten suhteen, sään puolesta ei niinkään. Sanotaan, että joulu juhlista jaloin, mutta juhannus niistä se kivoin.

Muutin äskettäin yhteen Suomen kauneimmista ja suosituimmista mökkipitäjistä. Kevään ja kesän myötä tämä noin kuuden tuhannen asukkaan kylä herää talviunestaan, kun mökkiläiset tulevat piristämään seudun elämää ja yritystoimintaa. Tässä kunnassa mökkiasukkaiden lukumäärä on suurempi kuin vakituisten asukkaiden. Kylän yrittäjille kesä onkin kulta-aikaa, mökkiläiset käyttävät monenlaisia palveluita omien tarpeidensa ja mieltymystensä mukaan. Yksi tarvitsee lautaa uutta terassiaan varten, toinen haluaa mökkitalkkarin leikkaavan nurmikkonsa.

Monien juhannuksen vietto alkaa istumalla tupla-aika autossa, kun niin monet suuntaavat maalle juhlimaan ja tiet ovat täynnä. Aattona täällä herätään ajoissa ja lähdetään jonottamaan tuoreita mansikoita ja juuri savustettua kalaa. Tori ja kaupat ovat pullollaan väkeä, kauppa käy. Paikalliset ja pitkään mökkiasukkaina olleet tapaavat jossakin jonossa, torilla tai kaupan kassalla, eikä heitä näytä yhtään ottavan päähän odottaa vuoroaan. Siinä on mukava vaihtaa kuulumiset ja päivitellä säitä ja hallituksen toimia.

Päivittäistavarakauppa tekee juhannuksena vuoden parhaan tilinsä. Marketin kassa naureskelee, että kerran vuodessa saa naputella kassakonetta oikein olan takaa. Paino sanalla saa. Keskikesän juhla tarkoittaa monille ihmisille työtä ja toimeentuloa.

Juhannus on juhlaa meille kaikille. Ystävien tapaamista, rentoutumista, luonnosta nauttimista, herkuttelua. Onpa se työtä tai luppoaikaa, suuresta juhlasta on kyse. Ainakin näin kesäpitäjäläisten näkökulmasta.

Aurinkoista juhannusta!

Kristiina Kalinainen

Johtaja: tuntuuko, että olet sankari?

Sankarijohtaja-termi on vilahtanut julkisuudessa tasaiseen tahtiin viime vuosina ja muistan lukeneeni jostain, että sankarijohtajatkin ovat usein hyvin epävarmoja rankoissa päätöksentekotilanteessa. Se ei ihmetytä yhtään, onhan luonnollista, että mitä isompi päätös, sitä suurempi epävarmuus liittyy lukittuun päätökseen. Jokainen työelämässä aikaansa viettänyt on toki törmännyt siihenkin, että jäädään lillumaan totaaliseen päättämättömyyden suohon tekemättä mitään, niin ei ehkä tehdä virhettäkään.

Tunnetusti hyvä johtaja ei pelkää virheitä. Hyvä niin, sillä kokemuksella voin sanoa, että virheitä tulee väistämättä, eikä virheitä tekemätöntä johtajaa olekaan. Onneksi kuitenkin hyvät johtajat osaavat paikata virheitä ja kääntää nopeasti huonon toiminnan suuntaa. Vaikka ns. sankarijohtaja laittaa väistämättä itsensä likoon, on myös huomioitava, että nykyisin johtajat eivät useinkaan enää työskentele yksin, vaan ydinhenkilöiden kanssa yhdessä tehty päätös jakaa niin vastuuta, tietoa tai tietämättömyyttä kuin luottamusta ja arvostustakin toisten osaamista kohtaan.

Vanhat johtamismallit ovat joutaneet onneksi monessa firmassa jo romuttamolle. Johtajuuden totaalista ”so last seasonia” on ajatus ns. aktiivisesta johtajasta, joka tietää ja osaa ja sitten tämän suuren johtajan alla ovat passiiviset alaiset, jotka eivät osaa tai edes saa tietää, vaan odottavat passiivisen aloitekyvyttömänä ohjeita. Olisikin tosi helppoa antaa vanhakantaisesti vain ohjeita ja käskyjä, sillä paljon isompi työ on työn intohimon nostattamisessa ja tekemisen innon jatkuvassa monistamisessa. Kun asiaa ajattelee tältä kantilta, johtajan saappaat ovat melkoisen suuret ja vastuulliset.

Oppikirjat ja talousviisaat ovat vuosikymmeniä kirjoittaneet, että päämäärätietoisella sekä ammattimaisella johtamisella saadaan aikaan nopeampaa kasvua ja kannattavampaa liiketoimintaa. Tätä olen omassa työssäni yrittänyt noudattaa, mutta toki täytyy sanoa, että yrittäjä-toimitusjohtaja kombinaatio on tähän soppaan mielenkiintoinen lisämauste. Minulta kysytään usein ajatuksiani johtamisesta ja omasta varsin yksipuolisesta kokemuksestani johtuen joudun puhumaan vain yrittäjäjohtajan näkökulmasta. On ymmärrettävästi aikalailla eri asia toimia johtajana, kun toimit kaikkialla ns. omilla rahoilla. Jos olisi tosielämässä mahdollista, niin jokaiselle merkittävässä asemassa olevalle yritysjohtajalle tekisi hyvää toimia pari vuotta yrittäjänä, luulenpa, että johtajan maailma olisi hieman toisennäköinen sen kokemuksen jälkeen. Yrittäjyyden riskit eivät vain tunnetusti ole useimpia viehättäneet, jos vaihtoehtona on turvallisempi palkkatyö.

Kun perustin oman yrityksen 26-vuotiaana, vuonna 2002, sain kuulla tytöttelyä ja sitä, että yrittämiseni on pientä akkojen puuhastelua. Kun nyt lähes 13 vuotta myöhemmin olin huhtikuussa puhumassa kokemuksen sanoja yrittäjyyttä harkitseville nuorille messuilla Kuopiossa, oli tunnelma nuorten keskuudessa aivan toinen. Yrittäjyys oli tuossa porukassa kovassa huudossa. Asenteet ovat siis vahvasti muuttumassa ainakin nuorten keskuudessa. Eikä se iästä kiinni ole, niin yrittäjänä kuin johtajana onnistuminen on enemmän ihmistyyppi- kuin ikäkysymys. Toiselle rooli sopii nuorenakin, kun toisesta ei tule hyvää johtajaa vanhanakaan.

Olen kiitollinen siitä, että olen saavuttanut alle nelikymppiseksi työurallani melko paljon. Samaan aikaan kaikki tämä myös asettaa suuria ympäristön paineita ja odotuksia tulevaisuudelle, on aina vaan onnistuttava. Tähän kun lisää yritykseni markkinajohtajan prässin ja ison vastuun 60 hengen työpaikasta, niin melko isoissa saappaissa ollaan jatkossakin – ja vieläpä korkeilla koroilla!

Katja Noponen