Avainsana-arkisto: sijoittaminen

Mikä kumma näitä korkoja oikein riivaa?

Vai pitää sitä tätä nykyä maksaa siitä ilosta, että voi lainata rahaa Suomen valtiolle?

Kuulostaa oudolle, mutta pitää paikkansa. Suomen valtion (kuten monen muunkin valtion) sijoittajille myymien joukkolainojen korot ovat todellakin negatiiviset aina 6-vuoden maturiteettin asti ääriesimerkkinä Sveitsi, jonka 3-vuoden valtionlainan korko on -1% (kyllä, miinus yksi). Tämän lisäksi rahamarkkinakorot, eli ”Euriborit”, ovat nekin kaikki negatiivisia.

Negatiivinen korko, ”mitä ihmettä?”-kysyy joku ja syystäkin. Negatiivinen korko tarkoittaa sitä, että lainanantaja, ei lainanottaja, joutuu maksamaan korkoa, eli Suomen valtion myydessä joukkolainan sijoittajlle negatiivisella korolla, maksaa sijoittaja käytännössä korkoa siitä ilosta, että saa lainata rahaa Suomen valtiolle.

Miten tällaiseen luonnonvastaiseen tilanteeseen on tultu? 

Globaali korkotaso on ollut laskevalla trendillä jo 80-luvun alkupuolelta asti. Tähän on vaikuttanut monta syytä, joista eräs merkittävä on vuotuisen inflaation jatkuva aleneminen, samoin kuin tämän aiempaa matalampi heilunta eli volatiliteetti. Alhainen volatiliteetti merkitsee parempaa ennustettavuutta ja korkosijoittajan maailmassa tällöin vaaditaan pienempää korvausta riskinotosta, eli matalampaa korkoa.

Inflaatio syö rahan ostovoimaa ja osittain korko on korvausta tästä. Jos inflaation uskotaan pysyttelevän aisoissa ja matalana, ei sijoittaja vaadi yhtä korkeaa korkoa kuin korkean voimakkaasti heiluvan inflaation ilmastossa, joka saattaisi syödä hänen sijoituksensa ostovoiman hetkessä.

Inflaatiodataa Euroopan keskuspankin sivulla

Inflaatio on globaalisti hyvin alhainen ja keskuspankkien pelkona finanssikriisin jälkeen onkin ollut ja on edelleen deflaatio, eli hintojen aleneminen, jolla olisi vaikutusta sekä velkojen nykyarvoon, että kulutukseen. Euroopan keskuspankki on leikannut ohjauskorkoaan kasvuakin tukeakseen negatiiviseksi, kuten moni keskuspankki. Lisäksi on toteutettu joukkolainojen osto-ohjelmia, jotka entuudestaan painavat korkoja negatiivisiksi myös pitemmissä kuin rahamarkkinakoroissa. Keskuspankit pyrkivät pakottamaan varoja talouskasvua tukeviin kohteisiin.

Sääntely, tuo finanssialan uusi supertyöllistäjä, on myös osaltaan lisännyt kysyntää korkean luottokelpoisuuden vakuusmateriaalissa, kuten Suomen valtionlainoissa jälleen painaen korkotasoa alemmas. Tämän lisäksi korkea velka, matala kasvu sekä vaihtotaseiden kumulatiiviset ylijäämien kertyminen tiettyihin maihin ohjaavat varoja erityisesti valtionlainamarkkinoille.

Miksi kukaan haluaisi maksaa antaakseen lainaa?

Erinomainen kysymys. Tuskin kukaan tätä tekisikään, jos tarjolla olisi vähäriskisiä vaihtoehtoja. Negatiivisen koron vaihtoehdot merkitsevät käytännössä valuutta-, korko- tai luottoriskejä, joiden lisääminen loputtomasti ei ole järkevää sekään. Vaikka käteisestä ei negatiivista korkoa joudu maksamaan, ei toistaiseksi Roope Ankan rahasäiliöitä ole nähty rakennettavan. Laskelmien mukaan yksi kuutiometri pian lakkautettavia 500 euron seteleitä olisi arvoltaan noin 330 miljoona euroa.

Milloin tilanne muuttuu?

Historiallisesti talouskasvun kiihtyminen on johtanut korkeampaan inflaatioon ja keskuspankkien ohjauskorkojen nostoihin. Jos markkinahinnoittelua on uskominen (usein ei ole…) kolmen kuukauden Euribor nousee nollan päälle nykyiseltä -0.2%:n tasoltaan vasta maaliskuussa 2019, eli pysyttelisi negatiivisena vielä kolme vuotta. Toivottavasti markkinat kuitenkin ovat väärässä tästä, koska tämä tulema merkitsisi melkoisella varmuudella sitä, että taloustilanne pysyttelisi heikkona, ellei jopa nykyistä heikompana vielä vuosia.

Korkosijoittajan kannalta tilanne on ikävä. On vaikeaa nähdä todellista arvoa etenkään negatiivisen koron omaavissa valtionlainoissa, vaikka korkotason edelleen aleneminen yhä syvemmälle fantasiamaailmaan ei mahdotonta olekaan.

Ennen inflaatio oli keskuspankeille pelottava peikko, nyt se on ystävä, joka ei piittaa kutsuista.

 

Harri Kojonen

#jouluiloa tuo muutama pikku vinkki!

Joko teillä kurkkii tontut ikkunoista? Punanuttu heilahtaa ja siellä se tonttu jo kipittää pukin luokse, kun on tullut tehtyä tuhmuuksia? Hmm, tunnustan, meillä kyllä. Oikeastaan tontut ovat kurkkineet ehkä jo muutaman kuukauden ajan – ainakin meidän perheen juniorit 3 ja 5 vee ovat vahvasti sitä mieltä.

Odotan joulua innolla, mutta huomasin olevani auttamattomasti myöhässä omien lahjahankintojeni kanssa. Yleensähän aloitan hamstrauksen jo kesällä! Voi äh! Pukinkonttiin mitäs sitä jotain kenellekin keksisi? Mieluusti jotain sellaista henkilökohtaista ja kestävää ja hyödyllistäkin sen pitäisi olla jajaja edullistakin vielä. No, kun kerran päässäni tätä pähkäilen, niin jaetaan tässä ihan käyttökelpoinen jouluvinkki!

Mites olisi…

  • valoa rakastavalle puntti tulitikkuja, iso kasa erilaisia kynttilöitä ja palovaroitin? Tai
  • kotitouhuajalle essu, patakintaat ja sammutuspeite?
  • Samalla mukaan muistutus Kotivakuutuksen tärkeydestä ja Tuote-esite

Entäpä…

  • remppareiskalle vasara, iso kasa nauloja ja reilu paketti laastareita? Tai
  • retkeilijälle termospullo, luontokirja ja kyypakkaus?
  • Samalla muistutus Terveysvakuutuksen merkityksestä ja  Tuote-esite

Vai olisiko sittenkin…

  • liikkuvalle pyöräilykypärä, paikkaustarvikkeet ja taskulamppu? Tai
  • urheilijalle jalkapallo, säärisuojat ja kylmägeeliä?
  • Samalla muistutus Terveysvakuutuksesta ja Urheilijan hoitoturvasta!

Tai kuulostaisiko hyvältä…

  • motoristille ajohanskat, suojapeite ja heijastinliivit? Tai
  • mopoautoilijalle lämpöpeite, varakanisteri ja varoituskolmio? Vai sittenkin
  • autoharrastajalle hylsysarja, CRC (tai vast.) yleisrasvapurkki ja jauhesammutin?
  • Samassa muistutus hyvän Autoturvan merkityksestä  sekä Tuote-esite

Ehkäpä kuitenkin…

Eikä unohdeta…

Muistathan kuitenkin pyrkiä välttämään stressihormonin nousua! Jos kun kiire tuntuu saavan yliotteen, istahda vartiksi ja hengittele rauhassa ja hitaasti syviä henkäyksiä. Vartti. Viisitoista minuuttia. Päivään mahtuu näitä vartteja 96 kappaletta, joten yhden tai vaikka useammankin voit lunastaa niistä itsellesi hyvillä mielin. Anna joululahjaksi aikaa – iloista jouluista aikaa!

Mitä sinun mieleesi nousee?

Viserrä meille vinkkisi Twitterissä hashtagilla #jouluiloa tai #jouluvinkki, tai kirjoita kommenttisi tähän blogiin 🙂

Löydät meidät mm. Facebookista nimellä OP ja Twitteristä @OP_Ryhma ja @OP_Aspa. Olemme siellä arkisin klo 9-17 myös vastaamassa käyttäjiltä tuleviin viesteihin! Löydät meidät myös LinkedIn ja YouTube -sivuilta, sekä Instagramista ja Snapchatista.

Säästäjä rakentaa itselleen siltaa

Jokaisen kannattaa säästää. Vaikka sinulla ei olisikaan tarkkaa säästökohdetta mielessä, omat säästöt antavat mukavasti pelivaraa. Väitän, että tarvitset joskus elämässäsi rahaa ja kun sitä on omasta takaa jo olemassa, etenevät asiat helpommin toivomallasi tavalla.

Helsingin Sanomissa oli 10.9.2015 mielenkiintoinen juttu, jossa professori Liisa Välikangas kertoi työelämän muutoksesta. Hän sanoo, että iso osa ihmisistä kokee työnsä tylsistyttäväksi. Muutosta ei haluta eikä uskalleta tehdä. Puuttuu uskallusta hakea työtä, vaikkapa lyhytaikaisia projekteja, jotka tekisivät onnelliseksi.

”Yksi tapa elättää itsensä tulevaisuudessa on se, että meistä tulisi parempia sijoittajia. On ennakoitava pidemmälle kuin seuraavaan palkkapäivään”, kertoo Välikangas Helsingin Sanomissa.

Välikangas on oikeassa. Kun sinulla on taloudellinen puskuri olemassa omasta takaa, pystyt tekemään mojoviakin liikkeitä. Ainahan ne liikkeet eivät edes tule sinun omasta aloitteestasi.

Mietipä: sata euroa kuukaudessa kymmenen vuoden ajan säästettynä viiden – kuuden prosentin tuotolla antaa sinulle jo 15 000 euron potin. Aika on rahaa ja pitkä aika on paljon rahaa. Säästösi voivat kantaa sinut työpaikasta uuteen tai projektista toiseen, parhaassa tapauksessa tylsyydestä onnellisuuteen. Olet itse rakentanut oivan sillan yli virtaavan vuon.

Mutta, miten tullaan paremmaksi sijoittajaksi, jos omaa kokemusta ei ole eikä rahojen sijoittaminen sinällään kiinnosta? Homma hoituu, kysypä OPsta neuvoa!

 

Varo pörssiviihdettä!

Talousuutisointi on nykyisin viihdettä. Toimittajien keskeinen motiivi juttujen kirjoittamiseen ei ole tiedon ja valistuksen levittäminen, vaan nettiklikkausten määrä. Sen vuoksi otsikosta pitää tehdä kiinnostava. Se onnistuu helposti kirjoittamalla uutismaisesti jonkin yksittäisen henkilön mielipiteestä. Äkkinäinen lukija voi luulla saavansa pureksittua tietoa. Luulo ei ole tiedon väärti.

 ”Osakemarkkinoilla on kupla”, ”Osakkeiden kupla puhkeaa”, ”Varo näitä sijoituksia”, ”Kiinalaiset osakkeet romahtavat”, ovat nettiuutisten otsikoita. Jokaisen takaa löytyy taho, joka toimittajan kysyessä tuulettaa ajatuksiaan sen kummemmin niitä perustelematta. Tämä pörssiviihde kannattaa jättää omaan arvoonsa.

 Vertaan pörssiuutisointia Formula ykkösiin. Aihe kiinnostaa miljoonia ihmisiä ja siinä liikkuu paljon rahaa, mutta uutisoitavaa on niukalti. Koska toimittajien on täytettävä päivätavoitteensa juttujen määrästä, saamme lukea tyhjänpäiväisistä mielipiteistä ja odotuksista. Kimi Räikkösen lapsen toisen nimen paljastuminen on uutinen. Saamme tietää, miten terävästi Valtteri Bottas analysoi seuraavan kisan harjoituksia ja autonsa päivityspakettia.

Lukijan pitää olla huolellinen, jotta otsikoiden värimaailma ei jää pitkäksi aikaa mieleen kukkimaan. Otsikot saattavat turhaan huolestuttaa tai hurmastuttaa pitempiaikaisen ajatuksen hukkuessa viihdeuutisoinnin tulvaan. Enemmän tietoa ei tarkoita parempaa tietoa, pikemminkin päinvastoin. Maltti on valttia. Viihdeuutisten käskyläisenä sijoittaja menettää helposti rahaa.

Jos joskus kuolen…

Yksi mummo kerää muovisia jugurttipurkkeja talteen vinot pinot aikoen jättää ne lapsenlapsilleen. Toinen kiikuttaa Bioska-pussiaan keräysastiaan todeten, ettei aio jättää jälkipolvilleen mitään (mainosvideo v. 2008). Mitäs itse meinasit? Investoida kaapit täyteen roinaa, tavaraa ja turhakkeita vai kierrättää niin tehokkaasti, ettei kenenkään tarvitse taistella arkkurahojen jälkeen?

Entäs, jos mahdollistaisit molemmat? Oletko kuullut OP-Sijoitusvakuutuksesta?

Kerronpa tässä esimerkin elävästä elämästä.

Marjatta (nimi muutettu) teki hyvän päätöksen 55-vuotiaana. Hän aloitti säästämällä kuukausittain 200 euroa sijoitusvakuutuksen. Koska varat oli tarkoitettu hieman pidemmän tähtäimen suunnitelmiin, valitsi Marjatta sijoitusvakuutuksen rahastoiksi sekä osake- että yhdistelmärahastoja, joiden keskimääräinen tuotto-odotus oli 8 %. Voisihan niitä rahastoja vakuutusaikana muuttaa vaikka kuinka monesti eikä tarvitsisi maksaa rahastojen vaihtokuluja tai veroja sijoitusaikana. Vakuutus erääntyisi vasta 30 vuoden kuluttua ja edunsaajana olivat lapset.

Viiden vuoden kuluttua sijoitusvakuutukseen oli kertynyt 12.000 euroa pääomaa ja sille noin 2.500 euroa tuottoa. Marjatta reissasi syntymäpäiviensä kunniaksi perheensä kanssa lepolomalle Uuteen Seelantiin, lomakassassa mukavat 6.000 euroa säästettyä pääomaa. Loput varat ja kertynyt tuotto jäivät odottamaan seuraavia kohteita ja mikä parasta – kerryttämään lisää tuottoa. Ja kun Marjatan tekemä takaisinosto kohdistui vain säästettyyn pääomaan, ei hänen tarvinnut miettiä myöskään veroja!

Marjatta jatkoi kuukausittaista sijoitusvakuutukseen säästämistä työvuosiensa loppuun saakka, korotti välillä säästösummaa ja välillä taas pienensi – aina kulloisenkin tilanteen mukaan. Kulujahan näistä muutoksista ei tullut, kaikki kävi varsin näppärästi vaikka puhelinsoitolla. Välillä tehtiin takaisinostoja, taas pääomasta (ei veroja, ei kuluja) ja välillä laitettiin kerralla isompi summa säästöön veronpalautuksista.

Pääomaa kertyi vuosien aikana kaikkinensa noin 35.000 euroa, ja kokonaispotti kertyneen tuoton kanssa oli mukavat 80 000 euroa. Rahastovalinnatkin olivat kohdillaan, hajautusta oli nyt sekä korko-, osake- että yhdistelmärahastoihin maailmanlaajuisesti. Vakuutus oli ollut voimassa 15 vuotta.

Eläkkeellä jo jonkin aikaa oltuaan Marjatta alkoi miettiä, kun sitä joskus kuolee. Ei enää ”jos”. Vakuutus oli nyt ollut voimassa kaikkiaan 28 vuotta ja ikääkin oli itselle ehtinyt kertyä. Enää ei ulkomaanmatkoja tehty, mutta taloyhtiössä tehtiin remonttia. Olipa hyvä, että säästöjä oli tullut kerrytettyä, kun loppujen lopuksi hissin rakentaminen ja parvekeremontti nielaisivat säästöistä 25.000 euroa. Mutta jälleen, tämäkin takaisinosto kohdistui pääomaan eikä siitä näin ollen tullut kuluja eikä veroja. Mahtavaa!

Mitäs se sijoitusvakuutus tuolla hetkellä oikein sisälsi?

Pääoma ja sille kertynyt tuotto (yhteensä 80.000 euroa) kerryttivät tämän viimeisimmän 13-vuoden aikana mukavan tuoton 120.000 euroa, eli kokonaispotissa oli 200.000 euroa.

Kun Marjatta maksoi 25.000 euron hissi- ja parvekeremontin säästämästään pääomasta, jäi vakuutukseen vielä 175.000 euroa, josta 165.000 euroa oli yksistään sijoituksille kertynyttä tuottoa ja 10.000 euroa jäljelle jäänyttä pääomaa. Marjatan pitkäaikainen haave esteettömästä kylpyhuoneestakin saatiin toteutettua 10.000 eurolla. Kun koko säästetty pääoma oli nyt takaisinostettu, kuluitta ja ilman veroseuraamuksia, oli vakuutuksessa jäljellä 165.000 euroa pelkkää tuottoa.

Eläkkeen lisäksi

Ja niin vain sitten kävi, että Marjatan oli aika vaihtaa hiippakuntaa ja antaa perillisten hoitaa raha-asiat jatkossa. Omaisuudesta jäljellä oli asunto (arvo 130.000 euroa) ja sijoitusvakuutus (165 000 euroa). Perillisinä olivat Marjatan viisi lasta, sillä aviomies ja lasten isä Pertti oli siirtynyt enkelikuoroon jo kolmisenkymmentä vuotta sitten.

Näin ollen Marjatan omaisuus jakautui 5 lapsen kesken seuraavasti:

– Asunnosta (arvo 135.000 euroa) henkilökohtainen osuus oli 27 000 euroa.
– Sijoitusvakuutuksesta (165.000 euroa) henkilökohtainen osuus oli 33.000 euroa.

OP-Sijoitusvakuutukseen liittyvän kuolemanvaravakuutuksen perusteella lähiomaisen saama säästösumma on verotonta 35 000 euroon saakka, oli perintöveroa maksettava vain asunnon arvosta. Vero per henkilö oli näin ollen 2.160 euroa. Aika hyvää perintö- ja verosuunnittelua.

Loppupäätelmä

Marjatta teki viisaan päätöksen aloittaessaan säästäminen sijoitusvakuutukseen. Joko tutustuit? Tervetuloa tekemään viisas päätös ja aloittamaan vaurastuminen, jo hyvissä ajoin! Ajanvaraus helposti numerosta 0100 0500 (arkisin klo 8-18, pvm/ mpm) tai verkkopalvelumme etusivun oikeasta reunasta kohdasta Ajanvaraus.

 

Säästäjän yhdeksäs käsky: Pidä kokonaisuus selkeänä!

Säästäjän käskyissä olemme penkoneet viisaan vaurastumisen perusteita. Nyt on riskitaso mietitty, aikajänne pohdittu ja sovittu, kuinka paljon säästäjä aikoo itse rakentaa sijoitussalkkuaan.

Sijoitussalkku muodostuu yksittäisistä sijoituskohteista. Säästäjä astuu helposti harhaan vaurastumisensa polulta, jos hän ei näe metsää puilta. Liian intohimoinen huomio yksittäisiin sijoituksiin voi hämärtää kokonaisuuden.

Kokonaisuus kuitenkin on se, mikä ratkaisee pitkän aikavälin menestyksen. Kun pitää salkun rakenteen selkeänä, on helppo seurata menestystään ja mahdollisesti löytää syyt menestymättömyyteen.

Säästäjä voi helposti sortua ostoshuumaan, eräänlaiseen shoppailuun. Jos hän tarttuu rahavarojen niin salliessa kaikkiin ostohetkellä houkuttavilta tuntuviin kohteisiin, voi salkku pian olla melkoinen sillisalaatti. Tällöin siinä voi asua yllättäviä riskejä. Esimerkiksi on ihan turhaa sijoittaa kolmeen Suomi-osakerahastoon. Tällöin ei hajautusta tule. Yksi riittää mainiosti.

Osta hurmoksessa ja myy paniikissa, sanovat pörssitietäjät tarkoittaen reseptiä varmaan köyhtymiseen. Hyvä sijoitussuunnitelma pitää tarpeettomat harharetket kurissa.