Avainsana-arkisto: salkku

Mikä kumma näitä korkoja oikein riivaa?

Vai pitää sitä tätä nykyä maksaa siitä ilosta, että voi lainata rahaa Suomen valtiolle?

Kuulostaa oudolle, mutta pitää paikkansa. Suomen valtion (kuten monen muunkin valtion) sijoittajille myymien joukkolainojen korot ovat todellakin negatiiviset aina 6-vuoden maturiteettin asti ääriesimerkkinä Sveitsi, jonka 3-vuoden valtionlainan korko on -1% (kyllä, miinus yksi). Tämän lisäksi rahamarkkinakorot, eli ”Euriborit”, ovat nekin kaikki negatiivisia.

Negatiivinen korko, ”mitä ihmettä?”-kysyy joku ja syystäkin. Negatiivinen korko tarkoittaa sitä, että lainanantaja, ei lainanottaja, joutuu maksamaan korkoa, eli Suomen valtion myydessä joukkolainan sijoittajlle negatiivisella korolla, maksaa sijoittaja käytännössä korkoa siitä ilosta, että saa lainata rahaa Suomen valtiolle.

Miten tällaiseen luonnonvastaiseen tilanteeseen on tultu? 

Globaali korkotaso on ollut laskevalla trendillä jo 80-luvun alkupuolelta asti. Tähän on vaikuttanut monta syytä, joista eräs merkittävä on vuotuisen inflaation jatkuva aleneminen, samoin kuin tämän aiempaa matalampi heilunta eli volatiliteetti. Alhainen volatiliteetti merkitsee parempaa ennustettavuutta ja korkosijoittajan maailmassa tällöin vaaditaan pienempää korvausta riskinotosta, eli matalampaa korkoa.

Inflaatio syö rahan ostovoimaa ja osittain korko on korvausta tästä. Jos inflaation uskotaan pysyttelevän aisoissa ja matalana, ei sijoittaja vaadi yhtä korkeaa korkoa kuin korkean voimakkaasti heiluvan inflaation ilmastossa, joka saattaisi syödä hänen sijoituksensa ostovoiman hetkessä.

Inflaatiodataa Euroopan keskuspankin sivulla

Inflaatio on globaalisti hyvin alhainen ja keskuspankkien pelkona finanssikriisin jälkeen onkin ollut ja on edelleen deflaatio, eli hintojen aleneminen, jolla olisi vaikutusta sekä velkojen nykyarvoon, että kulutukseen. Euroopan keskuspankki on leikannut ohjauskorkoaan kasvuakin tukeakseen negatiiviseksi, kuten moni keskuspankki. Lisäksi on toteutettu joukkolainojen osto-ohjelmia, jotka entuudestaan painavat korkoja negatiivisiksi myös pitemmissä kuin rahamarkkinakoroissa. Keskuspankit pyrkivät pakottamaan varoja talouskasvua tukeviin kohteisiin.

Sääntely, tuo finanssialan uusi supertyöllistäjä, on myös osaltaan lisännyt kysyntää korkean luottokelpoisuuden vakuusmateriaalissa, kuten Suomen valtionlainoissa jälleen painaen korkotasoa alemmas. Tämän lisäksi korkea velka, matala kasvu sekä vaihtotaseiden kumulatiiviset ylijäämien kertyminen tiettyihin maihin ohjaavat varoja erityisesti valtionlainamarkkinoille.

Miksi kukaan haluaisi maksaa antaakseen lainaa?

Erinomainen kysymys. Tuskin kukaan tätä tekisikään, jos tarjolla olisi vähäriskisiä vaihtoehtoja. Negatiivisen koron vaihtoehdot merkitsevät käytännössä valuutta-, korko- tai luottoriskejä, joiden lisääminen loputtomasti ei ole järkevää sekään. Vaikka käteisestä ei negatiivista korkoa joudu maksamaan, ei toistaiseksi Roope Ankan rahasäiliöitä ole nähty rakennettavan. Laskelmien mukaan yksi kuutiometri pian lakkautettavia 500 euron seteleitä olisi arvoltaan noin 330 miljoona euroa.

Milloin tilanne muuttuu?

Historiallisesti talouskasvun kiihtyminen on johtanut korkeampaan inflaatioon ja keskuspankkien ohjauskorkojen nostoihin. Jos markkinahinnoittelua on uskominen (usein ei ole…) kolmen kuukauden Euribor nousee nollan päälle nykyiseltä -0.2%:n tasoltaan vasta maaliskuussa 2019, eli pysyttelisi negatiivisena vielä kolme vuotta. Toivottavasti markkinat kuitenkin ovat väärässä tästä, koska tämä tulema merkitsisi melkoisella varmuudella sitä, että taloustilanne pysyttelisi heikkona, ellei jopa nykyistä heikompana vielä vuosia.

Korkosijoittajan kannalta tilanne on ikävä. On vaikeaa nähdä todellista arvoa etenkään negatiivisen koron omaavissa valtionlainoissa, vaikka korkotason edelleen aleneminen yhä syvemmälle fantasiamaailmaan ei mahdotonta olekaan.

Ennen inflaatio oli keskuspankeille pelottava peikko, nyt se on ystävä, joka ei piittaa kutsuista.

 

Harri Kojonen