Aihearkisto: Yrittäjän arki

Tuurilla vai taidolla?

Mikä on se ratkaiseva tekijä joka erottaa yritystoiminnassa onnistujat? Pankkilaisena keskustellessani asiakkaiden kanssa kuulin usein ”taistelutarinoita”, joissa usean vuoden uurastuksella ja työllä saatiin tuotua suuri kauppa maaliin. Nämä ovat huikeita motivaatiotarinoita meille, jotka haemme vielä sitä suurta onnistumista. Mutta on vastaani tullut myös monia yrittäjiä, joiden liiketoiminta on perustunut vastaan tulleen mahdollisuuden hyödyntämiseen hyvinkin nopealla aikataululla. Kuinka paljon tällöin on kysymys taidosta vai voidaanko tämä lokeroida tuuriksi?

Jokainen on oman onnensa seppä, sitä ei käy kiistäminen. Jokaiselle meistä tulee elämän aikana vastaan useita mahdollisuuksia lähteä kokeilemaan jotain uutta, on kyseessä sitten ammatilliset haasteet tai muut elämän osa-alueet. Nämä mahdollisuudet ovat joko pitkän työn tulosta tai ne tulevat vastaan pyytämättä ja yllättäen. Yrittäjäksi lähteminen oli minulle suuren valinnan paikka ja historia kertokoon, oliko valinta oikea vai väärä.

Kun mietin ensimmäisiä keskusteluja yrityksen perustamisesta ja liiketoimintaideasta yhdessä yhtiökumppanini kanssa, on vaikea olla hymyilemättä. Puolentoista vuoden aikana yhtiö on ottanut myyntiin kaksi täysin uutta tuotekategoriaa, joista meillä ei ollut aavistustakaan aloittaessamme. Olemme hylänneet yhden tuotekategorian, joka alussa tuntui todella potentiaaliselta. Olemme muuttaneet varmaan jokaista liiketoimintaan liittyvää asiaa kerran tai useammin. Osan päätöksistä voi hyvällä omallatunnolla luokitella pitkällisen analyysin tulokseksi, mutta osa päätöksistä on kyllä perustunut vastaan tulleeseen tilaisuuteen, joka on ollut liian hyvä ohitettavaksi.

Nämä vastaan tulleet tilaisuudet olisi helppo laskea tuuriksi, mutta tarkemmin ajateltuna jokaisen tällaisen tilaisuuden lisäksi meillä on ollut kymmenen keskustelua joissa emme ole lähteneet kokeilemaan onneamme. Yrittäjän silmissä maailma on täynnä mahdollisuuksia, mutta viisas valitsee niistä vain osan. Aika moni tunnistaa varmasti tilanteen, jossa yrittää saada liian montaa asiaa aikaiseksi yhtä aikaa ja päätyy lopulta keskelle kaaosta.

Muistan istuneeni yhtiökumppanini kanssa lentokoneessa Wienistä kohti kotia. Istuimme ja pohdimme miksi kaikki tuntuu välillä siltä, ettei mikään onnistu ja välillä kaikki menee kuin Strömsössä. Päädyimme tiivistämään keskustelun sloganiin, jonka muistan varmasti lopun elämäni: ”Jos tämä olisi helppoa, kaikkihan tätä tekisivät. Mutta kun tämä on niin helvetin vaikeata, ettei tähän kukaan pysty.” Tiukan paikan tullen on hyvä muistella tätä ajatusta, jolle nauroimme ääneen koneessa.

Otsikossa esittämääni kysymykseen, taidolla vai tuurilla, vastaisin ehdottomasti taidolla ja tuurilla. Jokainen meistä tarvitsee välillä tuuria, mutta mielestäni tuuri enimmäkseen ansaitaan. Jokainen pieni teko, joka vie yritystä eteenpäin, nostaa samalla myös todennäköisyyttä, että tuuri osuisi juuri meihin. Ei siis kannata jäädä odottamaan onnen sattumista omalle kohdalle, vaan tehdä kaikki mahdollinen omien taitojen puitteissa.

Oikein Hyvää Joulua kaikille!

Isko Toiviainen

Johtajan somekaapinovi narisee

Vaikka asiasta on jauhettu jo muutama vuosi, on selvää, että sosiaalinen media on tullut osaksi johtamistyötämme, tahdoimme sitä tai emme.  Itsekin melko tuoreena some-käyttäjänä olen lyhyessä ajassa ymmärtänyt sosiaalisen median ison arvon tämän päivän monikanavaisessa yritysjohtamisessa. Somen aktiivikäyttöön tulee tänä päivänä painetta joka suunnasta ja kärjistetysti voikin sanoa, että meissä johtajissa on joko aktiivisia somepelureita tai perässähiihtäjiä. Esimerkillinen johtaja kun on itse eturivissä näyttämässä mallia, sillä someviestintä ei ole enää pelkästään yrityksen viestinnästä vastuullisen henkilön tehtävä.

Nykypäivän johtajia halutaan seurata somessa ja odotukset viestinnästä ovat suurempia kuin koskaan aiemmin. Valitettavan harva johtaja kuitenkin käyttää tämän kanavan hyödykseen ja liian monet johtajat ovat silmät tiukasti kiinni ja hiljaa. Sosiaalinen media on tullut osaksi nykyjohtajan vaikutustyövälineitä, joka mahdollistaa omalta osaltaan yrityksen menestyksen. Somen avulla voi viestiä niin yhtiön strategiaa, arvoja kuin vaikuttaa positiivisesti työntekijöihin.

Pelottavinta ja samalla kaikkein kiehtovinta tässä on se, että johtajan täytyy olla omalla persoonallaan somessa läsnä – vain se tekee viestinnästä kiinnostavaa. Johtajan somea ei voi ulkoistaa ja some vaatiikin lähes loputtoman läsnäolonsa myötä aikaa, jolloin jokaisen johtajan on määriteltävä mihin ja kuinka paljon aikaansa someen priorisoi. Jos somen hyödyistä ei ole johtajalla itsellään selkeää kuvaa, harvemmin silloin someviestintäkään on linjassa yrityksen muun toiminnan kanssa. Tämä on ymmärrettävää, sillä some on asia, jonka harvoin voi muuntaa suoraan rahaksi. Samalla informaatiotulva joka suunnasta on valtaisa.  Tulvasta huolimatta oman someaktiivisuuden lisäksi on tärkeää seurata vähintään muutamaa oman alansa edelläkävijää, aivan kuten sinuakin johtajana seurataan.

Some vaatii sen, että johtaja tuo oman persoonansa ja henkilökohtaisen johtajuutensa kulmahuoneen hämärästä avoimena pelikentälle. Tämä on uutta, sillä vuosikymmenet on Suomessa oma persoona ja johtajuustapa pidetty visusti piilossa. Läpinäkyvyys onkin tärkeä osa someviestintää.

On myös tutkittu, että ihmisiä seurataan mieluummin kuin organisaatioita. Tämän päivän tiennäyttäjäjohtaja tuokin oman arvomaailmansa ja johtamisunelmansa julkisiksi, ymmärtäen samalla somen riskit antaessaan ajatuksensa pahimmillaan tuhansien anonyymien raadeltaviksi. Raatelun riskit on kuitenkin kaikissa medioissa aina olemassa, mutta tänä päivänä somesta pois jääminen on mielestäni paljon isompi riski kuin somevirran mukaan heittäytyminen.

Katja Noponen

Korvat hörölle!

Tunnen intoa niin yrittäjyyttä kuin muotikauppaa kohtaan samasta syystä: jatkuva muutos kiehtoo.

Muodissa trendit vaihtuvat alati ja samanaikaisesti eletään useaa eri sesonkia, kun myymälässä esillä olevan muodin lisäksi sisäänostetaan seuraavan vuoden mallistoja ja mietitään, mitkä tulevista muotivirtauksista olisivat kaupallisimmat ja juuri meidän asiakkaitamme houkuttavimmat.

Myös yrittäjänä on oltava kärryllä siitä, mihin maailma on menossa.  Täytyy olla valmis omaksumaan ja oppimaan uutta koko ajan. Jos ei pysy liikkeessä, jää paikoilleen ja muu maailma menee ohi!

Yrittäjyys vaatiikin kehityshalua ja uteliaisuutta. Sitä, mitä maailmalla tapahtuu, voi kouluttautumisen tai vaikkapa matkustelun lisäksi seurata myös lukemalla monipuolisesti niin kirjallisuutta, blogeja kuin lehtiä – ehdottomasti myös oman alan ja osaamisalueen ulkopuolelta.

Ihmisistäkin kannattaa olla kiinnostunut. Asiakkaista ennen kaikkea! Kysellä heidän toiveistaan ja tarpeistaan.  Kuulumisistaan. Koskaan ei tiedä, mitä voi oppia jos ei ole itse kokoajan äänessä. Kannustankin kulkemaan kotikaupungissakin silmät avoinna, jutustelemaan kahvilla ja kaupoissa. Istumaan rohkeasti vieraaseen lounasseuraan. Kertomaan itsestä ja yrityksestä, käyttämään kaikki yhteydet hyödyksi.

Pitämällä silmäni ja korvani auki olen itse pysynyt paremmin selvillä siitä, mihin suuntaan toimialani on menossa tai esimerkiksi mistä löydän tarvitsemani kontaktit. Mutta lisäksi olen pystynyt tuottamaan lisäarvoa asiakkailleni. Myymälätyössä olen huomannut, miten mielellään asiakkaat kuulevat esimerkiksi tuotteiden valmistusprosessista ja materiaaleista, brändien taustoista tai mistä malliston suunnittelija on saanut inspiraationsa. Etenkin myyjän omakohtaiset, aidot ja rehelliset kokemukset ja kommelluksetkin ovat tykättyjä ja samastuttavia. Ne ja asiakasta hyödyttävät vinkit myös rakentavat luottamusta. Lisäksi uskon yrityksestä huokuvan intohimon tekemiseen tarttuvan asiakkaaseenkin ja samalla tuotteille ja palveluille, koko yritykselle, luodaan tarinaa, jolla erottua muista.

Kliseisesti muotiyrittäjän työpäivissä pysyvää on vain jatkuvasti kiihtyvä muutos. Mutta yhtä kliseisesti muutos on mahdollisuus ja haluan pysyä yritykseni kanssa kehityksen kelkassa!

Ollaan siis aistit avoinna.

Heidi Putaansuu

Kaamottaako?

On kesä mennyt, tunne lämpöä en nyt…

Näin kaihoillaan vanhassa viisussa ja taitaapa tuo olla aika monille meistä tuttu tunne tässä vuodenajan vaiheessa. Lämmön lisäksi myös valo on kaikonnut eikä oikein mikään hotsita. Pimeän ajan lisääntyessä myös rima ärsyyntymiseen alenee ja pienetkin asiat alkavat nyppiä.

New Yorkissa pienistä asioista otetaan kunnolla nokkiin. Esimerkkinä lehdestä lukemani juttu, jonka mukaan ns. äijähaara-asennossa istuminen metrossa vei pari kaveria putkaan. Tuolla tavalla istuva kun vie kahden matkustajan tilan eikä sitä hyväksytä Nykissä ruuhkattomanakaan aikana. Vastaavissa tilanteissa me selviämme talvisaikaankin ilman paikallista NYPD:tä. Kunnon mulkoilu saa miehen kuin miehen kaventamaan asentoaan.

Pimeän ajan vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin ja tehokkuuteen on tutkittu. Valon puute ei onneksi vie kaikilta voimia tai vaikuta mielialaan masentavasti. Osa porskuttaa vähintäänkin samaan tahtiin kuin muulloinkin, tunnelmoi kynttilöitä poltellen ja nauttien hämärän hyssystä ja silkasta pimeästä. Me muut polttelemme korkeintaan päreitämme, syömme kilokaupalla suklaata ja raahaudumme jotenkuten päivästä toiseen.

Koska kaamoksesta kärsivien joukko on suuri, on myös keinoja vaivan selättämiseen pohdittu useilla tahoilla. Lääkkeeksi kaamosmasennukseen asiantuntijat kehottavat käyttämään kirkasvalolamppua ja ottamaan purkista D-vitamiinilisää, lisäämään liikuntaa ja sosiaalista kanssakäymistä vaikkapa harrastusten muodossa. Mutta entäs jos ei vaan hotsita, kun on niin pimeää ja kylmää?

Tässä muutama vinkki, joilla voit selviytyä tästä pimeästä ajasta virkeänä, olla tehokkaana työssä ja myhäillä leppoisana perheenjäsenenä ja työkaverina. Jos olet yrittäjä, näillä vinkeillä sinäkin jaksat pakertaa ja pitää hymyn huulillasi asiakkaita kohdatessasi.

  1. Harmittelet pimeää. Koska se aurinko oikein nousee, puolilta päivinkö? Tässä kohtaa kannattaa ajatella pohjoista Suomea, jossa aurinko ei jaksa nousta ollenkaan. Tosin tämä vinkki toimii vain kaamosalueen eteläpuolella asuville.
  2. Jos pakkanen paukkuu, käy netissä katsomassa kylmempien maiden pakkaslukemia, vaikkapa Siperian -48 astetta. Heti tuntuu paljon lämpimämmältä!
  3. Muista joulu. Kun keskityt murehtimaan joulukiireitä, et muista etkä ehdi masentumaan pimeän ja kylmän takia.
  4. Tammikuu. Hipaton ja tipaton. Marssi nyt reippaana varastolle/kellarikomerolle ja ala etsiä haravaa, kukkalaatikoita, lapiota sun muita kevätpuuhien tykötarpeita. Siinä vaiheessa, kun kaikki on löydetty niistä monista jemmoista, joihin olit ne syksyllä säilönyt, onkin jo helmikuu. Päivä on pidentynyt ja tuoksuu keväiselle. Pahin on ohi!

Mukavaa joulunalusaikaa!

 

Kristiina Kalinainen

Vain tekemättä jätetty kaduttaa

”Olet aina ollut rohkea mies” ja ”Kuulostaa rohkealta päätökseltä”. Ei, kyseessä ei ole egotrippi vaan ensireaktiot, kun ilmoitin jättäväni palkkatyön taakseni kesäkuussa ja siirtyväni yrittäjäksi. Usein toistui myös kysymys, miten uskalsin jättää taakseni varman työpaikan tässä taloustilanteessa.

Päätös ei todellakaan ollut helppo eikä nopea. 15 vuotta pankkisektorilla on pitkä aika ja monesti ajattelin heittäväni sen hukkaan lähtemällä pois alalta. Ehdin näkemään pankkilaisen arjen kassatoimihenkilönä, asiantuntijana kuin myös konttorin esimiehenä. Suurin sytykkeeni yrittäjyyteen syntyi kuitenkin niinä kuutena vuotena, kun toimin yrityspankissa asiakasvastaavana. Yrittäjien kanssa toimiessa mieleeni tuli yhä useammin kysymys, voisinko minäkin onnistua yrittäjänä? Asiakasvastaavana koin olevani osa yrittäjän tiimiä, joka iloitsi onnistumisista ja pettyi yhdessä yrittäjän kanssa, jos suunnitelmat eivät toteutuneetkaan.

Koska rahaliikenne on yrityksen verenkierto, pääsee pankin asiakasvastaava lähemmäs yrittäjää ja yrityksen toimintaa kuin moni muu. Omasta asiakassalkustani löytyi huomattavan erilaisia yrittäjiä ja liiketoimintaideoita. Voin rehellisesti sanoa, että lähes jokaisen asiakkaan kohdalla löysin uuden tavan ajatella liiketoiminnan mahdollisuuksia ja niiden haasteita. Olipa jopa joitain asiakkaita, joiden luokse vein uusia kollegoitani ”opetuskäynnille”. Kiitokset niistä varsinkin Kankaansyrjän Pekalle, ne olivat kullan arvoisia!

Nyt pääsen itse ammentamaan tuosta kokemuksesta ratkaisuja yrittäjän arjen haasteisiin. Vaikka olenkin seurannut yritystoimintaa läheltä jo pitkään, niin kyllä yllätyksiä tulee vastaan lähes joka viikko. Blogipäivityksissäni haluan kertoa omista kokemuksistani yrittäjänä unohtamatta kuitenkaan menneisyyttäni. Pääteemana on minulle läheinen aihe, asiakaskokemus.

Milloin sinä koit viimeksi saaneesi hyvää palvelua? Tapahtuiko se asioidessasi jossain henkilökohtaisesti vai onnistuiko WOW-efektin luominen verkossa tai mobiilisovelluksessa? Koska uudet teknologiset ratkaisut mahdollistavat asioiden hoitamisen missä vaan ja milloin vain, herää kysymys, mikä on kasvokkain tapahtuvan tapaamisen rooli asiakaskokemuksen luomisessa? Tämän haasteen kanssa painii varmasti itseni lisäksi moni yrittäjä.

Toivon, että pystyn herättämään blogillani keskustelua ja ajatuksia. Tiedostan sen olevan varsin suuri haaste, mutta eihän haasteet yrittäjiä pelota vaan ainoastaan motivoivat 😉

Ensimmäisen kirjoitukseni lopuksi vielä yksi lainaus. Ystäväni Jukan kommentti tiivisti aika hyvin syyn, miksi tälle polulle lähdin: ”Kun me täältä joskus lähdetään, niin vain niitä asioita kadutaan, jotka jätettiin tekemättä”.

Isko Toiviainen

Vien tän äärirajoille ja rohkenen johtaa täysillä

Johtajalla on keskeinen vastuu siitä, että työyhteisö suoriutuu jatkossakin yhä haasteellisimmista tehtävistä, tämä taas on edellytys sille, että toiminta tuottaa jatkossakin tulosta. Johtajan tärkeimpiä rooleja on synnyttää, rohkaista, innostaa ja ylläpitää jatkuvaa kehitystä. Yksikään organisaatio ei tässä nykytilanteessa kestä jäädä paikoilleen, vaikka tilanne olisikin sillä hetkellä näennäisesti hyvä.

Organisaatiot ja me johtajat kärsimme liian usein heittäytymisen ja rohkeuden puutteesta. Samalla rohkeudesta on tullut lähes avainasia nykyajan yritysmaailmassa esimerkiksi muutosjohtajuutta pohdittaessa, nykytilanteessa jossa jokainen johtaja on muutosjohtaja, tai ainakin hänen pitäisi sitä olla.  Rohkeuden perään huutaessani lukuisat tutkimukset samaan aikaan osoittavat, että ihmiset arvostavat elämässään ennen kaikkea turvallisuutta ja rutiineja. Rohkean johtajan tulee ottaa kuitenkin jatkuvasti työssään epäonnistumisen riskejä ja kulkea rutiineja rikkoen reippaasti edellä, samalla epäonnistumista ja muutosvastarintaa pelkäämättä. Kärjistetysti voisikin sanoa, että et ole muutosjohtajana onnistunut, jos joku ei jostain pahoita mieltään. Paljon kun tekee, niin jokaisella hyvällä johtajalla on rohkeutta myös välillä epäonnistua.

Hyvä johtaja turvaa yrityksen kehittymisen muuttuvan maailman mukana, nykyään ei riitä että vain sivustakatsojana oppii muiden rohkeudesta. Itseasiassa näitä perässä suksivia johtajia ei menestyvä yritys juurikaan kaipaa, vaan tämän päivän maailma haluaa niitä, jotka uskaltavat juosta ensimmäisenä pelikentälle. Johtaminen vaatii päivittäistä rohkeutta poiketa totutuista kaavoista ja uskallusta uida välillä kylmässäkin vedessä vastavirtaan. On pelottavaa huomata, että meillä johtajilla on usein liian paljon paikkoja, ainakin hetkellisesti väistellä vastuuta tai hankalia päätöksiä. Rohkea johtaja ei väistele, vaan saattaa asiat viivyttelemättä loppuun ja panee samalla omalla toiminnallaan pisteen muutoksiin kuuluvalle turhalle vatvomiselle.

Joku viisas on joskus sanonut, että lahjakkaat työntekijät eivät jätä huonoja tai hyviä yrityksiä, mutta he jättävät huonoja esimiehiä. Esimies, joka uskaltaa tehdä vaikeitakin päätöksiä on varmasti arvostetumpi, kuin johtaja, joka jättää päätökset tekemättä. Iänikuinen varovaisuus ja pelko epäonnistumisesta ovatkin yksi pahimpia asioita, mitä johtaja voi duunisalkussaan mukanaan kantaa.  Näillä ajatuksilla toivon kaikille meille johtajille rohkeutta astua reippaasti sen kuuluisan oman mukavuusalueen ulkopuolelle, kääritään hihat ja ryhdytään töihin. Meillä ei ole varaa jättää rohkeuttamme käyttämättä.

Katja Noponen